Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapurin ekaluokkalainen tyttö ihmetteli,
25.03.2011 |
miksi luen vielä samanikäiselle pojalleni ja nuoremmalle siskolleen iltasadun ja usein muutenkin lueskellaan ääneen, vaikka nuo osaavat jo lukea itse molemmat. Hän on kuulemma niin iso ettei äidin enää tarvi lukea hänelle - äiti oli näin sanonut. Hän tekee muutenkin liki kaiken itse, kun äidillä ei kuulemma ole aikaa hänen kanssaan oloon ja auttamiseen, kun vauva tarvitsee enemmän aput kuin ISO tyttö.
Olenko minä jotenkin outo, kun esikoisellekin luin "iltasadun" vielä yksitoistavuotiaana. Se oli samalla sellainen yhteinen hetki, jolloin tankattiin läheisyyttä. Ja on jättänyt jälkensä, usein iltaisin tuo nyt jo isoiso teini (pian 15v) kiertelee lähistöllä puolisalaa ja tulee viereen istumaankin ja juttelemaan, kun luetaan pienempien kanssa jotain kivaa omasta lapsuudesta tuttua kirjaa.
Onko siis harvinaista lukea ääneen lapsille, jotka ovat "isoja ja voivat itsekin lukea kirjaa"?
Noiden yhteisten päivittäisten lukuhetkien lisäksi lapsilla on tapanaan lueskella keskenään toisilleen... meille kaikille lukuharrastus on hyvin rakas.
Kommentit (8)
ja siinä samalla sitten myös perheen muille lapsille iltasadun. Minustakin se on ihana yhteinen, rauhallinen hetki ennen nukkumaanmenoa.
Päivällä toki ekaluokkalainenkin saattaa itse lueskella jotain, mutta kyllä minusta on ihanaa lukea se iltasatu ääneen lapsille.
Luen ihmeessä sinäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin ottaisin puolet pois noista esikoisen tarinoista saman tien...
tosiaan ekaluokkalaisen jutuissa voi toki olla isokin osa totuutta tai sitten pieni sivu vain. Voi olla että äiti on näin hänelle sanonut joskus, välillä tai joka päivä. Sinuna jatkaisin omille lapsille lukemista ja antaisin naapurin tytön perheen olla ja elää rauhassa suurempia ihmettelemättä. :)
on sekin totta, että joistain lapsista tehdään "isoja" ennen kuin olisivat henkisesti valmiita siihen..
Muistan lapsuuskodistani, että meillä luettiin paljon ääneen. Ja ku äiti tai isä ei ehtiny, ni isommat sisarukset pienemmille.. Oonhan mä lukenu ääneen mun miehellekin mm. muumeja.. siis niitä alkuperäisiä :) kuten esim. taikatalvi, eikä ollu edes lapsia. Automatkat suju vaan mukavammin niin. :)
Tiedän myös pariskunnan, lapsettoman, jotka lukee toisilleen satuja ihan säännöllisesti. Tosin ovat vähän omantiensä kulkijoita muutenkin :)
Mutta ei kai ikä ole peruste lakata nauttimasta yhteisistä lukuhetkistä
kuinka lapsi on sisaruksen synnyttyä jäänyt ihan huomiotta. Pyörii päivät ympäristössä etsimässä seuraa.
Kyseisen lapsen äiti joskus sanoi, että on niin rankkaa, kun vauva tuli (ikäeroa kahdeksan vuotta esikoiseen), että ei isomman kanssa voi mitään tehdä ja onneksi ei tarvitsekaan. Päivät on koulussa ja kaverien kanssa, iltaisin riittää, kun ruokkii ja passittaa huoneeseen lukemaan. Siellä sitten lukee jotain Goosebumpseja (halusi lainata näitä käydessään kanssamme kirjastossa, mutta en antanu) eikä meinaa saada unta, kun pelkää pimeää.
Tämä perhe kuuluu aivan lähisukuun.
Meillä on lapsia muutama enemmän, vauvakin, ja silti aikaa löytyy aina myös niille isommille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä viiden lapsen superäitejä, jotka saa jotain ihmekiksejä äitiydellä pätemisellä - ja loppujen lopuksi hoitavat ne omat lapsensa todella huonosti.
Mutta kehua pitää ja sädekehää kiillottaa!
kun olin oppinut lukemaan. Itse lukiessa voi mennä omaa tahtia, jäädä pohtimaan jotain kohtaa jne.
En kyllä nykyäänkään yhtään tykkää esim. äänikirjoista.
Mun 6 v lukee jo varsin sujuvasti, mutta ei halua itse lukea kirjoja. Ainoastaan joskus satunnaisesti saattaa jotain helppoa pienten lasten kirjaa lukea pikkusisarukselleen. Niinpä minä sitten luen edelleen iltasadut ja muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
Mekin ollaan lukijaperhe..