Te ketkä olette palanneet exänne kanssa yhteen, kannattiko?
Tapasin exäni, seurustelimme alle parikymppisinä ja erosimme kun en tiennyt mitä elämältäni haluan. Kumpikin tässä välissä meni naimisiin, sai lapsia ja erosi. Olemme n. viisikymppisiä. Tapasimme sattuman kautta nyt kesällä eräässä tapahtumassa. Miestä kiinnostaisi alkaa tapailla, itseäni mietityttää. Miten teillä kenellä samoin?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vitsi?
miksi kysyt tällaista? kaikki eivät eroa ja vihaa toistaan sen jälkeen. Ehkä sinä näin, mutta eivät kaikki kuitenkaan.
Itse tapasin nuoruuden poikaystäväni vähän kypsemmällä iällä ja yritimme uudelleen.
No, hän oli epäluotettava edelleen, teki ohareita, hölmöili ja lopulta pistin välit poikki.
Eli vaikka häntä kohtaan on edelleenkin vahvat tunteet, eivät ne "viat" ole poistuneet, minkä takia aikanaan jo silloin ensimmäisen kerran erottiin. Ja toisella kertaa temppuilu ärsytti suoraan jo tuplana...
Ei koskaan enää, vaikka kuinka kaipaankin hänen syliään.
Voi kun munkin eräänlainen exä tulisi palstalle huutelemaan tommosia aloituksesi aiheita ja vaikka jonkun keksimänsä sadun muodossa pulisi jotain vaikka tajunnan virtaa tänne. Ja siis kyselemään ihmisten mielipiteitä saadakseen hyväksyntää omille aatoksilleen uudesta yrityksestä kanssani, jota hän ehkä tai ehkä ei kutsuu joksikin exäksi. Saatamme olla enemmän riitapukareita kuin oikeita kunnon suhteessa olleita rakastavaisia.
Mutta kaikki muuttuu ja kaikki voi olla jotakin muuta kuin miltä se näyttää kun rakkaudessa ja sodassa kaikki on sallittua, rakkaudesta se hevonenkin potkii, paska pitää ihmiset yhdessä - ja toiset erossa toisistaan jne jne jne...
Tule vaan tänne pulisemaan sinäkin, Hupiveikkoseni!
Vierailija kirjoitti:
Itse tapasin nuoruuden poikaystäväni vähän kypsemmällä iällä ja yritimme uudelleen.
No, hän oli epäluotettava edelleen, teki ohareita, hölmöili ja lopulta pistin välit poikki.
Eli vaikka häntä kohtaan on edelleenkin vahvat tunteet, eivät ne "viat" ole poistuneet, minkä takia aikanaan jo silloin ensimmäisen kerran erottiin. Ja toisella kertaa temppuilu ärsytti suoraan jo tuplana...
Ei koskaan enää, vaikka kuinka kaipaankin hänen syliään.
Mäkin juuri mietin tuota onko vuodet vaikuttaneet miten/mitenkään. Oliko se itserakkaus silloin vain nuoruudesta johtuvaa hölmöyttä vai ihan luonteenpiirre. Muuten meillä oli tosi kivaa silloin aikoinaan ja itsekin olin kyllä silloin aika epäkypsä. Nyt olen aika lailla eri ihminen kuin silloin kaksikymppisenä ja tiedän etten siedä enää mitään perseilyä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tapasin nuoruuden poikaystäväni vähän kypsemmällä iällä ja yritimme uudelleen.
No, hän oli epäluotettava edelleen, teki ohareita, hölmöili ja lopulta pistin välit poikki.
Eli vaikka häntä kohtaan on edelleenkin vahvat tunteet, eivät ne "viat" ole poistuneet, minkä takia aikanaan jo silloin ensimmäisen kerran erottiin. Ja toisella kertaa temppuilu ärsytti suoraan jo tuplana...
Ei koskaan enää, vaikka kuinka kaipaankin hänen syliään.
Mäkin juuri mietin tuota onko vuodet vaikuttaneet miten/mitenkään. Oliko se itserakkaus silloin vain nuoruudesta johtuvaa hölmöyttä vai ihan luonteenpiirre. Muuten meillä oli tosi kivaa silloin aikoinaan ja itsekin olin kyllä silloin aika epäkypsä. Nyt olen aika lailla eri ihminen kuin silloin kaksikymppisenä ja tiedän etten siedä enää mitään perseilyä. Ap
***
Mitä ihmettä? Ap esiintyy aloituksessa naisena mutta tämä Ap:n allekirjoittama viimeinen teksti kuulostaa kyllä miehen tekstiltä. Kukaan nainen ei kirjoita jostain perseilystä - miehen puhetta. Siis hei Ap-mies! Kuulostaa ihanalta kun mietit onko käytös nuoruuden hölmöilyä vai luonteenpiirre. Mistä tämän tietää? Ja ihanaa kun kerrot että ainakin sinä itse olit epäkypsä ja nyt et siedä mitään perseilyä. Mitä tämä sinun perseilyksi kutsumasi voisi olla?
Aika epätodennäköistä että täällä olisi niin paljon porukkaa jotka miettii jotain paluuta jonkun exän kanssa yhteen. Tämä aloitus kandeis laittaa seksipalstalle niin pyöris siellä kauemmin esillä.
Voihan sitä tapailla, eihän siinä mitään menetä.