Jalkapallo harrastuksena

Olisi kiva kuulla jalkapalloa harrastavien lasten vanhempien kommentteja lajista. Onko kiva laji lapselle vai vaatiiko kilpailuhenkisyyttä, että lapsi viihtyisi? Onko laji jo pienenä hyvin vaativa? Tähtäävätkö ihan kaikki seurat, että huiput pääsevät huipuiksi? Mikä tuo kaikki pelaa-sääntö on, tarkoittaako se, että kaikki pelaavat saman verran vai siirretäänkö huonot vaan pois joukkueesta?

Minkäikäisenä jalkapalloseuroissa alkaa treenit monta kertaa viikossa? Voiko sen jälkeen harrastaa enää kerran viikossa jalkapalloa pelkkänä liikuntamuotona?

Ap

Kolme poikaa on 5v-n.16v harrastaneet jalkapalloa, kuopus on nyt 17v pelaa edelleen, elättelee ammatilaisuraunelmia ainakin vielä. Ovat harrastaneet myös lätkää, korista, telinevoimistelua ja musiikkia, eli vähän vertailupohjaa on muihinkin lajeihin.  Vähemmän futiksessa on ollut kiusaamis- tai päihdeongelmia kuin esim lätkässä, mutta tämä voi olla seurakohtainenkin asia, ei välttämättä yleismaailmallista. Kunhan seura on riittävän iso, mahdollisuudet valita oman motivaatiotasonsa tasoista harjoittelua on paremmat. Ihan harrastustasolla voi treenata sen 1-2 viikossa (sarjakaudella pelit tulee tuohon päälle). Kilpatasolla treenejä on 4/vko ja pelit päälle jo ihan todella nuoresta siis alle 10v ikäisestä.  

Mun poika 9v pelannut muutaman vuoden. Treenejä 2 tai 3 viikossa. Pelejä ollut nyt kaksi kesäkautta. Ei liian iso seura kyseessä ja joukkueessa hyvä määrä pelaajia ja kaikki pääsee peleissä pelaamaan. Yleensä 2-5 vaihtopelaajaa, aina yleensä joku estynyt pääsemään peleihin. Poika tykkää harrastuksesta ja saanut kavereita. Mielestäni ei vielä liian tosissaan - touhua. En tiedä sitten isommissa seuroissa. Mitään alkoholi ja huume ym. juttuja ei nyt tämän ikäisillä vielä ole. Saa nähdä jatkossa. Yksi iso asia on se, et miten vanhemmat osallistuvat talkoisiin. Jos osallistuva porukka niin talkoot ja kotipelien järjestämiset helppoja ja mukavia, mut jos ei ei niin ei enää niin helppoa. Sinänsä vaatii vanhemmilta paljon talkoiden merkeissä. Pelejä melkein joka viikonloppu ja olen kyllä katsomassa aina pelejä kun mahdollista eli käytännössä vain työvuoro estää sen. 

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji, eli siinä on hyvä harjoitella jo nuorena paljon. Jos halua todella hyväksi, on se pallo oltava suurin piirtein aina mukana. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin mennä koulumatka juosten palloa neippaillen.

Seurojen välillä suuria eroja. Joissakin seuroissa päätösvalta on jojolla, joka pahimmassa tapauksessa ajaa räikeästi oman lapsensa etua. 

Jos ei pääse kilparyhmään, johon joissain seuroissa valitaan jo hyvin pienenä, n. 7-8-vuotiaana, valmennus on merkittävästi heikompaa, usein vapaaehtoisten vanhempien varassa. Maksettu seuravalmentaja keskittyy alusta lähtien vain niihin parhaisiin. Tasoryhmät tehdään treeneihin ihan alusta lähtien, ja tuo maksettu valmentaja vetää tosiaan vain niitä edistyneitä.

Oma lapseni pelaa kilpatasoa, mutta en aidosti suosittele lajia kenellekään. Seurojen toimintaa ei valvota millään tavalla. Eikä seurassa ole käytännössä mitään seurajohtoa. Jokainen seuran joukkue toimii eri tavalla. Jojon reiluudesta on paljon kiinni.

En tiedä mutta minua kiinostaa.

Yhdessä asiassa olen ainakin oikeassa että marijuana on huume joka lihottaa ja jättää käyttäjänsä ilmapalloksi mikä ei koskaan puhkea. Jotkut ei potkupalloilijat jotka pelaavat "jalkapalloa" niin sanovat että kukan polttaminen ja kukan vaikutuksen alaisena jalkapallon pelaaminen on terveellisin asia mikä maapallossa on.

Vierailija kirjoitti:

Jalkapallo on aikaisen erikoistumisen laji, eli siinä on hyvä harjoitella jo nuorena paljon. Jos halua todella hyväksi, on se pallo oltava suurin piirtein aina mukana. Mutta mikäs sen hauskempaa kuin mennä koulumatka juosten palloa neippaillen.

Ei ikinä palloa mukaan liikenteeseen!