Koululaitos on kyllä ollut murheenkryyni jo vuosikymmeniä! Millä vuosikymmenellä oma koulunkäyntisi alkoi? Onko mielikuvaa siitä minkälainen

Olin alakoulussa 2008-14 ja yläkoulussa 2014-17. Alakoulu oli vielä mukavaa aikaa ilman digiähkyä, joka alkoi heti yläkoulun lähdettyä käyntiin. Sukupolveni vietti nuoruutensa jatkuvassa digitulvassa, ja lopputulos on surkea, suorastaan säälittävä.

Aloitin koulutaipaleeni 80-luvun loppupuolella, koulumaailma oli silloin kovin erilainen kuin nyt omilla lapsilla peruskoulussa.

Kävin ala-asteen ysärillä ja yläasteen 2000-luvun alussa. Kamalaa oli alusta loppuun.

Kuulun siihen ikäpolveen, jossa jyvät erotettiin akanoista 10v iässä eli oppikouluun piti pyrkiä, kaikki eivät päässeet tai halunneet. Se tarkoitti sitä, että tuossa iässä ratkaistiin loppuelämän suunta.

Moniko nykyvanhempi suostuisi siihen, että lapsella 4. peruskouluvuosi olisi jatkuvaa valmennusta keväisiin pääsykokeisiin, joissa piti osata äidinkieltä ja matematiikkaa niin paljon, että osoitti olevansa parempi kuin noin 50% muista lapsista?

Mutta me kaikki osasimme lukea, kirjoittaa ja laskea, me viittasimme tunnilla ja aloitimme aamumme hartaudella.

1968 alkoi kansakoulu.

Millä tavalla koululaitos on ollut "murheenkryyni jo vuosikymmeniä"?

Äiti oli opettaja aikana, jolloin kaikki käden taitoa vaativat oppiaineet vähennettiin kovalla kädellä matemaattisten aineiden tieltä.  Suomi tarvitsi lisää teknisiä osaajia,hienomekaanikkoja ja insinöörejä, ja painotus siirtyi sitten sen sektorin osaajien tukemiseen. Äiti kävi pitkään puolustamassa käden taitojen osaamista eri seminaareissa ja vetosi siihen, ettei meillä joku päivä ole enää ihmisiä jotka osaisivat käytännön töitä tai arvostaa niitä. 

Tämä kaikki tapahtui 1970-80-luvun vaihteessa, jolloin ei vielä tiedetty mihin suuntaan Suomi sitten menisi. Nokia pulpahti pintaan ja hetken aikaa koululaitos oli oikeassa, äiti väärässä, mutta nyt usein mietin äidin taistelua ja miten oikeassa hän oli.

Kansakoulu, jonka aloitin vuonna 1970, oli ihan kivaa. Oppikoulu oli kivaa, koska siellä sai käytellä aivojaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen siirryttiin peruskouluun, ja koulunkäynnistä tuli pikkuhiljaa kummallista mössöä. Lukiossa oli taas aika kivaa.

Olin 90-luvun alussa muutaman vuoden aineenopettajana yläasteella. Koska en ole kasvatustieteilijä, otin työhön "vähemmän halailevan" asenteen ja vedin välillä mutkia suoriksi. Sitten siirryin aikuiskoulutukseen. Peruskoulun ystävä en ole.

Aloitin ekalla 1999. Tykkäsin. Oli kynät ja paperi, kuri ja järjestys. Ne joilla oli haasteita laitettiin erityisopetukseen tai sopivampaan kouluun. Ne jotka häiritsivät istuivat käytävässä ja jälki-istunnossa. Tunnilla oli hiljaista. Näin meni koko peruskoulu. 

Mä olen vielä sen ikäinen, että ensimmäisellä luokalla opeteltiin kaunoa ja olen kirjoittanut käsin kaiken. Myös yo-kokeen ja tenttivastaukset yliopistolla. Ehdottomasti toisin takaisin tuon kokeissa käsin kirjoittamisen ja muistiinpanojen kirjoittamisen vihkoon. Aivot työskentelee silloin eri tavalla. 

Itse olin vielä hikipinko, niin tein ensin muistiinpanot koulunvihkoon ja kotona uudestaan toiseen vihkoon, minkä täytin huolellisesti. Siinä oli kuviakin. Ja joka aineelle toki oma vihko.

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli opettaja aikana, jolloin kaikki käden taitoa vaativat oppiaineet vähennettiin kovalla kädellä matemaattisten aineiden tieltä.  Suomi tarvitsi lisää teknisiä osaajia,hienomekaanikkoja ja insinöörejä, ja painotus siirtyi sitten sen sektorin osaajien tukemiseen. Äiti kävi pitkään puolustamassa käden taitojen osaamista eri seminaareissa ja vetosi siihen, ettei meillä joku päivä ole enää ihmisiä jotka osaisivat käytännön töitä tai arvostaa niitä. 

Tämä kaikki tapahtui 1970-80-luvun vaihteessa, jolloin ei vielä tiedetty mihin suuntaan Suomi sitten menisi. Nokia pulpahti pintaan ja hetken aikaa koululaitos oli oikeassa, äiti väärässä, mutta nyt usein mietin äidin taistelua ja miten oikeassa hän oli.

Väärässähän äitisi oli nykypäivänkin valossa. Miksi ihmeessä ajattelet toisin? Sitäpaitsi kyllä ainakin 80-luvulla käsityöt+tekninen työ oli yhä pakollista sen 2h viikossa ala-asteella. Yläasteella sitten valinnaisena.

Vierailija kirjoitti:

Kuulun siihen ikäpolveen, jossa jyvät erotettiin akanoista 10v iässä eli oppikouluun piti pyrkiä, kaikki eivät päässeet tai halunneet. Se tarkoitti sitä, että tuossa iässä ratkaistiin loppuelämän suunta.

Moniko nykyvanhempi suostuisi siihen, että lapsella 4. peruskouluvuosi olisi jatkuvaa valmennusta keväisiin pääsykokeisiin, joissa piti osata äidinkieltä ja matematiikkaa niin paljon, että osoitti olevansa parempi kuin noin 50% muista lapsista?

Mutta me kaikki osasimme lukea, kirjoittaa ja laskea, me viittasimme tunnilla ja aloitimme aamumme hartaudella.

Tuossa on ollut puolensa. Mutta toisaalta moniko 10v on valmis määrittämään elämänsä suunnan? Kun ei sitä ole moni 16v. Puolensa ja puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli opettaja aikana, jolloin kaikki käden taitoa vaativat oppiaineet vähennettiin kovalla kädellä matemaattisten aineiden tieltä.  Suomi tarvitsi lisää teknisiä osaajia,hienomekaanikkoja ja insinöörejä, ja painotus siirtyi sitten sen sektorin osaajien tukemiseen. Äiti kävi pitkään puolustamassa käden taitojen osaamista eri seminaareissa ja vetosi siihen, ettei meillä joku päivä ole enää ihmisiä jotka osaisivat käytännön töitä tai arvostaa niitä. 

Tämä kaikki tapahtui 1970-80-luvun vaihteessa, jolloin ei vielä tiedetty mihin suuntaan Suomi sitten menisi. Nokia pulpahti pintaan ja hetken aikaa koululaitos oli oikeassa, äiti väärässä, mutta nyt usein mietin äidin taistelua ja miten oikeassa hän oli.

Väärässähän äitisi oli nykypäivänkin valossa. Miksi ihmeessä ajattelet toisin? Sitäpaitsi kyllä ainakin 80-luvulla käsityöt+tekninen työ ol

On käsityöt edelleen pakollisia. Sekä tekstiili- että tekninen työ. Ja oli pakollista yläasteellakin ainakin edellisvuosikymmenellä. Mun mielestä taito- ja taideaineet on hyvä olla valikoimassa, mutta niiden arvostelu pitäisi olla hylätty/hyväksytty perustuen siihen yrititkö. 

Ei sille voi mitään jos ei ole kovin liikunnallinen tai musikaalinen. Et voi opetella nuottikorvaa.

Aloitin koulutien 1983 ja kiusattiin rankasti seuraavat 12 vuotta. Opetuksesta ei mitään muistoa, kun aika meni selviytymiseen

Aloitin koulun 6-vuotiaana  1.9 vuonna 1961. Täytin 7 vasta myöhemmin syksyllä.

Luokassani oli kolmisenkymmentä oppilasta, tyttöjä ja poikia.  Opetttajaa odotettiin luokkaan hiiren hiljaa ja kun hän saapui noustiin seisomaan ja istuttiiin kun hän sanoi istukaa.  Kun haluttiin vastata viitattiin ja kun vastattiin noustiin seisomaan pulpetin viereen ja odotettiin lupaa istua.

Opettajaa kunnioitettiin eikä meidän koulussa esiintynyt kiusaamista, sellaisesta ei tiedetty. Tyttöjen kesken  jakauduttiin ystävyksiin  joiden kanssa vaihdeltiin kiiltokuvia ja vaihettiin salaisuuksia. Kuljettiin koulun pihalla tyttöporukasta toiseen joissa kiiltokuvia vaihdeltiin ja käytiin ihailemassa, mutta se paras ystävä oli tärkein.  Vetäydyttiin ystävän kanssa jonnekin puhumaan omia juttuja ja joskus sitten isompaan sakkiin.

Välitunneilla oltiin ulkona ja joku opettaja aina välituntivalvojana vuorollaan.  Alaluokilla  oli suosittua kulkea opettajan kanssa koulun pihaa edestakaisin ja paras paikka rivissä oli kun pääsi opettaja viereen ja piti kädestä kiinni. Meitä saattoi olla montakin rivissä. Hypittiin narua ja mitä milloinkin leikittiin. 

Kaikki opettajat ei olleet mukavia, oli jopa ilkeitä ja kiusaamista opettajan taholta esiintyi varsinkin jos oli köyhemmän perheen lapsi tai muuten erottui joukosta.  En muista kuin yhden tapauksen kun "kiusaamista" käsiteltiin ja se  oli meille oppilaille käsittämätöntä koska kiusaamisesta ei ollut kyse.

Oli eräs poika jota sanottiin Sössöksi, se oli hänen kutsumanimensä ja rehtosri sattui kuulemaan sen. Määrättiin kaikki voimistelusaliin ja rehtori piti ankaran puheen kiusaamisesta ja se poika joutui seisomaan siellä edessä reksin kanssa. Oli todella nolo ja me muut ihmeteltiin mistä on kyse. 

Koulua käytiin myös lauantaisin mutta esim kesäloma oli 3 kuukautta.  Lauantai oli lyhyt päivä, nelituntinen. 

Opettajaa ei sinuteltu, sanottiin voisiko opettaja ja antaako opettaja luvan jne.  Hän oli auktoriteetti ja kunnioitettiin sellaisena.  Minulla oli kaksi vuotta melko nuori miesopettaja ja hän oli valtavan suosittu vaikka kuri luokassa olikin.  Mitään ruumiilista kuritusta ei ollut mutta oli tosi kurjaa jäädä jälki-istuntoon kun muut lähti kotiin.  Tiedän kokemuksesta. 

Luokat oli isjaj, en muista ihan alakoulua mutta kolmannella ja neljännellä  meillä oli melkein 40 oppilasta luokassa. Siitä huolimatta opetus sujui eikä ongelmia ollut.  Oppikouluun pyritttiin ja meillä oli pyrkijöille myös lisäopetusta jos halusi mennä. Itsekin kävin jonkun kerran.  Kaiken kaikkiaan koulussa oli hyvä ja turvallinen olla jos ei joutunut jostain syystä jonkun opettajan silmätikuksi.  Heitä kun oli jotka nauttivat vallankäytöstä.

Vielä sen verran että sulan maan aikana me käveltiin se 3 km kouluun mikä minulla ja naapurintytöillä oli  tai pyöräiltiin.  Talvella sitten käveltiin tai hiihdettiin.  Asuin isommassa kaupungissa, en maalla.