mistä kiikastaa.. ?:(
Oon pitkään mietiskellyt vastausta mistä kiikastaa, kun,
Minulla on paljon ihmisiä ympärilläni joiden kanssa olen tekemisissä..
Huomaan kuitenkin että vaikka he ovat minulle mukavia kun nähdään ja itse olen mukava heille, he eivät koskaan aloita minun kanssa keskustelua oma-aloitteellisesti.. Ja yleensä olen aina se joka soittaa kavereille , nähdäänkö, mennäänkö kahville, urheilemaan.. aina lähtevät mutteivät kysele minua....
Nyt sitten päätin tulla tänne pohtimaan asian näkökantoja, kun pitkästä aikaa juttelin erään entisen hyvän ystäväni kanssa ja kyselin kuulumisia jne. Hän ei kysynyt minulta ainuttakaan kysymystä!! ei ihan mitään.. ja poistui paikalta mitään sanomatta...
tuntuu pahalta... :/
Kommentit (7)
mutta jos vanhoista ystävyyssuhteista kyse niin voi olla että sinulla on vain sellainen aktiivisen ihmisen rooli. Useinhan vanhojen kaverien sitä ikään kuin tulee mentyä samojen urien mukaan. Jos olet aina ollut soittelemassa ja muuten hoitamassa yhteydenpitoa ovat kaverisi vain tottuneet siihen että sinä pidät yhteyttä yllä.
Minulla on pari kaveria, jotka ovat tosi kovia puhumaan. Heidän kanssaan ei juuri saa suunvuoroa. Saan sanotuksi lyhyesti pari kolme lausetta keskustelun aikana ja sen jälkeen he jaarittelevat pitkälti omista asioistaan vaikka puoli tuntia. Vaikka pidän heistä, niin keskustelut ovat tuon vuoksi uuvuttavia ja yleensä pakenen paikalta, kun tulee sopiva tauon paikka.
että itse käyttäytynyt samalla tavalla...
Minulla oli yksi kaveri, johon alkoi mennä hermot kun joka viikko hän soitti ja kysyi voidaanko nähdä... Olimme silloin jotain 20 v. Hän asui äitinsä kanssa vielä ja opiskeli.. itselläni oli vakityö, kaksi koiraa ja avopuoliso.. Heräsin joka aamu aikaisin töihin, ja töistä sitten kotiin suoraan käyttämään koirat, kauppaan ja tekemään ruokaa ja siivousta.. Itselleni riitti siinä vaiheessa se, että viikonloppuisin näki kaverin/kavereita.. Mutta hän olisi ollut innokas tapaamaan arkenakin ja minulla ei riittäny vaan energiaan nähdä kavereita arkena.. Keksin aina jonkin syyn miksi ei nyt käy.. Loppujen lopuksi siinä kävi sitten niin, että hän muutti toiselle puolelle helsinkiä (asuimme ennen lähellä toisiamme) ja hän ei enää liikkunut meidän vakiporukassa... Hän ei enää soittanut, en minäkään.. Se ystävyys meni tavallaan siinä.. Kasvettiin erilleen.
Tunnen välillä huonoa omaatuntoa, mutta noh ollutta ja mennyttä..
Se taitaa vaan olla meidän joidenkin rooli. Kyllä minäkin olen se aktiivinen, olen kai "totuttanut" ystäväni siihen. Tiedän, että he aidosti pitävät ja välittävät minusta, mutta kai tämä on vaan mennyt niin, että minä otan yhteyttä, minä kuuntelen, minä kysyn, tuen... Luotan, että kun mulla on oikeasti vaikeaa, jokainen heistä on minua tukemassa, näin on käynytkin. Perusarkiroolit vaan menee näin. Kai.
Eivätkö ne silloinkaan soita sulle?
No ehk ne ei vaa oo sun oikeit ystävii.Mut voisit puhuu niille ja kysyy et miks ne käyttäytyy tollee.