45-65+ vuotias. Haluatko eläämäsi vielä anopin tai apen?
Jos tällä iällä löytää sen kumppanin, ja elämässä saattaa olla vielä edellisestä/edellisistä suhteistakin anoppia ja appiukkoa "riesana", niin miten on?
Kommentit (7)
Valitettavasti noista tulee tuolla ikää enää vain riippakiviä. Pitää alkaa juoksemaan kaupassa ja siivoamassa. Miehet saa alkaa kunnostustöihin ja yritetään hyödyntää kaikki apu mikä vain saadaan irti . Ei ole tarvetta enää millekkään "tukiverkostolle". Lapsieni appivanhemmat riittää.
Riippuisi varmaan uuden suhteen laadusta. Jos kumpikin asuisi omillaan ja muutenkin hyvin itsenäisesti, niin ei olisi mitään tarvetta esittäytyä. En tunne ystävienikään vanhempia.
Luulen että anopit ja apet alkaa olla joku kuolleet tai ainakin hoivakodissa. En kyllä usko että miehetkään tuossa iässä enää mitään suhdetta etsivät.
Mitään elämääni määräileviä en ainakaan kaipaa. Kunhan elävät omaa eläämäänsä ja minä omaani.
En pistäisi ollenkaan pahaksi, riippuen tietysti henkilön luonteesta ja käytöstavoista.
Jospa olisikin kiinnostunut esimerkiksi lukemisesta, taloudesta, politiikasta, saisin juttukaverin tai jopa ystävän. Mielelläni auttaisi arkipäivän sujumisessa.
En halua enää miestä joten ei tule appivanhempiakaan.
Ikäihmisiä jo ovat. Kävisihän se mutta saa olla etäisetkin välit ja mitään sukupolvi asetelmaa ei näihin kaivata.