Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on vaikea olla, paniikkia iskee päälle :(
31.01.2011 |
Eikä mitään irvailuja, kiitos. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kaikki mennyt ihan hyvin jonkun aikaa jo.
Mutta sitten menin retkahtamaan, pitkä ryyppyputki lävähti päälle. Ja lääkkeet tietenkin jäänyt ottamatta. Nyt kolmatta päivää kamala vapina ja paniikki, en pysty menemään edes kauppaan, koska tuntuu, että kaikki katsovat minua ja puhuvat minusta. On niin paska olo. Tämä on hirveä tämä pudotus todellisuuteen siitä "kaikki on niin siistii ja mä olen maailman paras" tunteesta.
Olen käyttänyt ihan liikaa rahaa ja nyt sitten en tiedä, pystynkö edes laskuja maksamaan. Ollut aivan ääliö, ehkä pilannut erään ihmissuhteenkin tässä sivussa sekoilemiseni takia.
Voi helvetti, miksi tää aina lipsahtaa tälläiseksi. Tekisi mieli soittaa mt-toimistoon, mutta kun siinäkin on se, että hävettää, että olen taas mokannut. Että ne ajattelee, että ei tuosta ole kyllä mihinkään, kun taas kävi näin :(
Kommentit (8)
kestää kuule yllättävän paljon, älä siitä murehdi. Nyt pieni fyysinen ryhtiliike ja paikkaamaan, kyllä se siitä! :) Vitamiineja, hedelmiä, rautaa, proteiinia... Et ole tehnyt mitään peruuttamatonta kropallesi.
Mitä tulee tuohon muuhun: sinulla on sairaus. Se ei ole sinun vikasi etkä mitenkään voi itseäsi siitä rankaista. Ymmärrän että sulla on tosi kurja olo, mutta näin ulkopuolisesta tuossa ei ole mitään "ihmeellistä" - ei mitään, mistä syystä et kehtaisi soittaa sinne mt-toimistoon. He ovat siellä sinua varten, sinua auttaakseen, eivät odottamassa mitään "parempien ihmisten" puheluita. :)
Tsemppiä, nyt on päivä uus, päästä menneestä ja ole itsellesi lempeä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on korkea tässä vaiheessa, soitella mihinkään.
Ehkä aamulla on parempi olo ja pystyy jo ottamaan puhelimen käteen. Lääkkeet otan kyllä taatusti nyt illalla, että pääsis takaisin normioloon.
Nyt ollut päivän ja illan hämärässä asunnossa, miettien synkkiä siitä, kuinka paska ihminen sitä onkaan.
AP
Älä syytä itseäsi, et ole paska ihminen. Ota lääkkeet, koita jaksa aamuun ja hae rohkeasti apua kun tuntuu, että pystyt. Tsemppiä!!
Huomenna rohkeesti vaan haet apua, selität just noin niinku täälläkin niile niin he varmasti ymmärtää. Mielensairaus on aina sairaus, se ei ole sinun vikasi.. todennäköiesti olet kokenut kammottavia sioita jonka vuoksi mielesi on sairastunut.. tai sitten et.. ihan miten vain. Elä kuitenkaan syyllistä itseäsi. puhu asioista ja vielä kerran puhu.. itse olen kovaa vauhtia toipumassa paniikkihäiriöstä.. luulin aina että olin puhnut miljoonaan kertaan kaikki ikävät asiat läpi kunnes sieltä mielen syövereistä nousi pintaan asia jonka olin täysin sivuuttanut. Ole lempeä itsellesi... kaivele menneitä vaikka se tuntuisi turhalta.. etsi vastauksia.. olet ansainnut hyvän olon ja ihanan elämän. Voimia tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan turhaan syyllistät itseäsi! Se mikä on tullu tehtyä meni jo ja ainakin nyt sekoilu on toistaiseksi ohi. Älä ole liian ankara itsellesi. Hyvällä ystävälläni on sama sairaus ja asuimme vuosia yhdessä joten läheltä tuli seurattua ja rankaksi todettua. Hän on elänyt viimeiset kuusi vuotta ihan " normaalisti " ja olen ollut kiitollinen jokaisesta helposta päivästä hänen elämässään. Huomenna on sullakin uusi päivä ja laitat taas asiat sujumaan tästä eteenpäin. Tsemppiä!
Kiitos kaikille myötätunnosta. Pahinta tässä on taas se, mokaillut urakalla, just kun luulin löytäneeni sellaisen miehen, joka kiinnostaisi minua, käy näin ja rellestän kuin sika. Eikä edellisesta vauhtikaudesta ole edes kauaa, syyskuussa viimeksi.
Tää on niin kuluttavaa, mä oon laihtunutkin varmaan 5 kiloa nyt lyhyessä ajassa, kun ei ehdi syödä, ku menee niin ylikierroksilla. Eikä pysty nukkumaan kuin pari tuntia kerrallaan. Ja sitten herää paniikkiin. Mä jo luulin, että olen juonut sisuskaluni pilalle, ku kramppasi niin pahasti paniikissa tuo vatsa.
Hah, hassua on se, että kuvittelin, ettei mulla loppujenlopuksi olekaan 2-suuntaista. Joka taitaa olla yleistä maniassa. Tää taisi olla pahin vauhtikausi, mitä mulle on koskaan tullut.
Nää on aina lähteneet jonkinsortin mieshuolista, ku tarkkaan ajattelee. Pitäisi varmaan unohtaa miehet kokonaan, kun pää leviää niiden takia. Ensimmäinen mania oli - 98 ja sitten välissä lieviä, kunnes -07 lävähti huolella. Sit 08 yksi ja 09 yksi. 10 tais olla kaks tai kolme ja nyt tämä. Kyllä mä sen masennuksen vielä kestän, mutta nää, voi herranjumala.
Ja tässä viimeisimmässä tuli tää aivan järkyttävä paniikki mukanaan.
Miten ihmiskroppa kestää nää ylikierrokset, holtittoman juomisen (mä join lauantainakin 7 kaljaa, valkovenäläisiä ja yli puol pulloa viskiä) lähes ilman ruokaa ja vähillä unilla?
AP
Alue: Aihe vapaa
sinne mt-toimistoon vaan, niin saat tukea itsellesi ja asioiden selvittelyyn.
Tsemppiä!