Ystävyys hiipui siihen, kun ystävä puhui aina muista ystävistään

Oliko se ystävyyttä alunperinkään? Ehkä et vain alussa kiinnittänyt huomiota tuohon tapaan. Tai tämä kaverisi halusi vihjailla, että et auta häntä tarpeeksi. 

Kyllä vaan, aika lailla samanlainen tarina itselläni. Teini-iästä asti oltiin parhaita ystäviä, kunnes tämä ystävä tutustui uusiin kavereihin. Eikä siinä mitään, saa tottakai olla muitakin kavereita, mutta kun kaikki hauskat jutut, huvitukset ja menot tehdään nykyään aina heidän kanssa ja minun osani on nykyään kuunnella kaikki murheet ym. asiat, joita ei kehtaa tai voi muille kertoa muun muassa siitä syystä, että tietää itsekin, että uudet ystävät ovat epäluotettavia juorukelloja. Samoin jos olemme joskus vielä nykyään keskenään jossain niin aina pyydetään nämä uudet kaverit mukaan, mutta jos hän on heidän kanssaan jossain menossa minua ei todellakaan pyydetä mukaan. En myöskään kerro hänelle oikein mitään enää nykyään, luottamus on mennyt. Tämä on kyllä järkyttänyt mieltäni aika kovin, en olisi ikinä uskonut, että meidän välit menee tällaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan, aika lailla samanlainen tarina itselläni. Teini-iästä asti oltiin parhaita ystäviä, kunnes tämä ystävä tutustui uusiin kavereihin. Eikä siinä mitään, saa tottakai olla muitakin kavereita, mutta kun kaikki hauskat jutut, huvitukset ja menot tehdään nykyään aina heidän kanssa ja minun osani on nykyään kuunnella kaikki murheet ym. asiat, joita ei kehtaa tai voi muille kertoa muun muassa siitä syystä, että tietää itsekin, että uudet ystävät ovat epäluotettavia juorukelloja. Samoin jos olemme joskus vielä nykyään keskenään jossain niin aina pyydetään nämä uudet kaverit mukaan, mutta jos hän on heidän kanssaan jossain menossa minua ei todellakaan pyydetä mukaan. En myöskään kerro hänelle oikein mitään enää nykyään, luottamus on mennyt. Tämä on kyllä järkyttänyt mieltäni aika kovin, en olisi ikinä uskonut, että meidän välit menee tällaiseksi. 

Mulla on hyvin samantapausia kokemuksia. Viimeinen juttu oli, kun tämä ystäväni soitti ja alkoi hehkuttaa, että "Tiina" muuttaa hänen lähelleen, hän oli houkutellut Tiinaa jo pitkään, että muuttaisi nyt hänen lähelleen, että voisivat spontaanisti tavata useammin. Ja sitä sitten kertoi ja kuvaili monta minuuttia innostuneena. Sitten hän päätti puhelun kysymättä mitään kuulumisiani. Jäin siihen ihmettelemaan ja kyllä, oli ulkopuolinen ja kurja olo. Ap

Joo, turhaan tuollaisiin tuhlaa aikaa. 

Kuulostaa niin tutulta. Ehkä tuo on ihan tarkoituksellista,  että kerrotaan tällä tavalla, ettet kuulu niihin tärkeisiin ja läheisiin. Minun tapauksessani tulkitsin asian niin ja tulkitsin varmaan oikein, kun en kuullut hänestä enää koskaan.

Tuo tuli itsellekin että en kertonut enää mitään itsestäni eikä se toinen kysynyt. Saattoi soittaa ja paapattaa omista asioistaan (yleensä valittaa jostakin sukulaisestaan tai työkaveristaan) niin pitkään ettei sitten tullut koskaan puheeksi vaikka minulle tulossa oleva mukava ulkomaanmatka jota olin innoissani suunnittelemassa.

Kerkesin sitten käydä tuolla reissullakin eikä hän tiennyt siitäkään mitään. Tuskin tietää tänä päivänäkään kun eipä enää em. syistä olla missään tekemisissä.

Lopulta siis kylmästi jätin vastaamatta viesteihin ja puheluihin kun tuli sopiva tekosyy katkaista pitkän pahan olon jälkeen välit kokonaan.

Nää on vielä sellaisia juttuja, että on tosi vaikea ottas puheeksi. Kyllä ap:n mielipahan ymmärtää ja ap:n ystävä on kyllä tosi törppö hehkuttaessaan koko ajan muita, mutta miten ottaa puheeksi se toisen käytös? Mä en jaksaisi mitään draamailuja. Varma on, ettei tuollaiset ystävät kestä pienintäkään kritiikkiä. 

Minustakin tuntuu, että olen aina se muiden ystävätarinoiden sivustaseuraaja. Minulla on paljon tuttuja mutta kukaan heistä ei pidä minua parhaana ystävänään, ellei siskoani lasketa.

Minä olen se, joka kannattelee, organisoi ja auttaa elämän vaikeissa käänteissä, mutta joka heivataan sivummalle kun elämä sujuu.

Minäkin kaipaan sellaista ystävää, jonka kanssa voisin vaikka harrastaa tai jolle minäkin joskus voisin kertoa asioistani.

Kovin yksipuolista ja yksinäistä on. Koen usein jääväni kehän laidalle, koska olen vaan se "ihan kiva".

Aikani kuutenlin:" seja se, joka on kaikkein paras ystäväni", otin ja poistuin.

up