Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako asua vanhemmilla?
10.08.2024 |
Tarkotuksena olis ens vuonna hakea jatko-opiskelupaikkaa ja nyt vähän mietityttää pitäisikö ennen sitä muuttaa omilleen vai jatkaa vanhempien luona asumista. Ongelma (jos tätä siksi voi kutsua) on siis se, että oisin lähemmäs 25-26v kun valmistuisin ja entiiä onks se ehk vähän outoo niin vanhana asua vielä vanhemmilla. Tää on ehk joittenki mielest ihan tyhmä kysymys mut ois kiva kuulla muittenki mielipiteitä siitä, miten täs tilantees toimisi:)
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ajattelet järjellä niin ilman muuta kannattaa asua vanhempien luona. Ei ole valmistuttua velkaa perässä. Ja vaikka maksaisit kotona olosta niin voisit tehdä jonkun verran töitä ja avata asuntosäästötilin. Taas yksi askel enemmän kuin yksikseen asuvilla. Loppujen lopuksi olisit opiskelukavereita huomattavasti edellä taloudellisesti.
Joo tätä oonkyl aattellu et 100kertaa parempi valinta taloudellisesti:) Ainoo ongelma on vaa se pelko et suurin osa saman ikäsistä on jo siinä kohtaa vuosia asunu omillaan (aikuistunu yms) ja mä vasta alottaisin sen vaiheen mun elämästä joskus 25v:/
ap
Ei sun tarvitse olla lapsen asemassa vaikka kotona asuisitkin. Ota vastuuta kodin hoidosta, ruokahuollosta, hoidtat omat menosi ja elät muutenkin aikuisen elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ajattelet järjellä niin ilman muuta kannattaa asua vanhempien luona. Ei ole valmistuttua velkaa perässä. Ja vaikka maksaisit kotona olosta niin voisit tehdä jonkun verran töitä ja avata asuntosäästötilin. Taas yksi askel enemmän kuin yksikseen asuvilla. Loppujen lopuksi olisit opiskelukavereita huomattavasti edellä taloudellisesti.
Joo tätä oonkyl aattellu et 100kertaa parempi valinta taloudellisesti:) Ainoo ongelma on vaa se pelko et suurin osa saman ikäsistä on jo siinä kohtaa vuosia asunu omillaan (aikuistunu yms) ja mä vasta alottaisin sen vaiheen mun elämästä joskus 25v:/
ap
No pääsethän sinä sieltä kesken kaikenkin muuttamaan pois jos siltä tuntuu! Eihän sinun tässä kohdin täydy tietää kuin että aiot asua ainakin ekan opiskeluvuoden kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos ajattelet järjellä niin ilman muuta kannattaa asua vanhempien luona. Ei ole valmistuttua velkaa perässä. Ja vaikka maksaisit kotona olosta niin voisit tehdä jonkun verran töitä ja avata asuntosäästötilin. Taas yksi askel enemmän kuin yksikseen asuvilla. Loppujen lopuksi olisit opiskelukavereita huomattavasti edellä taloudellisesti.
Joo tätä oonkyl aattellu et 100kertaa parempi valinta taloudellisesti:) Ainoo ongelma on vaa se pelko et suurin osa saman ikäsistä on jo siinä kohtaa vuosia asunu omillaan (aikuistunu yms) ja mä vasta alottaisin sen vaiheen mun elämästä joskus 25v:/
ap
Moi ap! Mä muutin omilleni 20-vuotiaana, kun lähdin opiskelemaan AMK:n ja mulla oli juuri samanlaisia ajatuksia. Jos sulla on hyvä olla vanhempien luona, jäisin ehdottomasti sinne! En usko, että tulisit sitä katumaan. 25-vuotias on vielä tosi nuori, vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan. Yksin asuminen voi olla aika yksinäistä ja opintovelkaa joutuu maksamaan vuosikaudet takaisin. Maksan edelleen omiani. Omilleen muuttoon menee paljon aikaa, rahaa ja jaksamista, laittaisin kaikki paukut opiskeluun ja tasapainoiseen hyvinvoivaan elämään. Aikuistumista tapahtuu varmasti joka tapauksessa, eikä omillaan asuminen anna siihen mielestäni erityistä lisää. Pyykkiä voit pestä nytkin, sekä kokata. Laskujen maksaminen ei ole mitenkään vaikeaa, eikä sähkösopimusten tai muidenkaan vastaavien teko ydinfysiikkaa.
Suomalaiset muuttaa omilleen Euroopassa kaikista nuorimpina, me ollaan siis poikkeus. Kannattaa googlettaa tätä. Normi on osua vanhempien kanssa lähes kolmikymppiseksi, yleensä oman perheen perustamiseen asti. Suomalainen yhteiskunta on hyvin yksilökeskeinen, siitä puuttuu meille kaikille tarpeellista yhteisöllisyyttä.
Kannustan kovasti jäämään kotiin jos se tuntuu oikealta! Jos tästä joku tuomitsee, niin tuomitseminen kertoo enemmän tästä ihmisestä kuin sinusta. Mahdollisen tulevan kumppanin näkökulmasta olisi myös todella iloinen uutinen, että yhteisen elämän voisi aloittaa ilman velkaa! Mahdollisesti jopa asunnon käsiraha säästettynä, riippuen teetkö töitä esim. kesälomilla.
Hyvä, että pohdit asiaa etkä tee hätiköityjä päätöksiä. Kaikkea hyvää opiskeluihin ja elämään!
N31
Eihän sun nyt tarvitse tehdä lopullista päätöstä siitä asutko koko opiskeluajan vanhempien luona. Voithan asua ensin ja muuttaa sitten vaikka jossain vaiheessa omaan kämppään, jos siltä tuntuu ja taloudellinen tilanne sen paremmin sallii, esimerkiksi jos alat saamaan töitä kun opinnot etenevät. Säästöä se on osakin opiskeluaikaa asua vanhempien nurkissa.
Ajattelin itse aikanaan, että omilleen muutto tekee minusta aikuisen. Noh, en tuntenut oloani yhtään sen aikuisemmaksi. Mulla oli tosi kova into aloittaa aikuisen elämä, mutta ei se omilleen muutto sitä tee. Koen nyt, että aikuisempaa on katsoa asioita pitemmällä tähtäimellä ja tehdä fiksuja päätöksiä sen pohjalta. Mahtavaa, että tajuat kuinka paljon fiksumpaa olisi taloudellisesti asua vanhempien kanssa. Se ei ole minusta mitään kotiin jäämistä, vaan fiksu nuoren aikuisen valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan kämppään on kivempi tuoda kavereita ja tuttö/poikaystäviä. Muuten vanhempien luona asumisessa on paljon hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Kulttuurit on hyvin erilaisia. Voisin kuvitella, että Keski-Eurooppalaisen yhteisöllisessä kulttuurisessa elävän ihmisen mielestä ei olisi tervettä ja ja järkevää muuttaa omilleen nuorena varhaisaikuisena. Ihminen on luotu elämään toisten ihmisten kanssa yhdessä, tämä on myös tutkitusti terveyttä edistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin vanhempana alkaa jo pikkusen ottaa pattiin tuo 33 vuotias peräkamarin poika, makaa vaan ja pummaa rahaa. Jos nyt edes opiskelisi jotain tai hakisi töitä ja suostusi muutenkin opettelemaan hoitamaan asioitaan niin olisi se vähän edes siedettävämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Oma asunto, siis omistusasunto? Ei se yhteiskunnan maksama "oma" vuokra-asunto vielä mitään itsenäisyyttä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina yksin asuminen on muutenkin hyvin suomalainen ilmiö, johon itse kunnolla havahduin vasta ulkomaille muuton myötä. Opiskelijat asuu kimppakämpissä ja asuntoloissa, ei omillaan. Joten maailman mittakaavassa outolintu on kaikin puolin se, joka asuu yksin opiskeluaikana. Muutenkin Suomessa on tilastollisesti kirkkaasti eniten yksinasuvia ainakin Euroopan mittakaavassa. Ja paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia ja yksinäisyyttä. Joten vaikka suomalaisesta näkökulmasta jokin näyttää normaalilta, voi toisesta kulttuurista katsottuna sama asia näyttää hyvin erilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti se on taloudellisesti kannattavinta. Omille lapsille olen suositellut mahdollisimman pitkään kotona asumista ja rahan säästämistä. Itse muutin omilleni 19v ja aina paljon opintolainaa jouduin lopulta nostamaan vaikka yritin kitkuttaa ja tehdä osa-aikatöitä. Valmistuminen sitten venyi lisäksi tämän takia.
Meillä lapset kannustettiin hankkimaan oma asunto sitten kun lukio oli käyty. Itsenäistyminen (myös vanhempien!) alkaa vasta sitten. Totta kai autoimme lapsia kaikin tavoin, eivätkä välit siihen katkenneet. Ei ole tervettä että täysi-ikäiset nuoret aikuiset asuvat mutsin luona.
Oma asunto, siis omistusasunto? Ei se yhteiskunnan maksama "oma" vuokra-asunto vielä mitään itsenäisyyttä ole.
Ilmeisesti noilla itsenäistyneillä lapsilla koulutus jäi siihen lukioon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikoina yksin asuminen on muutenkin hyvin suomalainen ilmiö, johon itse kunnolla havahduin vasta ulkomaille muuton myötä. Opiskelijat asuu kimppakämpissä ja asuntoloissa, ei omillaan. Joten maailman mittakaavassa outolintu on kaikin puolin se, joka asuu yksin opiskeluaikana. Muutenkin Suomessa on tilastollisesti kirkkaasti eniten yksinasuvia ainakin Euroopan mittakaavassa. Ja paljon mielenterveysongelmia, itsemurhia ja yksinäisyyttä. Joten vaikka suomalaisesta näkökulmasta jokin näyttää normaalilta, voi toisesta kulttuurista katsottuna sama asia näyttää hyvin erilaiselta.
Ihmetellään kun nuoret voi huonosti kun vanhemmatkin haluavat lapsista eroon heti kun mahdollista, koronat ja muut kun sulkee nuoret yksin omaan pieneen koppiin.
Minusta lukion jälkeen on hyvä asua vielä kotona. Jos muuttaa omilleen, tulisi olla hyviä ystäviä, muutoin voi olla yksinäistyminen edessä. Mutta 25 on minusta liian vanha asumaan vanhempiensa luona. Kyllä noin 23 viimeistään olisi hyvä opetella elämää omassa kämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin vanhempana alkaa jo pikkusen ottaa pattiin tuo 33 vuotias peräkamarin poika, makaa vaan ja pummaa rahaa. Jos nyt edes opiskelisi jotain tai hakisi töitä ja suostusi muutenkin opettelemaan hoitamaan asioitaan niin olisi se vähän edes siedettävämpää.
Tästä ei ap:n kohdalla ole kyse. Toivottavasti poikasi löytää suunnan omalle elämälleen ja voisi hyvin. Vasta luin lehtijutun siitä kuinka on uudelleen yleistymässä se, että useammat sukupolvet asuu yhdessä. Minusta tämä on täysin normaalia, jos se sopii kaikille osallisille. Harmi, että tilanne tuntuu sinusta ei-siedettävältä, toivottavasti et ole kertonut tätä pojallesi. Ehkä kuitenkin olisi keskustelun aika sen suhteen, että mitä odotat häneltä jos hän asuu kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lukion jälkeen on hyvä asua vielä kotona. Jos muuttaa omilleen, tulisi olla hyviä ystäviä, muutoin voi olla yksinäistyminen edessä. Mutta 25 on minusta liian vanha asumaan vanhempiensa luona. Kyllä noin 23 viimeistään olisi hyvä opetella elämää omassa kämpässä.
Itse valmistuin lukiosta 19 vuotiaana, ammattikorkeasta 22v. Kotona asuin ja kiva oli muuttaa omilleen ilman velkaa heti kun sai hyväpalkkaisen työn. Ostin suoraan kaksion säästyneillä rahoilla (otin myös lainaa).
Tietenkin jäät vielä kotiin, ja se on sun valinta.
Mulla on tuttuja, jotka on muuttaneet takaisin vanhemmilleen oman perheen perustamisen yhteydessä. Jos tälle on tilaa ja se sopii kaikille, tämä on minusta yksinomaan järkevää ja hienoa. Rahaa säästyy ja lapsenlapsi saa viettää aikaa isovanhempien kanssa sekä vanhemmat jakaa hoitovastuuta kullekin sopivalla tavalla. Tai olla jakamatta. Ylisukupolvista yhteisöllisyyttä
Vierailija kirjoitti:
Omaan kämppään on kivempi tuoda kavereita ja tuttö/poikaystäviä. Muuten vanhempien luona asumisessa on paljon hyviä puolia.
Riippuu kavereista, vanhemmista ja mahdollisista seurustelukumppaneista. Joillekin tässä ei ole mitään ongelmaa.
Eeva, 24, muutti aikuisena takaisin isänsä luo ja elää nyt tämän kanssa kämppiksinä yhteisessä kodissa on yksi sääntö, josta isä on tarkka
- is.fi/menaiset löytyy tuo artikkeli
Joo tätä oonkyl aattellu et 100kertaa parempi valinta taloudellisesti:) Ainoo ongelma on vaa se pelko et suurin osa saman ikäsistä on jo siinä kohtaa vuosia asunu omillaan (aikuistunu yms) ja mä vasta alottaisin sen vaiheen mun elämästä joskus 25v:/
ap