Kaveri arvosteli lastani plösöksi, enkä pysty unohtamaan

asiat. Olisit ottanut onkeesi kaverin jutuista ja ruokkinut lastasi oikein.

Painon lisääntyminen on lihomista.



Lapsesi on siis ollut lihava ja sen jälkeen on tullut kasvupyrähdys ja painon ja pituuden suhde on tasoittunut = lapsi on laihtunut.

Ihan täydellä rakkaudella kun hän on niin paksu. Kyllä se siitä asettuu, jahka lähtee liikkeelle. Esikoinen oli laiha vauva kun imetyskään ei toiminut, on nyt niin ihana kun rinnat ruiskii ja vauva pullistuu. :)

Elimistö jotenkin valmistautuu siihen kasvuponnistukseen.

Painon lisääntyminen on lihomista. Lapsesi on siis ollut lihava ja sen jälkeen on tullut kasvupyrähdys ja painon ja pituuden suhde on tasoittunut = lapsi on laihtunut.

Pääset itse irti katkeruudesta ja ehkä hän joskus ymmärtää miten ilkeästi sanoi. Sinun lapsesi on sinulle kalleinta ja aarteesta ei puhuta ikävästi. Älä kuitenkaan arvostele toisen lasta, luulen että olemalla hyvä häntä kohtaan, ystävä ymmärtää mokansa.



Ikävästihän se sanoi mutta anna anteeksi.

Jotkut on sitten tollasia "totuuden torvia", sanoo suorat sanat, kun ovat sitä mieltä että aina voi sanoa "rehellisen" mielipiteensä asiaan kuin asiaan. Minusta se on vaan ja ainoastaan huonoa käytöstä. Olen samanlainen, en mielelläni puhu "suuta puhtaaksi", vaikka mieli tekisi. En vastaa loukkaukseen loukkauksella.

maailmassa on paljon erittäin ajattelemattomia ihmisiä, jotka laukovat, mitä sylki suuhun tuo. Itse olen pilannut varmaan kuukausia elämästäni miettimällä jonkun sanomisia. Nyt en siihen enää ryhdy, vaan "eliminoin" ikävät ihmiset sillä tavalla, että hoidan vain pakolliset puhumiset asiallisesti.

nousee, kun opit olemaan välittämättä kaikesta.

Olithan itsekin huomannut painonnousun, joten lausahduksessa oli pieni totuudensiemen vaikka normaali, korrekti ihminen ei tuollaista koskaan sanoisikaan ääneen kaverilleen.

Huit hait muiden puheista,

Nyt varmaan puhutaan jostain ihan pienestä.



Eihän sellainen pieni ihminen ole plösö.

Kuuluu asiaan että joskus lapsi on vähän pyöreämpi ja vähän hoikempi. Se on sitä kasvua. Ennen pituuskasvua omat lapset on vähän pyöreitä.



Normaalisti leikki-ikäsenä semmonen vauvanpyöreys alkaa menemään ohi, ihan sillä että raajat kasvaa pituutta. Ihminen muokkautuu kokoajan ja pitää tajuta että on normaalia että on välillä pyöreä.



Toinen on sitten kun koulut alkaa niin sutjakka tyttö alkaa vähän pyöristymään, kuuluu jälleen asiaan koska tytöillä on vaihe jossa hormoonit alkaa kehittämään rintoja, kuukautiset alkaa.



Pituuskasvu aiheuttaa kömpelyyttä kun äkkiä lapsi on eri pitunen yms yms.

sydämelleen, mulla ei kavereita enää olisikaan.



Yksikin puolituttu möläytti tyttärestäni, että nythän tuo on muuttunut kauniiksi. Vrt ollut siis pienempänä ruma?



Tuosta voisi herkempi jo ottaa nokkiinsa, mutta fakta on se, että tyttäreni oli pienenä, noh sanotaan vaikka kauniisti isänsä näköinen, mutta siitä muuttui sitten jonkun muun näköiseksi..

Ilmeisesti tuttava tykönään ihmetellyt rumaa lastamme ja mikäs siinä. Fiksumpi toki pitäisi omana tietonaan. Lapsi ei onneksi kuullut kommenttia.



Naurattaa vaan, että jos itse olisin möläyttänyt moista, häpeäisin lopun ikäni.