Jotenki vituttaa, että edes menin käymään terveyskeskuksessa
Oon hirveen huono menemään lääkäriin, useimmiten vain kärsin, kuin menen. Silloin kun olisi heti pitänyt mennä lääkäriin, en mennyt . No odottelin kyllä nytkin 6 päivää ennenkuin sitten menin käymään, vaikka ehkä olisi ollut järkevintä mennä heti tapaturman jälkeen.
Nyt kuitenki kävin näyttämässä tota jalkaa, kun loukkasin sen. Kävely sattuu. Mutta kävelin silti n. 5 km lääkäriin.
Mutta miten sattuikin sopivasti, kun sairaanhoitaja kutsui, niin pystyin kävelemään ihan reippaasti ja ilman kipua.
Hän sitten näyttikin epäilevältä, ettei jalassani mitään vikaa edes ole. Meinasi että vain venähtänyt, kun ei ole turvotusta ja pystyn hyvin kävelemään. Sanoi kuitenkin, että jos vielä alkuviikosta on kipeä, niin voisin käydä lääkärille näyttämässä.
Kotiin kävellessä jokainen askel sattui, mutta tein päätöksen, että en mene näyttämään jalkaa lääkärille ja kuulemaan vain samat ajatukset kuin sairaanhoitajallakin oli, eli vain venähdys ja jonkin aikaa kipeänä. Pelkkää ajan ja rahan tuhlausta.
Nyt olen itselleni vihainen että turhaan kävin siellä kuluttamassa sairaanhoitajan aikaa.
Kommentit (14)
Tuollaisen takia terveyskeskukseen...ei ihme, että on ruuhkautunut. Käytä vähän järkeäsi.
Tapaturman jälkeen kannattaa mennä heti lääkäriin, että siitä jää merkintä tietoihin ja on näyttää vakuutusyhtiölle että näin on käynyt, jos se alkaa myöhemmin vaivaamaan. Voit syyttää vain itseäsi.
Jalkasi kaipaa liikuntaa, mutta ei liiallista rääkkiä. Käy päivittäin kävelemässä semmonen 8000 askelta niin paranee.
Järkevä neuvo, eli menet takaisin jos kipu pitkittyy. Silloin se jo pitää tutkia. Terkkarissa sanotaan hyvin usein, että seuraillaan alkuun mutta ota yhteyttä jos ei vaiva parane. Sitten kun vaiva ei parane, ihmiset ei kuitenkaan ota uudelleen yhteyttä terkkariin, vaan menee yksityiselle hirveästi valittaen, että terkkarissa ei tutkittu mitään.
Kävely sattuu ja silti kävelet. Et taida olla penaalin terävin kynä.
Jos siinä jalassa olisi isompaa vikaa, et olisi kävellyt viittä kilometriä, jos yhtään lohduttaa. Toki jos on tapaturma vakuutus niin heti tapaturman sattuessa lääkäriin.
Kokemuksesta kerron että sata metriä oikeasti kipeällä koivella on lähes mahdoton matka. Mutta kävele sinä.
Itse pääsin tuskin aamulla makuuhuoneesta keittiöön, kun sattui niin jalkoihin ja selkään. Olen kuitenkin todennut, ettei auta mennä terveyskeskukseen, ei sieltä mitään apua saa. Viimeksi yksi nuori lääkärin jolppi sanoi, ettei hän uskalla määrätä edes lääkettä, kun ei ole kukaan muukaan vanhempi lääkäri sitä minulle määrännyt. Olin hetken, että ööööö.... tuota... kun en ole tavannut niitä vanhempia lääkäreitä.
Tyhjän saa pyytämättäkin.
Miten se jalka loukkaantui? Nyrjähdys vai jäikö puristuksiin tms?
Sinulla on ohje jos ei alkuviikosta ole parantunut niin lääkäriin, kerrot sen kun soitat ja tilaat ajan jos se on vielä kipeä silloin.
Edelleenkin kuten aina ennenkin on ollut vaivoja, joille ei viisainkaan lääkäri voi mitään. Mistä ihmeestä tämmöinen mielikuva on tullut, että kaikki taudit pystytään tuosta vain parantamaan, jos lääkäri niin haluaisi.
Esim. nivelrikossa ainoa toimiva hoito on usein laihduttaminen, se ainakin helpottaa monien tilannetta. Mutta sitä ei voi lääkäri tehdä, ihan itse voi monia vaivoja parantaa tai ainakin helpottaa.
Itsellänikin on ikävä vaiva, ja sain ajan tk:hon 2 viikon päähän. Tutki kyllä hoitaja ja kaksikin lääkäriä, mutta ei näkynyt vikaa. Nyt sitten seurataan kuukausi. Pahoin pelkään, että tämä nyt on sellainen vaiva, johon vain pitää tottua, kun ikääkin on.
No jos ei ole turvotusta ja pystyit viisi kilometriä kävelemään, niin kyllähän tuo ensimmäinenkin visiitti oli ajan ja rahan tuhlausta.
Olet vissiin oikeasti vähän hukassa asian kanssa? Apteekista hae halpaa Buranaa eli halvinta ibuprofeenia, 30 tabl Ibumax 400 mg maksaa noin kolme euroa. Siitä otat ohjeen mukaan muutaman päivän kuurin ja annat luonnon parantaa vaivan. Jos kävely sattuu niin ota se varoitusmerkkinä ja koeta liikkua vain kivun sallimissa rajoissa.
Ja muista olla iloinen että olet noin terve! 🌺
Eikö sinulle itsellesi tullut siinä matkalla mieleen (kun 5 km jaksoit hyvin kävellä), että ehkä jalassa ei olekaan mitään vikaa enää?