Mikä koirarotu sopii lapsiperheeseen? ov

että asutte kerrostalossa, jos talossa ei ole esim hissiä niit sit en suosittele leonbergiä kun on kuitenkin iso koira niin jalat rasittuu ja lonkat menee jos joutuu rampaan rappusis, mutta kyllä leoja asuu paljon kerrostaloissa et ei sillä ;)

suomenlapinkoiraa. Etenkin jos valkkaa pentueesta sen rauhallisemman yksilön. Penskana nekin sählää, mutta mikäpä koiranpentu ei sähläisi? :D Meille lappalainen tuli, kun esikoinen oli 2v ja hengissä selvittiin, vaikka mä olin raskaanakin :p Nykyään 3,5-vuotias mussukka on oikea lapsiperheen unelma, enkä kyllä tunne kovinkaan montaa muutakaan lappalaista, joka ei lasten kanssa juttuun tulisi.

Erinomainen lapsiperheen koira, terve rotu, sopivan pienessä kropassa ison koiran sielu!

Koira tarvitsee paljon liikuntaa aktivointia. Rotua näkyy melko paljon agiltyssa, mihin se sopiikin ihan kivasti. Koira on hyvä vaihtoehto bordercollielle tai kelpielle. Lapsiperheessä menee varmasti ihan kivasti, mutta ei parin kilometrin lenkeillä. Mielestäni siis vain aktiiviselle harrastajalle!

Itse en voisi suositella ko. rotua kenellekään. Jos koiran liikuntaa joutuu rajoittamaan normaalista ensimmäisen vuoden aikana, pitäisi jo hälytyskellojen soida! Ensimmäisen elinvuoden aikana rakennetaan koiran fyysinen valmius liikuntaa. Pennun pitäisi liikkua erilaisilla alustoilla ja maastoissa, jotta sen lihaskunto ja koordinaatiokyky kehittyisi hyväksi. Koira, joka ei aikuisena selviä rappusista ei ole terve.



Bassetikin on alkujaan käyttökoira, mutta näyttelyiden myötä siitä on jalostettu liioitellun pitkäselkäinen, isokorvainen ja -nahkainen koira, jolle arkielämäkin on usein vaikeaa.

jos ei ole itse kiinnostunut nimenomaan näyttelykoiratoiminnasta. Ennemminkin menisin aktiivisesti juttelemaan kiinnostavan näköisten koirien ulkoiluttajille...

Rotujen terveystuloksia voi tutkia täältä:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmTerveys.aspx?R=163&A=2008



Esimerkkinä tänä vuonna tutkitut bassetit. Yhteensä 9 tutkittua koiraa! Tämä on naurettavan vähän eli ilmeisesti rodun harrastajien keskuudessa ei ole tapana tutkia koiria, edes jalostukseen käytettäviä!



Tänä vuonna on rekisteröity 3 basset-pentuetta. Yhden pentueen emällä on todettu lasiaisen rappeuma (sokeuttaa) ja toisella ylimääräisiä ripsikarvoja, jotka voivat aiheuttaa sarveiskalvon ärtymistä, silmien vuotamista ja voivat vaatia leikkauksen. Muut näiden 3 pentueen vanhemmista on tutkimattomia, mikä on ehkä vielä huonompi juttu :(

oli berninpaimenkoira. Lapset olivat koiran meille tullessa 3 ja 4-vuotiaita, aivan ihana rotu, tulee hyvin toimeen lasten kanssa, mut uros tahtoo olla kyl kovapäinen... vaatii kunnon koulutuksen kun on niin isokokoinen et saa kyl pahaa aikaan jos ei ole tottelevainen. Sittemmin perheeseen syntyi vauva ja todella hyvin otti vauvankin vastaan ja lauman jäseneksi. Harmiksemme jouduimme sairauden murtamana rakkaan koiramme viime joulukuussa lopettamaan:(

Ja jättää sen näyttelytouhun vähemmälle huomiolle.



Näyttelyt ovat oivallinen paikka nähdä saman rodun edustajia useampia yhtä aikaa. Ulkonäön lisäksi voi seurata omistajien ja koirien yhteistyötä, koirien suhtautumista tuomariin (tuomari tutkii mm. hampaat ja uroksilta kivekset; jotkut yksilöt eivät tätä siedä). Ehdottomasti parhain anti näyttelyissä on kuitenkin se, että voit samalla kertaa jututtaa useampia koiran omistajia ja myös kasvattajia. Jos teet jo etukäteen taustatyötä ja tutkit tulevia pentueita, voit näyttelyluettelosta bongata juuri tämän kasvattajan koiran ja mennä kohdennetusti juttusille. Voit kysyä rodusta, ko. yksilöstä, kasvattajasta jne.



Harvinaisempien rotujen kohdalla saa tehdä melkoista bongausta päästäkseen samaan tulokseen vain juttelemalla koirien ulkoiluttajien kanssa.



Koiraharrastajat ovat yleensä avoimia ja sosiaalisia, ja ennenkaikkea puhuvat mielellään omasta rodustaan ja koirastaan. Näyttelyissäkin vaan reilusti juttelemaan!



Hyvä paikka on myös lemmikkimessut, joita pidetään ainakin syksyisin Vantaalla. Siellä on perinteisesti ollut mätsärin (epävirallinen näyttely) lisäksi myös agilitykisa. Muitakin koiraharrastuksia on ollut kivasti esillä.

sopii lapsiperheeseen, turkkia ei tarvi trimmata mutta karvanlähdön aikana on paljon harjaamista, tykkää touhuta mutta ei tarvi mitään ihme virikkeitä (meil on koirat pihas ja välil käydään mettäs, toki meil on koirilla käytös koko tontti.)

hyvin lapsikoira rotu eikä pienestä hätkähdä. Koiraa täytyy kyllä kouluttaa kun koko on iso mutta ei tarvi peruskoulutusta ihmeempää ellei itse halua ja jos vaan kintut on terveet niin mainio veto-koira esim. talvella vetää lapsia pulkas ym...



nimimerkillä: kahden leonbergin omistaja ja yhden piene pojan äiti.

Suosittelen siis lämpimästi amstaffia. Narttua mielellään, jos rotu ei ole ennestään tuttu. Meidän perheessä (äiti, isä ja poika) kaksi amstaffia, uros ja narttu. Aivan ihania tapauksia kumpikin ja todella lapsirakkaita!!!!!!

"mieheni on himolenkkeilijä, käy joka päivä parin kilsan lenkillä"... :D

Joo, todellinen himourheilija.

Sori, pakko oli. ;)

Meillä on kolmilapsisessa perheessä basset hound uros ja olemme todella tyytyväisiä! Koira ei hätkähdä mistään! Aivan ihana luonne, se rakastaa lapsia ja lapset sitä. Basset ei hauku, sitä ei tarvi trimmata... Kooltaan se on sopiva: pieni iso koira :)



Kasvattaja suositteli meille aikaan nimenomaan urosta, naaraat eivät kuulema ota yhtä hyvin kontaktia ihmiseen, vaan elävät enemmän omissa maailmoissaan.



Ainoa miinus on että koirasta irtoaa melko paljon karvaa.

Se voi sit pelastaa teidän muksun kun pitpull käy teidän jälkikasvun kimppuun.

Itse miettisin myös koiran terveyttä. Jättäisin lyttynaamat, isonahkat ja muut äärimmäisyydet pois.



Roduksi ehdottaisin kooikerhondjea tai kromfohrländeriä. Aktiivisia keskikokoisia rotuja, mutta yleensä luonteeltaan sopusuhtaisia, kuten terveydeltäänkin. Käy monenmoiseen menoon ja tulevat yleensä kivasti lastenkin kanssa toimeen. Molemmat ovat kyllä aktiivisia rotuja, jotka tarvitsevat päivittäiset lenkit (en kyllä tiedä rotua, joka ei tarvisisi) ja aktivointiakin. Tosin lapsiperheessä eläminen on kyllä yleensä aktiivisempaa kuin vaan sohvalla kölliminen.



Linkit yhdistysten sivuille:

http://www.kromfohrlander.fi/uusi/

http://www.kooikerhondje.fi/



Itselläni ei ole kumpaakaan rotua. Omaani en suosittelisi, koska ehkä liian pieni ja ei välttämättä sovi ensimmäiseksi koiraksi lapsiperheeseen...

pentu vielä, suosittelen!! Vaikka kasvaakin "isoksi" niin voi lapset sitä jossain välissä alkaa käyttämään ulkona, koulutuksestahan se on kiinni! Nyt pentuaikana en vielä luota koiraan niin paljoa, mutta eipä nuo lapsetkaan vielä isoja ole.

meillä oli kaksi kultaistanoutajaa. niitä suosittelen teillekin ja muillekin lapsiperheille. meillä ainakin olivat luonteeltaan aivan ihania, rauhallisia, seurallisia, suojelevaisia ja tykkäsivät hirveästi lapsista. eikä muuten haukkuneet juuri lainkaan. mutta miettikää tarkkaan onko asuntonne tarpeeksi suuri koiralle ja onko koiran sitten hyvä olla siellä kerrostalossa... kultaiselle noutajalle ei myöskään tuo 2km päivässä ole mitään himolenkkeilyä...

Varsinkin urokset ovat joskus melko vaikeita tapauksia. Kannattaa siis tarkasti ottaa selvää koiran taustoista, tavata sekä emä että isä useamman kerran eri ympäristöissä, tarkkailla kasvattajan muita koiria, tarkistaa vanhempien luonnetestituloksia... Ei siis ostaa sikaa säkissä.

aika suuren osan niistäkin saa laittaa pipipäisten omistajien piikkiin jotka ottavat koiran ja siihen se sitten jääkin, liikuntaa liian vähän, ei kunnon koulutusta eikä mitään virikkeitä/aktiviteetteja koiralle. Koiratkin tarvitsevat myös hellyyttä ja seuraa, paitsi ihmisistä, myös toisista koirista.

...niin berninpaimenkoira on hyvä vaihtoehto lapsiperheeseen.

Tokihan siitä lähtee karvaa, mutta sen luonne on mitä parhain, se kiintyy syvästi perheeseensä ja on itsevarma ja vakaapäinen ja kestää myös lasten kaahotusta.