Masentaa ja ahdistaa. Mietin aina että jos vielä vähän aikaa jaksan töissä ja haen sitten saikkua... Vielä pari päivää, muuttuu viikoksi..
Olen jo pitkään miettinyt että kohta kyllä haen saikkua, sitten ajattelen että jos jaksaisin vielä pari päivää, se muuttuu viikoksi, mietin että nyt haen, sitten tulee ajatus että en kehtaa aiheuttaa vaivaa pomolle kun sen pitää etsiä tuuraaja, en kehtaa mennä valittamaan työterveyteen jos ne eivät uskokaan minua. Sitten mietin jos vielä pari päivää katselen ... aina vaan ahdistaa ja masentaa, olen niin alakuloinen että itkettää.
Kommentit (17)
Sama. Lisäksi mulla on aina olo, että varmaan muilla on oikeasti pahempi tilanne ja on noloa jos itse menen valittamaan.
Täällä sama. Vaikka lomasta ei ole kuin reilu viikko, niin sekään ei enää auta jaksamaan. Raahaudun aamuisin itseni töihin pakottamalla. Lasken viikkoja jouluun, silloin vähän pidempi loma.
T.päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Vaikka lomasta ei ole kuin reilu viikko, niin sekään ei enää auta jaksamaan. Raahaudun aamuisin itseni töihin pakottamalla. Lasken viikkoja jouluun, silloin vähän pidempi loma.
T.päiväkodin täti
Mulla loma meni pilalle kun pitää vastailla työviesteihin ja puheluihin ja koittaa kieltäytyä töistä. Sitten siitä tuli paha mieli kun tuntuu että olen hankala ja ahdistus tästä pilasi loman.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama. Vaikka lomasta ei ole kuin reilu viikko, niin sekään ei enää auta jaksamaan. Raahaudun aamuisin itseni töihin pakottamalla. Lasken viikkoja jouluun, silloin vähän pidempi loma.
T.päiväkodin täti
Mä olen ollut töissä 2 päivää ja olo ihan sama kuin ennen lomaa. Itkettää.
En ole onneksi ihmisten kanssa, vaan ihan konttorirotta. Mutta silti ei vaan jaksa.
Mitä pidempään jahkailet, sitä pidempi saikku tulee kun se stoppi viimein tulee. Kokemusta on.
Minusta tuntui tuolta samalta viime talvena. Työterveyden psykiatri sanoi, että minulla on keskivaikea masennus ja akuutti ahdistuneisuushäiriö. Olisin saanut sairaslomaa, mutta arvelin, että kotona makaaminen vain pahentaa asiaa.
Niinpä sitten kävin töissä päivä kerrallaan. Sunnuntai-iltana ajattelin, että haen maanantaina saikkua. Maanantai-iltana ajattelin, että katsotaan nyt vielä tämä viikko. Samaa jatkui pari kuukautta, kunnes mieli alkoi kirkastumaan. Asiaa varmaan auttoi työkuorman pienentäminen ja kevään tulo.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pidempään jahkailet, sitä pidempi saikku tulee kun se stoppi viimein tulee. Kokemusta on.
Juurikin näin. Minä itkin vielä työpaikan parkkiksella ennen töihin astumista kunnes maltoin viheltää pelin poikki.
Olen kerran ollut sairauslomalla uupumuksen takia ja ihan helposti en siihen uudelleen lähde. Nykyisessä työssä olen sinnitellyt kuten ap pari vuotta ja jossain vaiheessa se muutos tuli vaan itselleni, että asenne työhön ja paineeseen muuttui. Ensinnäkin en paikkaa enää muita, jos eivät osallistu täyspainoisesti työntekoon, niin ei se minun asiani ole tehdä heidän puolestaan hommia. Toinen on sisäiset asiakkaa, joista saan voimaa positiivisten palautteiden kautta. Vaikka kovin miesvaltainen duunariala onkin, niin on niin mukavia ja arvostavat kovasti, kun heitä neuvotaan, kukaan ei koskaan huuda ja ole vihainen. Omat pomot on mitä on, mutta olkoon.
Mikä ihme meitä vaivaa? Puolet kansasta mssentuneita ja ahdistuneita.
Kuinka paljon auttaisi liikunta ja terveellinen ruoka? Kunnon uni?
Enkä siis tuomitse ketään, kuulun itse samaan kastiin, sillä erotuksella, että olen ollut jo puoli vuotta eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme meitä vaivaa? Puolet kansasta mssentuneita ja ahdistuneita.
Kuinka paljon auttaisi liikunta ja terveellinen ruoka? Kunnon uni?
Enkä siis tuomitse ketään, kuulun itse samaan kastiin, sillä erotuksella, että olen ollut jo puoli vuotta eläkkeellä.
Aina se ei ole kiinni liikkumisesta ja terveellisestä ruuasta. Toisinaan työpaikan paineet ei ole mitään mukavia, voi johtua esimiehistä, työkavereista, liiasta työnmäärästä. Itse ihmettelen kollegaani, joka pelkää joka päivä, mitä taas saa kuulla esimieheltä ja mitä muka taas on tehnyt väärin, miten jaksaa viikosta ja kuukaudesta toiseen sitä asiatonta painostusta ja silmätikkuna olemista.
Voi luoja, että inhoan sanaa SAIKKU. T. Lääkäri
Joo ehottomasti vähän lomaa. Sit terapiaan selvittämään käsittelemättömiä asioita. Sit Raamattu käteen. Ja takas muita palvelemaan.
Kyllä kannattaa ottaa kehonsa viestit vakavasti. Pääsee vähemmällä, toipuminen nopeampaa ja voimia vielä jäljellä tilanteen korjaamiseen.
Itse odotin niin kauan, että tuli totaalinen romahdus. Siitä ei sitten niin vaan noustukaan.
Teen tuota samaa.