Lue keskustelun säännöt.
Nuoruusmuistoja ei ole (avautuminen)
09.08.2024 |
Oon aina asunut pienessä kylässä. Ehkä joskus oon jopa oikeuttanut elämäni sisällöttömyyttä ja tasaisuutta sillä, että eihän näin pienessä kylässä voikaan tapahtua mitään. En siis ole koskaan ollut kotibileissä, baarikavereita ei juurikaan ole enkä tietenkään ole koskaan seurustellut. Rippileiri, päättärit, wanhojentanssit ja penkkarit ovat olleet vaan satunnaisia tapahtumia, mutta tuntuu että niistä ei ole jäänyt muistoja (mua ei pyydetty jatkoille ja riparilla olin koko viikon yhden tytön kanssa kimpassa eikä me ees oltu parhaita kavereita.) Musta tuntuu että oon "jäänyt ulkopuolelle" kaikesta. Varmaan kaikki elokuvat, kappaleet ja haastattelut jotka käsittelee nuoruutta aiheuttaa mulle järkyttävää fomoa.
Kuuntelin Lana Del Reyn haastattelua, jossa hän kertoi että "neljätoistavuotiaana olin paljon ulkona, olin villi ja oikeastaan päiväni alkoi vasta sen jälkeen kun kaikki olivat sammuneet luonani". Täytän pian kaksikymmentä ja pääsen muuttamaan kaupunkiin, josta en tunne ketään. Mulle ei ole koskaan tapahtunut mitään joten pelkään että sama kaava toistuu yliopistossa. Enhän mä ees voi kertoa mistään nuoruusmuistoista tai ajasta ennen yliopistoa.
Tuntuu, että oon jossain vaiheessa sinetöinyt mun elämän kuolettavan tylsäksi. Olisinpa kuoIIut ennen kuin täytin 13.
Kommentit (15)
No normaali nuoruus on tylsä nuoruus, ei sellaista kuin sarjoissa tai elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun elämältä. Korjasin asian ekana opiskeluvuotena. Keskityin bileisiin ja sosiaaliseen elämään ekana opiskeluvuonna.
Itselläni on suunnilleen sama tilanne, paitsi että olen sinua huomattavasti vanhempi.
Ehdit 20v vielä, olin itse niitä jotka ei enää jaksanut yliopistossa ns kokea, mutta suurin osa oli paljon suojatumpaa elämää eläneitä. Uskon että löydät kaltaisiasi ja sinulla tulee olemaan hauskaa.
Mutta heittäydy vähän. Tartu hetkeen. Lähde uusiin paikkoihin. Sano kyllä. Suunnittele muille juttuja. Ole avoin ja kaikille ystävällinen. Kerro jos tulee tilaisuus että tää on sulle uutta ja oot kiitollinen kun saat kokea sen just niiden ihmisten kanssa. Sen sijaan että kokisit painetta ja tarvetta esittää muuta kun olet. Se hyvä puoli yliopistossa on että siellä ollaa jo aikuisempia. Muistan monen kertoneen kiusaamisen kohteena olemisesta, eikä kukaan pilkannut. Päinvastoin.
Yliopistosta saa ystäviä elämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun elämältä. Korjasin asian ekana opiskeluvuotena. Keskityin bileisiin ja sosiaaliseen elämään ekana opiskeluvuonna.
Tää lohduttaa. Toivon etten jää kaivelemaan menneitä vaan pääsen "elämään" sitä elämää, joka mulle kuuluu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet päässyt yliopistoon! Eli olet panostanut opiskeluun, ja se on tosi hienosti tehty. Normaali nuoruus ei ole niin värikästä kuin elokuvissa. Yleensä korkeintaan muutaman kerran käydään jossakin juhlimassa. Ehdit vielä elää nuoruutta ja päättää itse mitä haluat tehdä. Et ole ainakaan tehnyt typeryyksiä alkoholin ja seksin kanssa. Sellaiset muistot yleensä vain kaduttavat. Moni bilettäjä kadehtii ja kunnioittaa sitä kun olet opiskellut ja päässyt yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Ehdit 20v vielä, olin itse niitä jotka ei enää jaksanut yliopistossa ns kokea, mutta suurin osa oli paljon suojatumpaa elämää eläneitä. Uskon että löydät kaltaisiasi ja sinulla tulee olemaan hauskaa.
Mutta heittäydy vähän. Tartu hetkeen. Lähde uusiin paikkoihin. Sano kyllä. Suunnittele muille juttuja. Ole avoin ja kaikille ystävällinen. Kerro jos tulee tilaisuus että tää on sulle uutta ja oot kiitollinen kun saat kokea sen just niiden ihmisten kanssa. Sen sijaan että kokisit painetta ja tarvetta esittää muuta kun olet. Se hyvä puoli yliopistossa on että siellä ollaa jo aikuisempia. Muistan monen kertoneen kiusaamisen kohteena olemisesta, eikä kukaan pilkannut. Päinvastoin.
Yliopistosta saa ystäviä elämäksi.
Kiitos kiitos kiitos<3 ilmoittauduinkin jo vapaaehtoiseen orientaatiopäivään (luvassa jatkot). Oon niin innoissani ja tästä kommentista tuli tosi luottavainen olo :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet päässyt yliopistoon! Eli olet panostanut opiskeluun, ja se on tosi hienosti tehty. Normaali nuoruus ei ole niin värikästä kuin elokuvissa. Yleensä korkeintaan muutaman kerran käydään jossakin juhlimassa. Ehdit vielä elää nuoruutta ja päättää itse mitä haluat tehdä. Et ole ainakaan tehnyt typeryyksiä alkoholin ja seksin kanssa. Sellaiset muistot yleensä vain kaduttavat. Moni bilettäjä kadehtii ja kunnioittaa sitä kun olet opiskellut ja päässyt yliopistoon.
Tällä lohdutin itseäni joskus lukiossa :( aattelin että kirjoja kotona lukemalla voin "kehittää itseäni" muttta mitä varten? Heittämällä ottaisin mielummin räkispoikaystävän ja aIkoholikokeilut rippileirillä kuin lääkiksen. Nyt vaan kaduttaa että panostin kouluun ihan turhaan.
Jotain mieleen palautettavissa olevia muistoja kuitenkin on?
Pienellä osalla ihmisiä voi kuulemma olla sellainen muistihäiriö, että noita kaikenlaisia tapahtumia ei edes saa palautettua mieleen. https://www.bbc.com/future/article/20181112-severely-deficient-autobiog…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot vasta 20, ehdit kyllä bilettämään ja tekemään melkeinpä mitä tahansa haluat. Oma stoori: kun vihdoin muutin pois kotoa uudelle paikkakunnalle, 1 pskanpuhuja lukiosta tuli samaan kouluun samalle luokalle ja alkoi kaveerata sen porukan kanssa, johon olisin halunnut mennä. No en mennyt kun en voinut sietää tätä tyyppiä ja jäi kaverisuhteet solmimatta (tosi pieni luokka). No, vajaa 30 vuotiaana pääsin vihdoin amkiin unelma-alalle korona-aikana ja koko opinnot oli etänä. Siis kaikki. Mutta tarina jatkuu paremmin... Työpaikoilla oon törmännyt vihdoin omantyyppisiin ihmisiin ja pakostihan heihin kiintyy kun niin paljon aikaa vietetään yhdessä. Vähän kuin kakkosperhe :D Tsemppiä, kyl sä pärjäät!
N32
Älä ole niin itsekeskeinen.
Puhu uusille kavereille kaikesta, mitä voitte tehdä porukalla. Älä märehdi asioita, mitä et tullut tehneeksi menneisyydessäsi.
Saat tällä tavalla sekä tervepäiset hauskat kaverit että uusia kokemuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monilla ne kaikkein sekoimmat vuodet on 20-25-vuotiaana opiskeluaikana. Pitää muistaa että iso osa meistä on ollut teininä koulussa ja läksyjen kimpussa suurimman osan ajastaan ja menemisiämme valvoi vanhemmat. Tuollaisia Lana del Reyn kaltaisia jatkuvasti radalla ramppaavia lapsia oli muistaakseni yläasteellani ehkä se pari tyyppiä per luokka, toisellakin asteella he olivat vähemmistössä. Moni teini hoiti hauskanpitonsa päiväsaikaan selvinpäin, samassa pienessä kaveriklikissä
Itsekin koin parhaat ja jännimmät teinimuistoni parin hyvän (ainoan) ystäväni kanssa ilman alkoholia ja vieraita humalaisia ihmisiä. Pari kertaa jatkoilla (wanhat ja lukion valmistujaiset) käyneenä voin sanoa, että aika lailla omissa kuppikunnissaan ne teinit niissäkin oli, humala ei kauheasti tilannetta parantanut. Toki ymmärrän että ulkopuolisuus ja epäsuositun status saa aikaan fomon, varsinkin kun ensimmäinen romanssi tai edes romanttinen flirtti ja jännite jää kokematta siksi että ei vain ole ketään kenen kanssa lähteä liikkeelle. Itselläni oli iässäsi täysin sama fiilis ja kyllä se pitkälle aikuisikään vähän harmitti kun piti 22-vuotiaana aloittaa siitä, minkä monet aloittavat jo 7-10 vuotta nuorempina.
Aloita myöhemmin. Se, että pääsit lääkikseen takaa menetetyt ajat korkojen kera ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlainen nuoruus mulla oli, eikä sitä enää päälle kaksikymppisenä pystynyt takaisin ottamaan, vaikka yritti. Ystäviä on vaikea saada, kun niitä ei ole lapsena ja nuorena ollut. Ei osaa ystävystyä. Ja yksin on aika ankea bilettää.
Huhhuh nyt ajatus näköjään katkesi kesken kirjoittamisen. :D Toi haastattelu sai mut tuntemaan mun elämän tosi tylsäksi ja tuntuu että oon vaipumassa katkeruuteen. Tuntuu että oon järkyttävän kateellinen ihmisille, jotka on eläneet normaalin tapahtumatäyteisen nuoruuden.
AP