Muita, joita loman loppuminen ahdistaa?

Kyllä

Minua alkoi ahdistamaan onneksi vasta viime sunnuntaina. 30 vuoden kokemuksesta tiesin, että se loppuu aina maanantai-iltana. Ensimmäinen viikko on aina vähän tahmeaa, mutta sitten mennään vanhalla rutiinilla syys- tai joululomaan asti.

Joskus ahdisti koko viimeisen lomaviikon. Ratkaisin asian pätkimällä lomani 20 vuoden ajaksi viikon pätkiin, jolloin seuraava loma oli aina odottamassa parin kuukauden päässä. Nykyisin se ei ole mahdollista, joten olen aina viimeisen lomaviikon reissussa, jossa asiaa ei tule mietittyä ennen sunnuntai-iltaa.

Ei. Huomenna alkaa työt kuukauden loman jälkeen. Oli kiva ja rentouttava loma ja mukavat ilmat. Kiva palata töihin.

Ei ahdista:  kaikella on aikansa ja paikkansa jotenkin ne edellisetkin työn alkamiset on alkaneet loppuuhan se syksykin joskus 

Tsemppiä 🍀

YYYHYY OLEN OPETTAJA JA NIIN UUPUNUT JA AHISTAA MITEN PIENIKAISET OPPIVAT KAIKEN SILLÄ HEILLÄ ON VALTAVA TIEDON NÄLKÄ YYYHYYY😩

Tajusin tänään, että eniten työelämässä ahdistaa vapauden menetys. Vähän kuin vankilassa olisi, ei voi itse päättää mitä tekee päivisin ja illallakin työasiat pyörii mielessä. Työaikaa seurataan, vain jalkapanta puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

YYYHYY OLEN OPETTAJA JA NIIN UUPUNUT JA AHISTAA MITEN PIENIKAISET OPPIVAT KAIKEN SILLÄ HEILLÄ ON VALTAVA TIEDON NÄLKÄ YYYHYYY😩

Menepä jo tutimaan 🍼

No ei hirveesti, loma on vasta edessä.

Kyllähän se jo ahdistaa, vaikka loman alkamiseenkin on vielä viikko aikaa. 🤢

Kyllä vapaus on ihmisen parasta aikaa ja työ käy työstä.

Loma vasta edessä. Kolme päivää vielä töitä ja sitte!

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tänään, että eniten työelämässä ahdistaa vapauden menetys. Vähän kuin vankilassa olisi, ei voi itse päättää mitä tekee päivisin ja illallakin työasiat pyörii mielessä. Työaikaa seurataan, vain jalkapanta puuttuu.

Ei meillä seurata työaikaa vaan laskutusta. Voin tehdä työni silloin kun haluan, kunhan teen. Toki asiakkaat aiheuttavat rajoitteita aikatauluihin.

Vierailija kirjoitti:

Tajusin tänään, että eniten työelämässä ahdistaa vapauden menetys. Vähän kuin vankilassa olisi, ei voi itse päättää mitä tekee päivisin ja illallakin työasiat pyörii mielessä. Työaikaa seurataan, vain jalkapanta puuttuu.

 Täällä myös eka työpäivä 5 viikon loman jälkeen. Töissä en muistanut salasanaa siihen, tähän ja tuohon sovellukseen. Kaikki oli hukassa.

Olin kotona 17.30, käytin lapsia rannalla, pesut ja syömiset. Ihan tajuttoman lyhyt ilta. Kohta alkaa koulu ja alkaa se muistuttaminen js muistuttaminen. Wilma piippaa ja arkitsempalot alkaa.  Kyllä siihen äkkiä tottuu, mutta tämä  eka viikko on shokkia shokin perään.

Olin lomalla kaksi viikkoa ja palasin tänään levänneenä ja virkeänä töihin. Syyskuussa pidän pitkän viikonlopun, lokakuussa viikon ja sitten vuodenvaihteeseen tulee kahden viikon vapaa.

En koskaan enää haluaisi sitä yhtä neljän viikon lomaputkea!

Minäpäs jäin työttömäksi. Ei tarvitse palata töihin. Ei ahdista töihin paluu, vaan se ettei ole työpaikkaa mihin palata. Sitähän tässä ei kysytty, mutta voin kertoa että ahdistaa. Helpompi olisikin kertoa mikä ei ahdista. Kaiken muun saattaa tässä elämässä menettää, mutta ahdistus on ja pysyy. Sitä ei minulta voi viedä.