erosta yli pääseminen
Erosin 1,5vuoden suhteesta vajaa pari kuukautta sitten. Rakkautta oli ja on paljon, yhteiselo ei vaan tietyistä syistä onnistunut. Minä jätin, mutta mies on ihan yhtä mieltä mun kanssa että yritettiin kaikkemme mutta se ei vaan riittänyt. Oltiin toistemme ensirakkaudet. Tuntuu että tämä suru ja ikävä ei lopu koskaan.. Voinko tehdä jotain tän helpottamiseksi
Kommentit (8)
Päiväkirja on käytössä, ollut usein tapana sinne "oksentaa" ajatuksia.
En edes pysty ajattelemaan kenenkään muun kanssa olemista ja tiedän tuon että ei se olis "ongelman" korjaamista vaan siirtämistä jos ottaisin jonkun uuden. Kiitos vastauksesta, eiköhän tää tästä ajan kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Ensirakkaus on aina se, josta ei kokonaan pääse yli. Mutta siitä tulee suloinen muisto.
Joku kaava on esitetty, että erosuru kestää noin puolet suhteen kestosta, eli kohdallasi alle 10 kuukautta.
Suosittelen päiväkirjaa, koska kohtaat nämä erosurun tunteet myös ensimmäistä kertaa, kuten sen ensirakkaudenkin. Opit itsestäsi asioita tulevaa elämää varten.
Sitten se tätineuvo: anna aikaa kaikelle, älä yritä päästä yhdestä yli hakeutumalla toisen alle.
Hmm.. mä oon kyllä päässyt yli ensirakkaudesta. Taitaa olla aika yksilöllistä tämä.
Sait jo vastauksessa nro 2 hyvät neuvot, mutta toinen tätineuvo täältä että särkyneessä sydämessä ja päiväkirjassa on myös oman elämän oppimisen paikka. Tunteista ei pääse tuosta vain eroon, eikä tarvitsekaan. Ne pitää kokea ja antaa "surun kosken" pyörittää sinua . Aika auttaa! Se on kliseinen sanonta ja kuitenkin yksi maailman parhaimpia sanontoja, jonka syvällisyyden tajuaa vasta omien surujen kautta. Asiat ovat sinulla toisin vuoden päästä.
Kaikkea hyvää sinulle eteenpäin. Sinä selviät kyllä.
Sanoisin, että 1,5 vuodessa ei kaikkea yritetä. Ei silloin vielä edes toista tunne. Jos yhdessä haluaa olla niin silloin yhdessä ollaan ja jos ei haluta olla niin rakkaudesta tuskin on kyse. Ensirakkaus voi tuntua todelliselta, mutta uusia tulee ja parempia.
Nro 5, sinähän et tiedä mitä syitä ja tapahtumia tässä on ollut, eikä ne edes ole mikään pointti tässä. Mutta on herännyt kyllä kysymys mitä se rakkaus on, voiko sitä kukaan varmaksi tietää ja toiselle selittää. Voihan se olla että yritettiin mahdotonta ja suhteista mitään tietämättöminä tajuttiin se vasta kun ihan oikeesti oltiin jo rakastuttu.
ap
Minä menetin nuoruudenrakkauteni keväällä -90 enkä ole lakannut koskaan kaipaamasta häntä (jollain tasolla). Hän oli ensimmäinen oikea rakkauteni, poika jonka olin aina halunnut, mutta ei kuitenkaan ensimmäinen poikaystävä eikä ihastuskaan, vaan se jota kohtaan tunsin oikeasti jotain ja halusin hänet. Asuttiinkin jo joskus 20- 22vuotiaana yhdessä. Hänen runsas ja liian usein toistuva alkoholinkäyttönsä ja halu viettää vapaa-aikansa vain kavereiden kanssa bubeissa istuen ja kaljaa kitaten ym ym ilmeinen vapaudenkaipuu aiheutti loppuaikoina sen että tiemme lähtivät eri suuntiin monien loukkauksien jälkeen. Hän petti minua kännissä joka oli viimeinen niitti. Hän kuitenkin edelleen satunnaisesti nähdessämme kertoi ikävöivänsä minua ja vielä 6v eron jälkeen kertoi kuinka kaipaa minua ja olisi halunnut minut, kanssani naimisiin ja perheen, mutta meni naimisiin kuitenkin sen laastarisuhteensa kanssa...vaikkei olisi omien sanojensa mukaan halunnut. Auts, sattui ihan helvetikseen. Siinä meni sirpaleiksi muukin kuin sydän. Muistan edelleen sen tunteen, menin varmaan ihan shokkiin.
Edelleen kun näen häntä vilaukseltakaan, sydämeen sattuu ja alan kaipaamaan häntä.
Toivottavasti sinä löydät jonkun muun ettei sinulle käy kuin minulle.
Ensirakkaus on aina se, josta ei kokonaan pääse yli. Mutta siitä tulee suloinen muisto.
Joku kaava on esitetty, että erosuru kestää noin puolet suhteen kestosta, eli kohdallasi alle 10 kuukautta.
Suosittelen päiväkirjaa, koska kohtaat nämä erosurun tunteet myös ensimmäistä kertaa, kuten sen ensirakkaudenkin. Opit itsestäsi asioita tulevaa elämää varten.
Sitten se tätineuvo: anna aikaa kaikelle, älä yritä päästä yhdestä yli hakeutumalla toisen alle.