Aikuisen lapsen ulkomaille muutto. Miten olette kestäneet?

Kestäneet?

Aikuiset tekee omat valintansa.  Ei siinä ole mitään " kestämistä".

Kestämistä on , jos esim 30v aikuinen lapsi neliraajahalvaantuu väkivaltaisen puolison uhrina tms.

No se kestetään ihan niin kuin aikuiset ihmiset kestää toisten aikuisten elämänvalintoja. 

Kas kun et kysynyt miten olette estäneet.

Se on kuule ihan pakko kestää. Aikuiset lapset eivät saa jättää muuttamatta vain siksi että mamma romahtaa.

Mitenkähän mun aikuiset lapset ovat kestäneet minun muuttoni ulkomaille??

No kestin hyvin. Tosin muutti vain tuonne lähimpään länsinaapuriin ja miehen perässä sinne meni. On kyllä sellainen vahva persoona ettei pienistä lannistu tai edes huolestu ja kun niitä vastoinkäymisiäkun tuli on niistäkin selvinnyt kyllä ihan hyvin.

Onhan se kestettävä että jos menee vaikka ulkomaille opiskelemaan tai töihin.

Mitä kestämistä siinä on? Kiva kun näkee maailmaa.

Mun tytär on muuttamassa ensi kuussa ulkomaille. Minä olen pelkästään iloinen hänen puolestaan. Tässä maassa on nyt monia merkkejä, jotka ei lupaa hyvää tulevaisuudelle. Lähtisin varmaan itsekin, jos olisin nuorempi. Ja onhan tässä sekin kiva puoli, että meille (mulle ja miehelleni) on nyt kiva uusi paikka ulkomailla missä kyläillä säännöllisesti :) Ja varmaan tytärkin ainakin kesälomilla tulee Suomeen sieltä. Lentomatka ei tässä tapauksessa ole kuin 3-4 tuntia, joten ei ole valtava urakka matkustaa tapaamaan.

Me asuimme ulkomailla koko perhe, minä tytär ja poika.  Olen ollut heidän  yh siitä asti kun tytär oli 4-vuotias.

Heidän isänsä on  Suomessa asuva suomalainen, mutta ei halunnut yhteyttät lapsiin ennenkuin poika meni Suomeen armeijaan, silloin tapasivat mutta poikaa ei kauheasti kiinnostanut lähes vieras mies. Jälkeenpäin puhevälit isäänsä on molemmilla

No poika tuli armeijasta  ja muutti omilleen. Me jäätiin tytön kanssa kahden.  Sitten tuli aika miettiä opiskeluja ja hän halusi Suomeen ja Tampereelle  mihin sitten lähtikin.  Lähtöä helpotti se, etttä Tampere on entinen kotikaupunkini ja kävin hänen luonaan aika usein.  Tuin rahallisesti ja kun kävin hänen luonaan laitoin pakastimen täyteen ruokaa.

Puhuimme hyvin paljon myös Skypessä, välillä parikin tuntia kerallaan.  No Suomihan ei sinänsä ole ulkomaa koska olen siellä syntynyt ja kasvanut ja nuoruuteni viettänyt  mutta  kaukana pois kuitenkin.  Jälkeenpäin kun opiskelut oli valmiit tuli takaisin,  löysi poikaystävän ja vuoden päästä muuttivat yhteen.  Taas olin ja olen yksin mutta tapaan häntä kyllä usein koska asuu 12 km päässä mistä ostivat itselleen asunnon avomiehen kanssa.

Poikani asuu kauempana  oman avovaimonsa kanssa mutta yhteys heillekin tiheä.

Kun jäin täysin yksin, tuntui alkuun että mitäpä tekoa minulla enää on?  Lapset pärjää omillaan,  millä täytän vapaa-aikani.  Vuoden päästä ei enää tarvinnut miettiää. On ihana olla vapaa ja oman elämänsä herra.  Tulla ja mennä ja tehdä ja olla tekemättä.  On hyvät välit lapsiin, on ystäviä ja työkavereita. Saa olla omassa rauhassa jos haluaa. Kukaan ei kysele eikä vaadi mitään. Jokaisessa elämänvaiheessa on omat hienot puolensa, niin tässäkin.

Taloudellisesti riippumaton yhtään kenestkään, se on itselleni valtavan suuri ja tärkeä asia.

Mun sisko muutti ulkomaille ja jäi sinne asumaan eikä ole tullut koskaan Suomeen. Äitini ei ole koskaan nähnyt lapsenlapsiaan.

Mä olisin innoissaan, jos lapseni uskaltaisi lähteä ulkomaille ja olisi töitä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Kestäneet?

Aikuiset tekee omat valintansa.  Ei siinä ole mitään " kestämistä".

 

Kestämistä on , jos esim 30v aikuinen lapsi neliraajahalvaantuu väkivaltaisen puolison uhrina tms.

Ahaa, 30v aikuinen lapsesi neliraajahalvaantuu väkivaltaisen puolison uhrina ja SINULLA on siinä kestämistä. Sinä olet uhri.

Mä oon ulkomailta enemmän tekemisissä vanhempien kaa, kun olin Suomessa asuessa

Minun tytär on asunut vuosia Australiassa viisumilla, jonka käy uusimassa puolen vuoden välein. Minusta tuntuu, että näen häntä enemmän kuin moni muu äiti näkee aikuisia lapsiaan. Hän on hakemassa pysyvää asumista sieltä nyt, kun on raskaana. Itse olen kohta eläkkeellä ja saan mennä hänen luokseen etelän lämpöön niin paljon kuin lystää. Olen myös rakentanut elämäni muullekin kuin äitiydelle ja vaimoudelle joten minulla on työn lisäksi paljon harrastuksia ja ystäviä.

Lapsi voisi kyläillä minun luona kotimaassa ja minä hänellä, jos asuisi ulkomailla. En kyllä ole itsekään varma, mihin päädyn.