Onko epävakaaseen mielisairauteen lääkitystä?

Miehesi ei voi diagnosoida sinua, ei vaikka olisi psykiatri. Epävakaata hoidetaan terapialla ja jos on muuta lääkkeillä hoidettavaa, esim masennusta, niin niihin lääkehoito. Epävakaaseen ei itsessään ole lääkehoitoa eikä se ole mielisairaus vaan persoonallisuushäiriö. 

Puoliso diagnosoinut... Joopa joo

Sinulla on traumaa taustalla, eikö vaan? Hoito pitäisi aloittaa niiden purulla, eli traumaterapialla. Onko miehesi ongelmiasi ylläpitävä ja niitä provosoiva tekijä?

Toisen diagnosointihan voi sitten olla myös gaslightingia, joka on äärimmäisen vakava henkisen väkivallan muoto. Tiesitkö, että kun naiset saivat luvan erota jenkeissä avioliitosta ilman syytä, naisten itsemurhat vähenivät 20%? Miehen läsnäolo stressaa naista kroonisesti ja jos suhde on vielä henkisesti väkivaltainen, ei ihme että tunteet ovat vaikeita

Onko ja oletko itse tietoinen naisen hormonaalisesta vaihtelusta kuukautisten aikana? Vai vertaako hän sinua itseensä ja sen perusteella diagnosoi ja alentaa? Entä käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Se blokkaa yhden naisen tärkeimmistä mielihyvähormoneista. Lisäksi s perma on myrkyllistä immuniteettipuolustuksellesi ja kehosi on todennäköisesti koko ajan vähän sairas, kun "palvelet miestäsi" seks.orjana

Tsemppiä, kannattaa aloittaa pahoinpitelijästä eroon hankkiutumisella jos haluaa voida hyvin

Lähtisin diagnosoinnin jälkeen.

Opettele itsekontrollia. Kerta tunnistat tunteesi, kerro itsellesi, stop nyt, ennen kuin läikähtää yli.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on traumaa taustalla, eikö vaan? Hoito pitäisi aloittaa niiden purulla, eli traumaterapialla. Onko miehesi ongelmiasi ylläpitävä ja niitä provosoiva tekijä?

Mieheni on ensimmäinen hyvä ja rakastava mies. En edes tajunnut miten epävakaata käytökseni on tosiaan ollut, ennenkuin hän kertoi sen mulle ja näytti oireet netistä.  On itsellä ollut jo lapsuudesta traumaa, mutta en ole koskaan ajatellut tai käsitellyt niitä. Yhdellä sisaruksestani on diagnosoitu virallisesti kaksisuuntainen. Onko sekin seurausta traumasta? Ap

Nyt tutkimuksiin ja siitä eteenpäin. Oikein hyvää jatkoa tulevaan. 

Epävakaan persoonan pitää ymmärtää että on eri kuin kukaan tai mikään muu. Olet vain sinä, sinulla on nimi ja sotu. Olet vastuussa itsestäsi, mutta et muista. Et alistu, etkä alista. Bipohäiriön kanssa pärjää lääkityksellä. Varaa aika psyk polille.

On lääkitysvaihtoehtoja, ja useimmille löytyy toimiva lääkitys. Ihan kaikilla ei toimi niin hyvin kuin toivoisi, ja toisaalta on niitä jotka aina hypomanian hyvän olon tullessa uskovat ihmeparantuneensa tai että olikin virheellinen diagnoosi alun perin ja heittävät lääkkeet mäkeen - eivätkä ne vain silloin tällöin masennuksen pohjalla otettuna oikein toimi. 

 

Mutta jos epäilee bipolaarihäiriötä, niin tutkimuksiin vaan. Jos se on sitä, niin apua löytyy kyllä. Jos on jotain muuta, siihenkin todennäköisesti. Missään nimessä ei kannata jäädä tilaan jossa uskoo johonkin keittiödiagnoosiin ja uskoo olevansa viallinen, mutta ei silti hae apua.

Vierailija kirjoitti:

On lääkitysvaihtoehtoja, ja useimmille löytyy toimiva lääkitys. Ihan kaikilla ei toimi niin hyvin kuin toivoisi, ja toisaalta on niitä jotka aina hypomanian hyvän olon tullessa uskovat ihmeparantuneensa tai että olikin virheellinen diagnoosi alun perin ja heittävät lääkkeet mäkeen - eivätkä ne vain silloin tällöin masennuksen pohjalla otettuna oikein toimi. 

 

Mutta jos epäilee bipolaarihäiriötä, niin tutkimuksiin vaan. Jos se on sitä, niin apua löytyy kyllä. Jos on jotain muuta, siihenkin todennäköisesti. Missään nimessä ei kannata jäädä tilaan jossa uskoo johonkin keittiödiagnoosiin ja uskoo olevansa viallinen, mutta ei silti hae apua.

Ap kysyi apua epävakaaseen, sä vastasit bipoon. Epävakaaseen ei ole lääkitystä, kuten jo alussa todettiin.

Retorisia kysymyksiä, älä vastaa tänne. Mikä osuisi lähemmäs, tuskin kaikkea on. Onko stressiä, verensokeri alhaalla, haluat omaa aikaa ja tilaa? Alkoholi, vaikka olisi vähäinen määrä? Hormonit, pitääkö tutkia ne? Työstressiä tai paineita? Parisuhdeko ei vain toimi, ristiriitoja, riitelyä - ero vai pariterapeutti? Aspergeriä, kommunikaatio erilaista? Vaihdevuosia tms. Onko toinen ärsyttävä että koet hiirenä ja et haluakaan olla yhdessä? Onko turvattomuuden tunteita tai ahdistusta, tai intiimi ahdistaa. Onko se parisuhde kuitenkaan hyväksi kummallekaan, jos tunteet vaihtelevat rajusti. Onko musiikkia joka tasaa aivopuoliskojen yhteyksiä tai shamaanirumpu.

Otatko liikaa negatiivista päivittäin palstalta tai jostain netistä, mieheltä tms. Mitä pelkoja on, missä niiden lähde on. Ehkä mies on liian lähelle tuleva ja sä et voi luottaa tms. Aivoilla toki voi olla kohtauksia kuten sanoit ja on olemassa diagnooseja, mutta onko se hyväksi rouskuttaa lääkettä vai onko se kuuri. Voiko e-pillerit aiheuttaa vihaisuutta..? Mutta mitä jos haluaisit olla ajatuksissasi välillä ja aina mies tai joku työkaveri keskeyttää (vai lapsi) tai uupuneena se ei toimi. Unihäiriöitä tai onko joku lääke joka aiheuttaa jotain? Vain erilaisia kysymyksiä.