Kannattaako asua vanhemmilla?
Tarkotuksena olis ens vuonna hakea jatko-opiskelupaikkaa ja nyt vähän mietityttää pitäisikö ennen sitä muuttaa omilleen vai jatkaa vanhempien luona asumista. Ongelma (jos tätä siksi voi kutsua) on siis se, että oisin lähemmäs 25-26v kun valmistuisin ja entiiä onks se ehk vähän outoo niin vanhana asua vielä vanhemmilla. Tää on ehk joittenki mielest ihan tyhmä kysymys mut ois kiva kuulla muittenki mielipiteitä siitä, miten täs tilantees toimisi:)
Kommentit (50)
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Vierailija kirjoitti:
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Riippuu myös ihan vanhemmista. Minä tein itse omat ruokani ja pesin pyykkini. Vähän kuin kämppiksinä elettiin. Maksoin myös osan laskuista.
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Riippuu myös ihan vanhemmista. Minä tein itse omat ruokani ja pesin pyykkini. Vähän kuin kämppiksinä elettiin. Maksoin myös osan laskuista.
Mutta et ollut kämppis. Toitko baarista panoseuraa vanhempiesi kotiin? Seurustelitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Veronmaksajien rahoilla vai omilla?
Tietenkin jos kaikille sopii. Oikein kannattava valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Riippuu myös ihan vanhemmista. Minä tein itse omat ruokani ja pesin pyykkini. Vähän kuin kämppiksinä elettiin. Maksoin myös osan laskuista.
Mutta et ollut kämppis. Toitko baarista panoseuraa vanhempiesi kotiin? Seurustelitko?
Molempiin kyllä.
Tyttäreni asui luonani 21-vuotiaaksi asti ja muutti pois kesken yo-kirjoitusten, oli säästänyt rahaa vuokravakuuteen ja löysi itselleen oman kämpän. Ei enää viihtynyt äidin kanssa. Viimeiset ajat olivat hieman tukalat molemmin puolin: tytär ei kehdannut tuoda poikaystäväänsä pieneen asuntoomme, minä en kehdannut tuoda miesystävääni pieneen asuntoomme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Veronmaksajien rahoilla vai omilla?
Opiskelivat ja kävivät osa-aikatöissä, eli ihan omilla rahoilla. Ja mitä se sinulle kuuluu. Anna sinä omien lastesi asua mamman lihapatojen ääressä 50-vuotiaiksi asti.
Arvostan jokaista nuorta aikuista, joka asuu vanhempiensa kanssa sen sijaan, että kuppaa yhteiskunnalta tukea itsenäiseen asumiseensa. Siis jos opiskelupaikka on järjellisen matkan päässä kotoa. Jos itse pystyy itselleen asunnon kustantamaan tai vanhemmat sen haluaa tehdä, niin se on sitten eri asia. Tai jos lapsuudenkoti on pahasti ongelmainen tai niin ahdas, ettei sielläole tilaa.
Omassa tuttavapiirissä on useampi opiskelija, joiden ihan normaalit perheet asuu samassa kaupungissa mutta omaan asuntoon on silti vaan päästävä muutaman kilometrin päähän, ja veronmaksaja maksaa. Only in Finland
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Riippuu myös ihan vanhemmista. Minä tein itse omat ruokani ja pesin pyykkini. Vähän kuin kämppiksinä elettiin. Maksoin myös osan laskuista.
Mutta et ollut kämppis. Toitko baarista panoseuraa vanhempiesi kotiin? Seurustelitko?
Molempiin kyllä.
Kiva, minulle sanoi muutama nuorimies ettei halua paneskella perhetytön kanssa, varsinkaan kun isäni uhkaili heitä haulikolla kun kömmin humalassa kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan jokaista nuorta aikuista, joka asuu vanhempiensa kanssa sen sijaan, että kuppaa yhteiskunnalta tukea itsenäiseen asumiseensa. Siis jos opiskelupaikka on järjellisen matkan päässä kotoa. Jos itse pystyy itselleen asunnon kustantamaan tai vanhemmat sen haluaa tehdä, niin se on sitten eri asia. Tai jos lapsuudenkoti on pahasti ongelmainen tai niin ahdas, ettei sielläole tilaa.
Omassa tuttavapiirissä on useampi opiskelija, joiden ihan normaalit perheet asuu samassa kaupungissa mutta omaan asuntoon on silti vaan päästävä muutaman kilometrin päähän, ja veronmaksaja maksaa. Only in Finland
En todellakaan arvosta yhtäkään nuorta aikuista joka jää lapsuudenkotiinsa loisimaan. Useimmiten se on omistushaluinen ja läheisriippuvainen äiti joka ei uskalla päästää mukeloitaan maailmalle, koska silloin hänen elämältään ja parisuhteeltaan putoaa pohja. Tiedän tällaisia perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutat omillesi. Et aikuistu vanhempiesi luona.
Riippuu myös ihan vanhemmista. Minä tein itse omat ruokani ja pesin pyykkini. Vähän kuin kämppiksinä elettiin. Maksoin myös osan laskuista.
Mutta et ollut kämppis. Toitko baarista panoseuraa vanhempiesi kotiin? Seurustelitko?
Molempiin kyllä.
Miksi alapeukku? Poikaystävät toin 15 vuotiaasta alkaen kotiin näytille. Ja kotona vietettiin aikaa, vanhemmat myös tutustui kumppaneihin. Miksi se olisi pitänyt lopettaa kun täytin 18v? Toki jos silloinen kumppani asui yksin, mentiin useammin mielummin sinne.
Äiti on nuoresta saakka sanonut että aina saa (ja pitää!) tulla kotiin vaikka olisi missä kunnossa. Alaikäiset kaverit ei uskaltanut humalassa mennä kotiin ja nukkuivat ties missä.
Aika näyttää, onko nyt pakko kovin monia päätöksiä tehdä. Lapseni kävi intin ja lähti sitten opiskelemaan ja sai heti opiskeluasunnon. Onneksi oli se intti, koska olen niin kanaemo etten olisi vielä päästänyt mihinkään. Inttiaika oli löysää, piipahteli kotona joka viikko. Kyllä se kotoa lähtö kasvattaa, eikä tarkoita että välit viilenisi, pänvastoin. Juttele vanhempiesi kanssa, jos jokin arkarruttaa.
Tsemppiä ja menestystä :)
t. onnellinen äiti
Riippuu mitä haluat itse tai mikä toimii just sulle. Muuten EI. Osalla vanhemmat kyttäävät ja nalkuttavat. t. 45v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan jokaista nuorta aikuista, joka asuu vanhempiensa kanssa sen sijaan, että kuppaa yhteiskunnalta tukea itsenäiseen asumiseensa. Siis jos opiskelupaikka on järjellisen matkan päässä kotoa. Jos itse pystyy itselleen asunnon kustantamaan tai vanhemmat sen haluaa tehdä, niin se on sitten eri asia. Tai jos lapsuudenkoti on pahasti ongelmainen tai niin ahdas, ettei sielläole tilaa.
Omassa tuttavapiirissä on useampi opiskelija, joiden ihan normaalit perheet asuu samassa kaupungissa mutta omaan asuntoon on silti vaan päästävä muutaman kilometrin päähän, ja veronmaksaja maksaa. Only in Finland
En todellakaan arvosta yhtäkään nuorta aikuista joka jää lapsuudenkotiinsa loisimaan. Useimmiten se on omistushaluinen ja läheisriippuvainen äiti joka ei uskalla päästää mukeloitaan maailmalle, koska silloin hänen elämältään ja parisuhteeltaan putoaa pohja. Tiedän tällai
Joo tätä oonkyl miettiny et ois varmaan vähän aikuislapsi olo jos niinkin vanhana viel asuisin kotona mutta samaan aikaan olisi taloudellisesti paljon helpompaa (ei tarvis oottaa lainaa, tukii yms.) Ja lisäyksenä oma äiti ei onneks oo semmonen ketä väkisin haluisi pitää mut kotona:D
ap
Vierailija kirjoitti:
Arvostan jokaista nuorta aikuista, joka asuu vanhempiensa kanssa sen sijaan, että kuppaa yhteiskunnalta tukea itsenäiseen asumiseensa. Siis jos opiskelupaikka on järjellisen matkan päässä kotoa. Jos itse pystyy itselleen asunnon kustantamaan tai vanhemmat sen haluaa tehdä, niin se on sitten eri asia. Tai jos lapsuudenkoti on pahasti ongelmainen tai niin ahdas, ettei sielläole tilaa.
Omassa tuttavapiirissä on useampi opiskelija, joiden ihan normaalit perheet asuu samassa kaupungissa mutta omaan asuntoon on silti vaan päästävä muutaman kilometrin päähän, ja veronmaksaja maksaa. Only in Finland
Maksan veroja hemmetin paljon, joten on aivan oikein että jotain tulee takaisinkin (nuoren opintoraha + as.tuki). Se vähentää ärsytystäni siitä, että joudun osaltani kustantamaan ihavuuslrikkauksia, narkkien hyysäystä, Sitraa, tyhjäntoimittajia eli poliitikkoja, Liliuksen 70 000 eur kk-eläkettä jne. Terveisin veronmaksaja
No jos ajattelet järjellä niin ilman muuta kannattaa asua vanhempien luona. Ei ole valmistuttua velkaa perässä. Ja vaikka maksaisit kotona olosta niin voisit tehdä jonkun verran töitä ja avata asuntosäästötilin. Taas yksi askel enemmän kuin yksikseen asuvilla. Loppujen lopuksi olisit opiskelukavereita huomattavasti edellä taloudellisesti.
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.