Lue keskustelun säännöt.
Välit miehen kanssa väljähtyneet... Miten voisin alkaa parantamaan tilannetta?
23.02.2011 |
Ollaan oltu nyt reilut 7 vuotta yhdessä, pari lasta, kolmas tulossa. Tuntuu ettei ole paljoa yhteistä elämää, paitsi nuo lapset. Mies käy töissä, minä kotona. Liian harvoin tehdään mitään kahdestaan, kun ei ole kovin paljon lapsille hoitopaikkoja.
Tuntuu ettei meillä ole enää mitään puhumistakaan toisillemme. Enkä osaa enää puhuakaan. Tosin tässä nyt viime kuukausina on ollut hieman raskasta tämän raskauden takia, joten mies on tehnyt suurimman osan kodin töistä. Tunnen siitä hieman huonoa omaatuntoa, mutta onhan tämä ohimenevää, ja minähän joudun kestämään nämä pahoinvoinnit sun muut. Minusta tuntuu että mies tekee kotityöt pienellä marttyyrimeiningillä, tosin valittamatta, mutta en jaksa nyt pingottaa. Masentaa vähän kaikki nyt täällä, teen miehen töissä ollessa vain pakolliset työt.
Koskaan mies ei ole osannut puhua meidän suhteesta, minäkin vain heikosti. Oli joskus ennenkin aika, jolloin me tuskin puhuttiin muusta kun lapsista ja yleisistä asioista. Silloin nostin kissan pöydälle ja puhuin kuinka yksinäiseksi tunnen itseni. Päätettiin alkaa tekemään yhdessä säännöllisesti jotain... ei siitä oikein tullut mitään.
Läheisyyttäkään meillä ei enää juuri ole. Yleensä iltaisin makaamme hetken aikaa sylikkäin. Seksiä mies ei koskaan ehdota, eikä tee mitään vihjailuja. Mies on kuitenkin aina valmis kun minä teen aloitteen. Seksiä on joskus useamman kerran viikossa, joskus taukoa useampi viikko. Tuntuu ettei mies edes halua minua, kun ei uskalla/osaa tehdä aloitetta, enkä viitsi tästä asiasta edes puhua sille, mitään säälikehuja en halua. Ois niin kiva joskus että se spontaanisti ehdottais seksiä, tai "kävis kiihkeänä käsiksi", tai tekis jonkun kivan yllätyksen.
Ei me osata puhua asioista. Aluksi osattiin, ainakin jonkin verran. Olemme kai molemmat tyypillisiä suomalaisia tuppisuita.
Joskus olen niin kiukkuinen kun tuntuu ettei mies edes yritä, että olen itsekin ajatellut antaa periksi. Mutta rakastan miestäni silti valtavasti, haluan tämän olevan samanlaista kuin silloin alussa! Nyt päätin että jotain on pakko tehdä! Kertokaa jotain rakentavaa, älkää ehdottako että "jätä se sika". Miten te, joilla on ollut suhde jumissa, olette päässeet yli?
Kommentit (4)
Entä jos ostaisitte jonkun hyvän parisuhdekirjan ja alkaisitte lukea sitä illalla yhdessä?
Jos se yhtään lohduttaa niin aika monella on just tuollaista. Vaikeutta puhua, kertoa omista toiveista, etäisyyttä.
Yks vaihtoehto on mennä perheasiain neuvottelukeskuksen asiakkaaksi, siellä pariterapia on maksutonta eikä mitenkään hengellistä vaikka se onkin kirkon tarjoamaa palvelua.
Tästäkin olen kuullut paljon kehuja:
http://katajary.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kehumalla muiden kuullen kotitöiden tekemisestä kun sulla on rankkaa raskaana ollessa-henkinen hunajalla valelu tekee hyvää niin isoille kuin pienillekin. Rapsuttelu ja silittely, hyvänäpito. Arjessa sen osoittaminen että "olet minulle tärkeä". Ei varmasti helppoa jos ei ole tapana, mutta kokeilemisen väärti kuitenkin. Mitään poppakonsteja minulla ei ole :)
Eilen illalla sängyssä kiitin sitä, kun se tekee niin paljon työtä lasten kanssa (oli juuri saanut lapset ruokittua ja yöpuulle), toivoin että se ois jotenkin jatkanut keskustelua. Se kuitenkin vain äännähti.
Kai nuo pariterapiat ois ehkä paras vaihtoehto, mutta jotenkin on valtavan suuri kynnys lähteä sellaiselle tielle. Mieskään ei takuulla olisi kovin innostunut. Liekö edes huomannut että meillä ei ole enää paljoa yhteistä? Kun ei ikinä suutansa avaa siita aiheesta.
Kirjakauppaan voisi pistäytyä. Tosin aina illalla mies painuu suoraan pehkuihin. Ei jaksa lukea. Ehkä jos se tajuais kuinka tärkeää tämä minulle (meille!) olisi. Hyvä vinkki.
Olen yrittänytkin kehua ja antaa halauksia kesken päivänkin, spontaanisti. Tuntuu vain turhalta, kun mies ei sitten koskaan itse tee samaa minulle. :(
en osaa vastata ap:lle, mutta itse painin samojen ongelmien kanssa.