Minkä ikäisenä sinua kohdeltiin kuin vanhusta ensi kerran?
Olen nyt itse 56v...
Asia kiinnostaa..koska alkoi
ovien avaus (vanhus heikko)
huutamalla puhuminen (vanhukset ei kuule)
Istumapaikan tarjous ...ym
Kommentit (20)
Kävin alkossa, ei kysytty papereita:(
Paskoin housuihini ...tajusin että tarviin aikuistenvaipat...ihmiset teki tilaa metrossa.
Vanhaksi ja hyvin heikkokuntoiseksi tultuani saan joskus tympäisevää kohtelua oletettuna dementikkona. Tätä tapahtuu monenlaisissa yhteyksissä ja monenlaisten palveluammattilaisten taholta. Usein kyllä kohta huomaavat korjata asennettaan, vaikkei mitään asiasta sanoisikaan, enkä tietenkään sano.
Ajattelin aina että minusta tulee tyylikäs vanha rouva aina jakkupuvussa ja koruissa, tukka nätisti (20 vuotta vanhempi kälyni) kauniissa vaaleassa kodissa.
Nyt olenkin farkuissa viihtyvä poikamainen vanha rouva (80) , luen sohvalla dekkareita ja tiedän enemmän autoista kuin vaatteista. Kotikin on jämähtänyt tummaan 70-lukulaisee tyyliin.
En edes huokaile taivaan kotiin pääsemistä, sinne ehtii ajallaan sukulaisille uhoamatta.
Jäin miettimään, että onko tuommoinen yleinen kohteliaisuus nyt sitten tässä tilanteessa vanhustelu. Kyllä mulle on ovia avattu parikymppisenäkin myös dösässä paikkaa tarjottu, kun olin raskaana. Mua vanhemmat naiset ja miehet.
Tällä viikolla random teini tarjosi paikkaansa dösässä, niin siinä jäin miettmään vanhuuskorttia.. Mulla on kyynärsauvatkin ja kipuja, mutta toki vanhuus tuli ekana mieleen.
Teitittely ja rouvttelu virastotaloissa on outoa ja tulee vanhusolo. Vaikka sitäkin tapahtui jo nuoruudessa.
N52
Taisin olla noin 50 v, kun bussissa kaksi teini-ikäistä poikaa istui invapaikalla ja kun nousin bussiin, antoivat mulle sen paikan.
Ei ole kohdeltu vanhuksena. Kohta 66 ja vielä työelämässä.
Mä olen 50 ja töissä on jo kohdeltu vanhuksena. Eli oletettu että olen vanhuuttani hidas ja että vain chillailen eläkettä odotellen. Masentaa, koska mulla olisi vielä ammatillista kunnianhimoa, ja eläkeikään on 18 vuotta. Mutta näköjään mua jo katsotaan että olen joku hidas mummonkäppänä.
Olin esimiehenä yrityksessä, jossa oli nuoria 18-25 vuotiaita töissä. Kyllä minua pidettiin ihan mummona, vaikka olin 41.
Vierailija kirjoitti:
Olin esimiehenä yrityksessä, jossa oli nuoria 18-25 vuotiaita töissä. Kyllä minua pidettiin ihan mummona, vaikka olin 41.
Muistan kyllä joo että tuossa iässä nelikymppiset tuntui ihan muumioilta.
18-25 -vuotiaat eivät aina edes käytännössä tajua, että on eri asia olla 40- tai 60-vuotias. Heidän maailmassaan me olemme samaa heidän vanhempiensa ikäluokkaan kuuluvaa massaa, joka elää omanlaistaan elämää erillisessä, etäisessä maailmankolkassa.
Vierailija kirjoitti:
18-25 -vuotiaat eivät aina edes käytännössä tajua, että on eri asia olla 40- tai 60-vuotias. Heidän maailmassaan me olemme samaa heidän vanhempiensa ikäluokkaan kuuluvaa massaa, joka elää omanlaistaan elämää erillisessä, etäisessä maailmankolkassa.
Jaa jaa, kyllä itselleni isovanhempani olivat huomattavan paljon omia vanhempiani iäkkäämpiä. Ihan aina.
Ei tähän päivään ole kohdeltu. Täytän 70 nyt syyskuussa.
Kai se on siitä kiinni minkä kuvan itsestään antaa. Minä olen ikäni liikkunut monipuoplisesti ja liikun edelleen. Olen hoikka ja lihakset tallella kiitos aktiivisen elämäntavan.
Hiusten väri ollut nuorena syvän ruskea, nyt haalistunut keskiruskeaksi mutta ei harmaita . Meillä harmaantui isä mutta äitini joka on ollut yhtä tumma kuin minä ei. Samalla tavalla väri muuttui vaalemmaksi. Minulla on hyvä iho. Siitä olen saanut kasvohoitajalta tunnustusta. En käytä ryppyvoiteita mutta hyvää kosteuttavaa ja hoitavaa yövoidetta sekä päivävoidetta jossa UV-kerroin. Varjelen ihoni auringolta.
Meikannut en ole koskaan.
En pukeudu "ikäni mukaisesti" koska en tykkää mummovaatteita. Minulla on oma tyylini johon olen tyytyväinen, ja luotttoliikkeet joista löydän vaatteeni. Ulkomailta ostan myös.
En näytä nuorelta eikä miniun pidäkään, onhan tuota ikää jo kertynyt. Vanhukseksi en itseäni tunne enkä koe, enkä siis sellainen ole olemukseltani. Olen eläkkeellä ja on aikaa harrastaa kaikenlaista. Matkustelen kun haluan, tapaan ystäviä, teen kaikkea mistä saan mielihyvää. Elän yksin joten olen vapaa kuin taivaan lintu.
Minulla on kaksi aikuista lasta mutta ei miestä. Lapset kasvatin yksin. Toisella heistä on poika, 17 vuotta. Toinen on vapaaehtoisesti lapseton. Meillä on todella läheiset ja hyvät välit.
Uskon että tyytyväisyys elämään näkyy ulospäin. Ei minusta tule koskaan mieleltäi ivanhusta vaikka eläisin sata vuotta tai yli.
Olen 65, eikä minua ole vielä alettu kohdella kuin vanhusta, koska en näytä vanhukselta, en kuulosta vanhukselta enkä käyttäydy kuin vanhus.
45v. Joskus ollut tätikohtelua. Toisilla taas lapsikohtelua aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Kävin alkossa, ei kysytty papereita:(
2007 kun olin 20v niin ei kysytty aina papereita,nyt ovat jo kysyneet 3 kertaa putkeen,sitä se on kun on Lacosten kauluspaita ja raybanit otsalla niin luulevat minua ihan teini pojaksi,M37.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Taisin olla noin 50 v, kun bussissa kaksi teini-ikäistä poikaa istui invapaikalla ja kun nousin bussiin, antoivat mulle sen paikan.
Olet siis varmaan invalidi?
Vierailija kirjoitti:
Kävin alkossa, ei kysytty papereita:(
Multa ei ole kysytty sen jälkeen, kun olin noin 20. Toki tuo 30-vuotiaaksi asti kyseleminen on alkanut vasta, kun olin ehkä 34.
voit myös kertoa, miltä se tuntuu olla vanhus?:)
Ap