Skitsofreenikko ja lääkitys vie tunteet!
Mikä avuksi? Nyt koitetaan annosta seuraavaksi pienentää. En ole harhainen vaikka paranoidisuus myös merkattu tietoihin. Tosiaan tunteita ei juuri ole ja pitäisi saada elämä taas maistumaan. Ennen lääkitystä oli tunne elämää.
Kommentit (13)
Kannattaa myös koittaa eri lääkkeitä, jos pelkkä annoslasku ei tehoa. Esim.olantsapiini saa monet kokemaan apatiaa ja anhedoniaa. Lisäravinteista NAC auttaa anhedoniaan.
Niin? Ihan normaali ja yleinen sivuvaikutus.
Lääkkeissä on aina haittavaikutuksia. Pitää etsiä lääke , jossa hyödyt kuitenkin isommat kuin haitat.
Samanlainen tunnoton elämä voi syntyä myös ilman sairautta ja lääkkeitä. Sinun kohdallasi kannattaa tehdä lääkärisi kanssa yhteistyötä, kaikella on tarkoitus. Jaksamista sinullekin.
Parempi ne kadonneet tunteet kuin kuvitelmat, että naapuri lähettää sähköä pistorasioiden kautta päähäsi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeissä on aina haittavaikutuksia. Pitää etsiä lääke , jossa hyödyt kuitenkin isommat kuin haitat.
Sitten muistakaa että aina sellaista ei löydy ja samaa paskaa voi myös olla ilman lääkkeitä.
Kokeile eri lääkettä. Kaikki ei ole yhtä pahoja.
Mulla menee bipoon olantsapiinia, ketiapiinia ja sertraliinia. Kyllä mulla tunteita on ja koen mielihyvää, mutta kiloja on tullut reippaasti lisää ja aivotoiminta pikkasen hidastunut. Myös diabetestä pukkaa ja veren rasva-arvot on viturallaan. Onneksi lääkitykset ei ole vaikuttanut mitenkään seksielämään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen, minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkitys on vienyt kaikki tunteet, zombiena olen elellyt viimeiset kymmenen vuotta. Toivottavasti sinulle löytyy apu lääkkeen annostusta pienentämällä. Kyllähän tämä elämä menee näinkin, onko se elämisen arvoista, onkin sitten toinen juttu. Tsemppiä!
On tietysti ikävää, jos tunteet ovat vaimeita, koska joku syö lääkkeitä. Mutta ilman lääkkeitä sama henkilö voisi olla suljetulla osastolla. Tunsin kauan sitten jonkun, joka oli välillä sairaalahoidossa. Sen ajan lääkkeet olivat huonoja, kun vertaa nykyisiin. Kävin joskus sairaalassa katsomassa tuttavaani. Siellä näki ihmisiä, jotka kävelivät jäykkinä kuin robotit ja heidän oli vaikeaa puhua, koska suu ja kieli olivat jotenkin jumissa voimakkaan lääkkeen takia. Nykyisin potilailla on parempi elämä ja moni voi olla kotona tai tuetussa asumisessa.
Eikö tuo ole toisaalta ihan hyvä asia kuitenkin. Skitsofreenikon voi olla vaikea kestää pahaa mieltä ja ikäviä tapahtumia. Tasainen arki voi olla mielenterveyden kannalta turvallista.
Olanzapin 7,5mg menee mulla sekä opamox, propral ja tenox tarvittavissa. Suht hyvin pitänyt harhat loitolla ja painoa ei ole kertynyt eikä tunne-elämä ihan kuollutta. Pregabalin pahimpina ahdistus aikoina aiheutti tunne-elämän latistumista. Mulla siis kolme mtdiagnoosia.
Itse taas suorastaan nautin, kun olen niin kylmän viileä tilanteessa kuin tilanteessa, neuroleptien ansiosta. Pystyn jopa kohtalaisen vaativaan työskentelyyn.
Vaikka jos nyt uutisoitaisiin ydinpommin räjähtäneen, niin olisin vaan, että: So what?
Käytössä on aripiratzole lääkeaine.
Täällä toinen, minulla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkitys on vienyt kaikki tunteet, zombiena olen elellyt viimeiset kymmenen vuotta. Toivottavasti sinulle löytyy apu lääkkeen annostusta pienentämällä. Kyllähän tämä elämä menee näinkin, onko se elämisen arvoista, onkin sitten toinen juttu. Tsemppiä!