Olemmeko me nykyihmiset rikkinäisiä ja siirrämme rikkinäisyytemme jälkipolveemme? Mielipiteitä?

Olemmeko me nykyihmiset rikkinäisiä ja siirrämme rikkinäisyytemme jälkipolveemme? Mielipiteitä?

Joku kirjoitti jossain ketjussa, joka poistui: Vierailija kirjoitti: Vanhemmathan ne pääsääntöisesti ovat syyllisiä siihen että lapsensa on rikkinäisiä. Ovat ehkä itse olleet jo valmiiksi rikkoontuneita ennen lisääntymisiä ja siitä on sitten päästy siirtämään sitä omaa rikkinäisyyttään jälkikasvuun. 

***

Epäilen että lasten rikkinäisyys voisi johtua siitäkin että partnerit ovat toisilleen sopimattomia. Lapset kantavat ristiriitaa sitten ihan DNA:ssaan. Tämmöistä seikkaa tuskin kukaan on tullut ajatelleeksi mutta lapsethan eivät voi valita vanhemmistaan toista eli ristiriita syntyy kun oikeaa valinnanmahdollisuutta ei ole. Joku vanhempi saattaa mustamaalata toista vanhempaa saadakseen lapset puolelleen. Lähtökohtaisesti pariskunnan pitäisi olla sopusoinnussa toistensa kanssa jos hankkivat lapsia ja pitää jotenkin sopia myös sukuun koska kukaan laspi ei voi syntyä yksilönä kuulumatta biologisesti 'ei mihinkään' tai johonkin todella kaukaiseen kulttuuriin jossa sukukin täysin tuntematon juuriltaan. Kaikki muu on riskipeliä! Minkä taustan ja omat tekonne lapsenhankinnassa haluatte kertoa ja jättää lapsellenne - tässä on vastuu jota harva tulee ajatelleeksi kun 'tekee' tai 'hankkii' niitä lapsia itselleen. (En adoptoisi muuta kuin ihan lähialueilta.) Ajatelkaa vaikka kärjistettyä tilannetta että on pariskunta joista toinen ei ikinä voisi edes kuvitella olevansa koskaan muu kuin ateisti ja toinen ehkä tulee uskovaiseksi jos ei ole sitä alusta asti - mutta 'taipumus' tähän on tietysti ollut olemassa. Ihan hirveä ristiriita lapsille jotka kantavat tätä asiaa sisällään ja siis ihan DNA:ssaan. 

Nähtävissä on että nykymaailma tuottaa ihmisiä jotka eivät ole sopusoinnussa itsensä kanssa - ja jopa sairastuvat jotenkin. Myös KAIKKI isovanhemmat pitäisi tuntea - me koostumme lähinnä neljästä isovanhemmastamme ja sitä seikkaa kukaan ei voi kieltää. Itse kun olen tullut iäkkääksi tunnen nimenomaan olevani nämä neljä isovanhempaani - en niinkään omat vanhempani. Kun katson itseäni peilistä niin eri päivinä näytän olevani yhden jat toisena toisen heistä näköinen enkä voi kuin ihmetellä. Olen varmaan yksi niistä harvoista ihmisistä jotka tuntevat kunnolla kaikki isovanhempansa., Suosittelen kaikkia perehtymään omiin isovanhempiinsa vaikka olisi kuinka tuskallista tai mitä ikinä muuta. Ja jättäkää tämmöinen sukutieto sitten niille lapsillenne perinnöksi. Sillä siihen porukkaan he kuuluvat eivätkä voi välttää tätä tosiasiaa mitenkään. Ihan hirvittää että monelle tämmöinen asia nykymaailmassa onkin jo ihan hirveä päänsäryn aihe. 

1/2 jatkuu seuraavassa...