Olen omasta itsestäni huolestunut
Elämässä ei ole mitään tarkoitusta, ei mitään tavoiteltavaa tai hyvää odotettavissa.
Näinpä juttu onkin mennyt siihen että kaiket yöt katselen Areenan ja Katsomon sarjoja, päivät menee nettipalstoilla...
Mistähän tässä löytäis pontta järkevämpään...
Kommentit (16)
Hyvä että olet huolestunut. Lähde vaikka ulos kävelemään tai käy kirjastossa.
Mulla on sama tilanne. Töissä kyllä käyn. Mietin mistä saan apua tähän olotilaan? Masennuslääkkeitä jo syön. En koe edes tätä masennukseksi toisaalta. Olen 51v yksinäinen nainen. Estrogeenilääkitys on kun sitä ekana toki ehdotetaan.
Laita elämä risaiseksi. Tulee tarkoitusta kun kursit sitä takaisin kokoon.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että olet huolestunut. Lähde vaikka ulos kävelemään tai käy kirjastossa.
Mulla sama tyhjyys kuin ap:lla. Käyn toki kävelemässä ulkona ja hoidan itse esim. kauppa-asiat. En ole löytänyt kiinnostavia kirjoja lukea, olen vaativa lukija.
Tiedän, että joku ystävän/kaverin tuki auttaisi ponnistamaan aktiivisemmaksi, mutta kun sellaisia ei ole. Yritän saada itselleni tukihenkilön. En kumminkaan pidätä hengitystä asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Töissä kyllä käyn. Mietin mistä saan apua tähän olotilaan? Masennuslääkkeitä jo syön. En koe edes tätä masennukseksi toisaalta. Olen 51v yksinäinen nainen. Estrogeenilääkitys on kun sitä ekana toki ehdotetaan.
Rakastuminen auttaisi. Ja tulla jonkun rakastamaksi antaisi potkua pitkälle eteenpäin. Vaan kun näitä ei saa tilattua nettikaupasta eikä apteekista. Minkäs teet.
Ole kiitollinen, ettet ole ultrarikkaiden ihmissaaliina jossain Afrikan savanneilla.
Minulla kyllä sinänsä olisi paljon tekemistä. Mutta ei tule tehtyä. Muistan että joskus oli niin että tekeminen tuntui mukavalta eikä tarvinnut pakottaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Töissä kyllä käyn. Mietin mistä saan apua tähän olotilaan? Masennuslääkkeitä jo syön. En koe edes tätä masennukseksi toisaalta. Olen 51v yksinäinen nainen. Estrogeenilääkitys on kun sitä ekana toki ehdotetaan.
Ai ekanako ehdotetaan? Missä näitä lääkäreitä on, jotka myöntävät lääkityksiä vaivoihin?
Mulla sama tilanne vaikka töissä käyn. Oon vaan pudonnut kaiken ulkopuolelle, ei oo mitään odotettavaa. Muilla ystävät, perheet, töissä jännittäviä projekteja. Mun työ on tylsä eikä siinä kehity, fyysisesti raskasta ja alkaa tulla jo kremppoja. Alanvaihtoa suunnitellut mutta ongelmana rahoitus ja se että opiskelemaan pääsy on niin pirun vaikeaa. Näin tämä elämä meni ja se surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Töissä kyllä käyn. Mietin mistä saan apua tähän olotilaan? Masennuslääkkeitä jo syön. En koe edes tätä masennukseksi toisaalta. Olen 51v yksinäinen nainen. Estrogeenilääkitys on kun sitä ekana toki ehdotetaan.
Harrastamaan, tinderiin, baariin ja etsit itsellesi miehen.
Olet siis nainen etkä halua tutustua kiltteihin kunnollisiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama tilanne. Töissä kyllä käyn. Mietin mistä saan apua tähän olotilaan? Masennuslääkkeitä jo syön. En koe edes tätä masennukseksi toisaalta. Olen 51v yksinäinen nainen. Estrogeenilääkitys on kun sitä ekana toki ehdotetaan.
Rakastuminen auttaisi. Ja tulla jonkun rakastamaksi antaisi potkua pitkälle eteenpäin. Vaan kun näitä ei saa tilattua nettikaupasta eikä apteekista. Minkäs teet.
Niin. Tiedät jo kun on tätä herkkua tiedossa, vai miten on? Olet rakastumassa ja tunnet että taidat jo olla jonkun vastapuolen kiikarissa. Soita vaikka Youtube Movetron 'Missä sä oot?' Taitaa jo löytyä!
Sille on oikein hieno sanakin kun oikein pitkästyy elämäänsä. Pakko myöntää joskus menee työttömänä pikkusen järki kaiken tyhjyyden kanssa. Onhan ne huolestuttavia ajatuksia. Tyyliin jos vain nukkuisi pois.
Syöt väärin. Suolisto on toinen aivot.
Mene töihin