Harmittaa että tuhlasin nuoruuteni väärällä alalla ja vasta 35-vuotiaana kouluttauduin unelmieni alalle

No joskus on vaihdettava alaa.

Nykyajan työelämässä ehdit olla mukana vielä kymmeniä vuosia ennen eläkeikää, jos siis eläkkeitä edes enää maksetaan, kun olet vanha. 

Hyvä, ap! Olet vielä nuori, ehdit tehdä vielä pitkän uran toisella alalla.

Itseäni harmittaa näin+50- vuotiaana, että opiskelin hoitajaksi.Ei olisi pitänyt. Nyt on myöhäistä vaihtaa.

Mä tein tuon vähän alle 44-vuotiaana 😎 

Itse vaihdoin alaa 34 vuotiaana ja olen ap ihan tarpeeksi ehtinyt tehdä töitä tällä unelma-alalla (nyt n. 25 vuotta), ja ihan sinullakin on työelämää edessäpäin enemmän kuin menneisyydessä. 

Minulla kävi päinvastoin. Opiskelin aluksi toiselle alalle yliopistosta ja sitten vaihdoin sosiaali- ja terveysalalle. Jos olisin tajunnut valita sote-alan heti lukion jälkeen, minulla olisi jo 10 vuoden kokemus alalta. Nyt olen aivan aloittelija alalla ja aiempi tutkinto oli hukkaan heitettyä aikaa nuoruudestani. 

Mille alalle vaihdoit? Miten onnistui?

Nyt haet työtä ja saat työkokemusta. Ei kannata murehtia menneitä. Koko elämä on kasvamista, tää ala ei ois ehkä ollut sinulle sopiva nuorempana.

Minulla sama. Nyt päälle 30-vuotiaana käyn uudestaan koulua ja tähtään uudelle alalle. Kyllä se välillä masentaa ja ahdistaa kun samalla alalla 10 vuotta olleet kaverit ovat edenneet ja saavat hyvääkin palkkaa ja itse olen uuden työurani alussa. Yritän ajatella että olen nyt valmiimpi opiskelemaan kuin nuorempana ja onhan sekin jo jotain, että minulla on jo ura tehtynä ihan toisella alalla.

No minä tuhlasin nuoruuteni käymällä kouluja joista en edes valmistunut. Monta vuotta meni myös tekemättä mitään, odottaen että keksisin unelmieni alan, koska enhän minä töihinkään päässyt.

36-vuotias on nuori. Aikuiselämästä suurin osa vielä edessä. Toisin kuin mulla. :) t. 67-vuotias eläkeläinen

Valmistuin ekasta amk-tutkinnosta 26-vuotiaana, sen jälkeen olen tehnyt määräiaikaisia töitä. Nyt 33-vuotiaana lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi eli valmistun 36-vuotiaana. Toiveena hyvä työtilanne ja jos vaikka asuntolainankin saisi... Kyllähän se vähän harmittaa kieltämättä, että olen yhä tällainen opiskelija näin vanhana. Mutta näin nyt meni minun elämäni. 

Tuttu tunne, että harmittaa olla opiskelija ja aloittelija "näin vanhana". Opiskelin siis yhden korkeakoulututkinnon ennen sosiaali- ja terveysalan opintojani. Aiemmalta alalta en työllistynyt alalleni joten en voi sanoa tehneeni uraa siellä. Työsuhteeni ovat olleet lyhytaikaista silppua. Uskon uuden alani työllistävän paremmin, vaikka harmittaa kun tuhlasin aikaa opiskelemalla tuota aiempaa alaa. 

N36

Aina se nuoruus johonkin ns. tuhlaantuu, muutenhan sitä ei oppisi mitään eikä löytäisi itseään jos ei uskaltaisi ensin etsiä. Olet vielä nuori ja kuten ketjussa todettu, moni vaihtaa alaa paljon myöhemminkin ja tekee rohkeita muutoksia. Jos vaihdat vähän perspektiiviä, voit ajatella että olet kerryttänyt nuoruutesi silti työkokemusta ja oppinut varmaan kaikenlaista vaikka olisikin eri ala ollut kyseessä. Eipähän tarvitse jossitella mitä jos se alkuperäinen olisikin ollut oma juttu, eikä toisaalta tuskastella enää väärässä työssä. Eikö se koko vaihtamisen idea ollut, että saat uutta sopivampaa tilalle? Aika kuluu joka tapauksessa, eikä meillä ole muita vaihtoehtoja kuin tehdä siinä hetkessä parhaaksi näkemämme ratkaisu. Tässä kulttuurissa on vaan outo obsessio parikymppisyydestä, että kaikki pitäisi olla valmista välittömästi ja elämä loppuu jo kolmekymppisenä. Varmaan loppuukin jos päättää uskoa niin hölmösti, mutta monella se omannäköinen elämä vasta alkaa siinä kohtaa kun on itsetuntemusta, itsevarmuutta jne. Tänä päivänä on hirveästi myös esim. nuorena syrjäytyneitä tai tarinoita siitä, miten on parikymppisenä koettu erilaisia haasteita ja se ns. normaalin mallin elämä ja työ saattaa alkaa vasta kolmekymppisenä. Ei kaikilla mene niin putkeen ja yhden tietyn mallin mukaan kaikki. Lopeta siis vertailu muihin ja ole super onnellinen siitä, jos olet sentään nyt, vielä nuorena ja terveenä löytänyt jotain mistä pidät ja mistä vieläpä maksetaan!  

Minä myös nelikymppisenä valmistuin uuteen ammattiin. Kannatti, ei ole ollut ongelmia työllistyä.