Onko täällä muita joiden lapset ei ole hyviä missään?

ylpeä lapsistasi. ole ylpeä vaikka siitä että ovat syntyneet

Eivät ole lahjakkaita urheilijota, musikaalisia tai eteviä koulussa. EIvät tuo mitalleja, kunniakirjoja tai stipendejä kotiin. Eivät pääse paikalliseen lehteen. Koskaan ei vanhemmat pääse tuntemaan ylpeyttä jälkeläisen suorituksista. Miltä tuntuu.

omista erinomaisista lapsistaan. Ihan kiva juttu kun menestyvät, mutta ainainen jauhaminen niistä alkaa nyppiä. Eikä kaveri paasatessaan edes huomaa, etten jatkuvasti jaksa kuunnella ylistystä.

Kannustatko lapsia tarpeeksi?



Annatko niille esim. rahaa hyvistä suorituksista?



KUn mun isä alkoi maksamaan mulle hyvistä numeroista, kaikki numerot olivat 8-10.



Kun ennen kaikki oli 5-8.

Ja aivan murto-osa lapsista on paikallislehdissä tai tuo mitaleja kotiin. Kyllä mä ainakin uskon (ja tiedän), että vanhempani ovat olleet musta ylpeitä. Olen musikaalinen, mutten mikään nero. Heille on riittänyt harrastamisen riemu.



Toivottavasti et näytä asennettasi lapsillesi mitenkään.

Siksihän lahjakkuudet juuri erottuvat että heitä on pieni osa ihmisistä.



Lapsistaan voi olla ylpeä vaikkeivat kunniakirjoja kotiin kantaisikaan eikä yleisö hurraisi heidän suorituksilleen.

ikinä en ole päässyt palkinnoille urheilussa ja meitä oli vaan 6 tyttöä meidän luokka ja siis kolme sai aina palkinnon.



Koulumenestys on aina ollut keskinkertaista, ikinä en ole saannut stipendiä tai mitään kunniamainintaa.



Enkä siis osaa soittaa mitään, enkä laulaa.



Mulle ei ole jäännyt tästä mitään traumaa, mut onhan se kiva ku sä oot huolissas mun vanhemmista.

hoitaa kunnialla keskinkertaisesti koulunsa, saa opiskeltua jonkun ammatin ja pystyy elättämään itsensä ja löytää hyvän puolison, jonka kanssa on onnellinen. Ja harrasta liikuntaa sen verran, että pysyy terveenä ja hyvässä kunnossa. En kaipaa mitään mitaleja tai lehtijuttuja tai loistamista jossain.

on tällainen, hänelle on varmasti raadollista ja erittäin kova paikka, kun esikoinen loistaa vähän kaikessa, mitä tekee ja mihin ryhtyy.



Joskus suren sitä salaa itsekin, lähinnä sen vuoksi, että tämä nuori kokee olevansa tyhmä, huono jne pelkkää negaa... Eikä niihin mataliin hetkiin auta yhtään mitkään vakuuttelut hänen ihanuudestaan, hyvyydestään tms.

lapsista on ihan tavallisia. Taitokysymyksiin vastaa aina ne, joilla on jotain kehuskeltavaa.

koulutodistuksessa numeroina vain nelosia ja viitosia; ei mitään harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita; huonot käytöstavat aina ja kaikkialla; itsekkäitä ja kiusaajia; valehtelijoita ja varastajia; ei kaverin kaveria. Ovatko surkeita myös tietokonepeleissä?



Jos vastaat yhteenkin kysymykseen ei, niin mielestäni voit olla lapsestasi ylpeä.



Pyydän miettimään, että millaista ylpeydenaihetta olet itse vanhemmillesi tuottanut? Ovatko ne vain suorituksiin liittyviä?



Itse olen esim seuraavissa tilanteissa ylpeä vanhempi: kun lapseni pyytää anteeksi, antaa pienemmälle tilaa jne.

Mitään sen kummempaa se ei vaadi, että olisin ylpeä lapsistani. Kunhan ovat kunnollisia ja onnellisia niin minä katson tehneeni työni hyvin. Ei tarvitse olla raketti-insinööri tai huippu-urheilija todellakaan.



Ja muistakaa kehua vaikka siitä että vei itse sukat pyykkikoriin tai lasin astianpesukoneeseen! Opettakaa lapsillenne että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat niin uskon että heidän elämänsä tulee olemaan huomattavasti helpompaa kuin jos mikään ei koskaan kelpaa.

Sulleko kelpaa vain urhailullinen tai musikaalinen lahjakkuus. Kyllä ne sun lapsetkin on hyviä jossain, mutta kun sulle ei vaan riitä.



Lapsi voi olla hyvä vaikkapa nukkumisessa, syömisessä, kavereiden kanssa toimimisessa, tekemisten ideoimisessa, supliikissa, röyhtäilyssä, vaatteiden valitsemisessa eli osaa pukeutua nätisti, puolensa pitämisessä, toisten ihmisten puolien pitämisessä, auttamisessa, ruuanlaitossa, leipomisessa, oma-aloitteisuudessa, itsenäisessä toiminnassa, päälläseisonnassa, siansaksan puhumisessa, korvien heiluttamisessa, tasapainossa, tähtäyksessä, tarkkuudessa, huolellisuudessa, keskittymisessä, kuuntelemisessa, wiissä, speden speleissä, muissa peleissä, ja niin edelleen - listaa voisi jatkaa loputtomiin.



Eikö todellakaan sun lapsesta löydy mitään, missä hän olisi edes jollain tavalla hyvä.

on työkaveri joka jaksaa jatkuvasti kehuskella lastensa saavutuksilla. Eikssellaset ihmiset tosiaan huomaa, ettei muita kiinnosta jatkuvasti kuunnella sitä samaa. Jos kerran mainitsee asiasta, luulis riittävän.

he ovat ihan hyviä monessakin asiassa mutta valitettavasti sitä ei osata arvostaa vaan ne parhaat vaan saavat sen huomion.

Olen ylpeä jokaisesta neljästä lapsestamme. Yhdestä sen vuoksi, että on älykäs ja herkkä. Toisesta sen vuoksi, koska on erittäin herttainen lapsi eli empaattinen, ystävällinen ja iloinen. Pursuaa energiaa ja ideoita. On näiden ominaisuuksien vuoksi erittäin pidetty minne tahansa meneekin. Kolmas ja neljäs lapsi ovat vielä sen verran pieniä, että on vaikea nostaa esiin yksittäisiä asioita joissa loistavat. Silti olen aivan varma, että niitäkin on ja olenkin heistäkin ylpeä.

Mitään sen kummempaa se ei vaadi, että olisin ylpeä lapsistani. Kunhan ovat kunnollisia ja onnellisia niin minä katson tehneeni työni hyvin. Ei tarvitse olla raketti-insinööri tai huippu-urheilija todellakaan. Ja muistakaa kehua vaikka siitä että vei itse sukat pyykkikoriin tai lasin astianpesukoneeseen! Opettakaa lapsillenne että he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat niin uskon että heidän elämänsä tulee olemaan huomattavasti helpompaa kuin jos mikään ei koskaan kelpaa.

mutta sille ei nyt enää mitään voi :(. Olkaa onnellisia, jos lapsenne ovat terveitä ja onnellisia, kyllä kaikille löytyy paikka tässä maailmassa. Älkää pilatko lapsuutta ja nuoruutta liiallisilla odotuksilla.