Viidenkympin kriisini oireilee niin etten halua tavata itseäni vanhempia ihmisiä

Ei oo mitään kriisiä 😃 

Ai ei kellään muulla viidenkympin kriisiä?

Mulla vähän samaa. Tekee mieli olla GenX:n seurassa, ja miel niiden nuorempien Xläisten kanssa. Nuoret tiukkapipot ei innosta, eikä myös siis "vanhukset", joita on tuttavapiirissäni aika paljon.

Tullut tunne, että haluan e l ä ä ja olla rento oma itseni.

Olen yli 40, mutta en vielä lähellä 50. Olen tunnistanut samaa ja tuntuuhan tämä itsestäkin todella pahalta tunnustaa. Karsastan nykyisin vanhempia ihmisiä. Tuntuu että he ovat hitaita, pahantuulisia ja valittavat kaikesta.

Minulla on muutama vanhempi tuttu. Yhtä leikellään ja lääkitään jatkuvasti sairauden takia, toisella on osteoporoosi ja nivelvaivoja, kolmannella kakkostyypin diabetes kaikkine ikävine liitännäisvaivoineen. Mun on ollut pakko ottaa vähän etäisyyttä. Pala kurkussa kuunnellut, kun elämä on muuttunut yhdeksi sairauskertomukseksi. Heidän tilanteista tulee itsellenikin niin paha mieli ja tottakai pelottaa voiko itselle käydä samoin. Kauppaan jos erehtyy keskellä päivää, niin vanhukset vaeltavat siellä kuin zombit. Pelottaahan sellainen mahdollinen tulevaisuudennäkymä.

Älä huoli. Tilanteesi paranee vuosi vuodelta. T. 55 v

Menee ohi. Muutaman kymmenen vuoden sisällä käy sulle niin, että oot mullan alla. Silloin kaikki on ohi. Nyt on vielä aikaa itkeä ja ruikuttaa vanhenemisia ja vältellä kavereita.

Sama. Mun ikäisetkin ja ne vähän vanhemmat ystävät on sairaita, valittavia, lyllertäviä, näköalattomia, haaveensa hylänneitä ja aivonsa narikkaan laittaneita ihmismöllejä. En saa heiltä mitään enkä pysty antamaan heille mitään koska he eivät ota mitään vastaan. Selittelyn ja valittelun mestareita. En tiedä mitä heille on tapahtunut, mutta kiitos Luojan, minulle ei ole sitä tapahtunut. 

Ihan järkyttävää keskustella oman ikäisen naisen kanssa joka koko ajan puhuu siitä miten ei ymmärrä enää mitään, ei pysty enää mihinkään, miten se ja se asia on ylitsepääsemätön, en pysty, ei riitä ymmärrys, aivot ei enää toimi... En tiedä mitä on tapahtunut mutta näitä on lukuisia esimerkkejä. +50 ikä.

Ja paskinta on se, että heitä ei kiinnosta keskustella yhtään mistään! Miten sellainen ystävyys toimii? Valitetaan vaan sairauksista kilpaa sohvalla lojuen ja mennään aikaisin nukkumaan nukahtamislääkkeiden ja kipulääkkeiden voimin. Ei riitä jaksaminen auringonlaskun katsomiseen tai revontulien bongailuun. Jäätävää. 

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mun ikäisetkin ja ne vähän vanhemmat ystävät on sairaita, valittavia, lyllertäviä, näköalattomia, haaveensa hylänneitä ja aivonsa narikkaan laittaneita ihmismöllejä. En saa heiltä mitään enkä pysty antamaan heille mitään koska he eivät ota mitään vastaan. Selittelyn ja valittelun mestareita. En tiedä mitä heille on tapahtunut, mutta kiitos Luojan, minulle ei ole sitä tapahtunut. 

Ihan järkyttävää keskustella oman ikäisen naisen kanssa joka koko ajan puhuu siitä miten ei ymmärrä enää mitään, ei pysty enää mihinkään, miten se ja se asia on ylitsepääsemätön, en pysty, ei riitä ymmärrys, aivot ei enää toimi... En tiedä mitä on tapahtunut mutta näitä on lukuisia esimerkkejä. +50 ikä.

Ja paskinta on se, että heitä ei kiinnosta keskustella yhtään mistään! Miten sellainen ystävyys toimii? Valitetaan vaan sairauksista kilpaa sohvalla lojuen ja mennään aikaisin nukkumaan nukahtamislääkkeiden ja ki

Toi pysähtyneisyys ja tahallinen pystymättömyys ja rapistuminen on kyllä järkyttävää seurata. Lyödään hanskat tiskiin kymmeniä vuosia ennen aikojaan. Mä olen -50 mies. Mulla uteliaisuus elämää kohtaan vaan kasvaa. Ja kunto. Valitettavasti en enää pysty pitämään yhteyttä vanhojen ystävieni kanssa. Muuten imeydyn siihen samaan hautaan. Se on synkkä suo. Näin tuntuu käyvän etenkin pitkissä parisuhteissa oleville. Ei ole enää muuta yhteistä kuin menneisyys. Mä joudun pakenemaan sieltä. 

Kiitos kaikille kommenteista! Olipa ihana saada vertaistukea

Minulla on sama juttu. Olen pari vuotta vaille 70 v. enkä tahdo kestää yli 70 v. seuraa ja yksi syy on se etten haluaisi itse vanhentua ja taistelenkin sitä vastaan kaikin keinoin ja toinen syy on se etten kestä itsäni vanhempien ihmisten ainaista valitusta ja arvostelevaa asennetta nykyelämään ja kehitykseen. 

50v. sinkkunaisena tykkään vanhemmista naisystävistä, mutta ehdottimasti oltava miehetön, mielummin lapseton. Perheellisillä jutut on vaan mitä mies teki, mitä lapsenlapset. Valitsen taiteellisia, matkustelleita, vireitä ystäviä. Elämänkokemus on vaan plussaa.