Onko sinulla joku tunne jota muilla ei ole ja jolle ei ole nimeä?
Kommentit (15)
Kyllä kai jokaiselle tunteelle joku nimi on olemassa.
On. Läjä tunteita joita ei ole muilla ja joilla ei ole nimeäkään.
Tavallaan ulkopuolinen olo kaikkeen. Minulla on monta lasta, ei äitikavereita. Olen pidetty ihminen töissä, silti ei ole kavereita. Minulla on ihana puoliso, hänellä on omat kaverit. Silti, en halua itse viettää aikaa muiden kanssa. En osaa selittää tunnetta kun kuitenkin kaipasin ulkopuolisia henkilöitä elämääni, mutta silti en kuitenkaan halua
Sain nuorempana niin paljon kehuja kaikkialta, että en oikein osaa enään suhtautua niihin. Helposti vaikutan ylimieliseltä kun menen johonkin ihme burgerilukkoon enkä välttämättä edes kiitä kehuista. Kehut ärsyttää, hävettää, hämmentää, ilahduttaa ja tuottaa ylpeyttä samaan aikaan. Alkanut viime vuosina vaikuttaa myös siihen kuinka vuorovaikutan naisten kanssa. Heidän ihastumiset ja kehut saattaa aiheuttaa samanlaista.
Mitä se on?
Oli... Se oli kivi kurkussa... terapiassa opin, että kyseessä oli ahdistus, joka peitti muita tunteita. Olin elämäni aikana kadottanut yhteyden tunteisiini. Tunteet siis tuntuvat koko kehossa ja kivi olikin ahdistus. Kun tuntemukset kehossa oppii tunnistamaan ja sanoittamaan tunteiksi, ahdistuksen takaa löytyi esim. viha, suru jne. Pikkuhiljaa olen oppinut taas tuntemaan. :D
On. Välillä se tulee ja se ei ole miellyttävä. En osaa kuvailla sitä. En ole kenenkään ikinä kuullut puhuvan tästä tunteesta.
En voi tietää onko muilla sitä vai ei, mutta minulla on eräs tietty spesifi tunne, jota tunnen silloin tällöin, ehkä muutaman kerran vuodessa.
Tunne on sukua haikeudelle ja surulle, mutta on erillinen niistä. Siihen liittyy pysähtyneisyyden ja kuolevaisuuden ajatus. Tunne on alakuloinen mutta siinä on myös kauneutta ja siihen sisältyy pieni toivon mahdollisuus.
Tunteen mukana tulee aina mielikuva, että kaksi vanhusta istuu vanhainkodin pihakeinussa, aurinko paistaa ja on sunnuntai.
Kutsun tunnetta mielessäni nimellä "sunnuntai". Se voi kuitenkin tulla minä viikonpäivänä vain, eli nimitys tulee vain tuosta mielikuvasta. Olen tuntenut sitä lapsuudesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään mikä se oikein on, kun olin parikymppinen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vitutuksen 50 sävyä. Joillakin vain menee kaikki samaan lotaan.
Tietysti, koska olen uniikki lumihiutale
Faith kirjoitti:
En voi tietää onko muilla sitä vai ei, mutta minulla on eräs tietty spesifi tunne, jota tunnen silloin tällöin, ehkä muutaman kerran vuodessa.
Tunne on sukua haikeudelle ja surulle, mutta on erillinen niistä. Siihen liittyy pysähtyneisyyden ja kuolevaisuuden ajatus. Tunne on alakuloinen mutta siinä on myös kauneutta ja siihen sisältyy pieni toivon mahdollisuus.
Tunteen mukana tulee aina mielikuva, että kaksi vanhusta istuu vanhainkodin pihakeinussa, aurinko paistaa ja on sunnuntai.
Kutsun tunnetta mielessäni nimellä "sunnuntai". Se voi kuitenkin tulla minä viikonpäivänä vain, eli nimitys tulee vain tuosta mielikuvasta. Olen tuntenut sitä lapsuudesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään mikä se oikein on, kun olin parikymppinen.
Haikeushan tuo on
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
En voi tietää onko muilla sitä vai ei, mutta minulla on eräs tietty spesifi tunne, jota tunnen silloin tällöin, ehkä muutaman kerran vuodessa.
Tunne on sukua haikeudelle ja surulle, mutta on erillinen niistä. Siihen liittyy pysähtyneisyyden ja kuolevaisuuden ajatus. Tunne on alakuloinen mutta siinä on myös kauneutta ja siihen sisältyy pieni toivon mahdollisuus.
Tunteen mukana tulee aina mielikuva, että kaksi vanhusta istuu vanhainkodin pihakeinussa, aurinko paistaa ja on sunnuntai.
Kutsun tunnetta mielessäni nimellä "sunnuntai". Se voi kuitenkin tulla minä viikonpäivänä vain, eli nimitys tulee vain tuosta mielikuvasta. Olen tuntenut sitä lapsuudesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään mikä se oikein on, kun olin parikymppinen.
Haikeushan tuo on
Haiku haikeudelle
Tuhat ja sata sanomatonta sanaa
Sielun väsymys
Faith kirjoitti:
En voi tietää onko muilla sitä vai ei, mutta minulla on eräs tietty spesifi tunne, jota tunnen silloin tällöin, ehkä muutaman kerran vuodessa.
Tunne on sukua haikeudelle ja surulle, mutta on erillinen niistä. Siihen liittyy pysähtyneisyyden ja kuolevaisuuden ajatus. Tunne on alakuloinen mutta siinä on myös kauneutta ja siihen sisältyy pieni toivon mahdollisuus.
Tunteen mukana tulee aina mielikuva, että kaksi vanhusta istuu vanhainkodin pihakeinussa, aurinko paistaa ja on sunnuntai.
Kutsun tunnetta mielessäni nimellä "sunnuntai". Se voi kuitenkin tulla minä viikonpäivänä vain, eli nimitys tulee vain tuosta mielikuvasta. Olen tuntenut sitä lapsuudesta lähtien, mutta ensimmäisen kerran pysähdyin miettimään mikä se oikein on, kun olin parikymppinen.
Mulla tulee tätä yleensä syksyisin tai talviaamuina. Kutsun sitä nordic noireksi.
Kun pysähtyy jonkinlaisen ankeuden keskellä ja näkee siinä kauneutta. Monesti jopa kulttuurillista kontekstia. Hassusti sitä samaa olen huomannut tuntevani joskus baarissa, kun ei ole itse hirveästi juonut ja ympäristön meno alkaa muuttumaan ennen keskiyötä. Tilanne tuo esiin tarinan ja siitä jää nauttimaan tai jotain..
Jonkun ketjusta:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5678839/onko-sinulla-joku-tunne-jota-mu…
9/13 Tunteen mukana tulee aina mielikuva, että kaksi vanhusta istuu vanhainkodin pihakeinussa, aurinko paistaa ja on sunnuntai.
****
16v minulla oli tunne että en halua lapsia vaikka olen erittäin lapsirakas ja lapset aina kovasti tykänneet minusta - TOTEUTUI minusta riippumattomista syistä
20-senä muutin pois Suomesta mutta syntyi tunne että jos en löydä itselleni partneria niin palaan Suomeen noin 45v... en toiminut mitenkään tämmöistä toteuttaen - mutta TOTEUTUI
Jo vuosi olen ajatellut että olisi ihanaa rakastua vanhana ja olla yhdessä rakastamansa henkilön kanssa - MITEN TULEE KÄYMÄÄN?
Mistä mä voin sen tietää mitä tunteita muilla on :D