Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsen saanut ystävä etääntyy
21.07.2024 |
Olen huomannut, että tosi helposti se lapsen saanut ystävä odottaa muiden pitävän yhteyttä ja kyselevän kuulumisia, mutta itse ei ole aloitteellinen eikä kiinnostunut muiden asioista. Olen todistanut taas kaveripiirissäni tällaista tilannetta, jossa lapsen saanut henkilö pahoittaa mielensä siitä ettei hänen kanssaan ole riittävästi eletty raskautta ja tuettu siinä. Itse hän ei ole kertaakaan ottanut yhteyttä muihin, ei kertaakaan kysynyt mitä kuuluu, vaan hän odottaa häneltä kysyttävän.
Ymmärrän, että lapsen saaminen on ihmiselle maailman suurin asia ja mieleen ei mahdu ehkä muuta. Siltikin juuri tästä syystä sitä helposti etääntyy lapsia saavista kavereista, kun tuntuu että suhde muuttuu yksipuoliseksi ja aitoa kiinnostusta ei riitä enää muuhun kuin siihen omaan lapsiarkeen. Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta ystävyyden pitää kuitenkin olla vastavuoroista.
Kommentit (18)
Samat kokemukset kuin ap:lla. Jossain vaiheessa lopetin sen kyselyn, kun ei ollut niin mitään vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuettu raskaudessa???" Ei raskaana oleminen nyt mikään tukea vaativa sairaus ole. Minunkin yhtä ystävää lakkasi muitten asiat kiinnostamasta täysin kun sai lapsen nelikymppisenä. Luulisi että tuohon ikään mennessä ei joutuisi enää mihinkään vuosien vauvakuplaan. Nyt luulee olevansa jotenkin parempi ihminen kun on äiti. Sitäkin asennetta odottaisi lähinnä 20 v nuoremmilta.
Lisääntyjissäkin on onneksi erilaisia ihmisiä. Suurin osa häviää vauvakuplaan ja yhteydenpito heihin lakkaa mutta omalle kohdalle on sattunut jopa kaksi kaveria jotka ovat veilä lapsenteon jälkeenkin olleet kiinnostuneita muista ihmisistä ja asioista.
Kaverisi versio tapahtumien kulusta saattaa olla erilainen.
Valitettavasti joiltakin katoaa lapsen saamisen myötä täysin kiinnostus muuhun maailmaan. Muiden elämä ja kuulumiset ovat vähäpätöisiä siihen omaan vanhemmuuteen verrattuna. Ei kai tuollaista kukaan jaksa pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverisi versio tapahtumien kulusta saattaa olla erilainen.
Hän on itse sanonut tuon minkä kirjoitin. Ap
Joo. Muistan kun kävin katsomassa tällaista lapsiinsa kadonnutta tuoretta äitiä. Tuijotti sylissään ollutta vauvaa ei vain rakastuneena ja onnellisena, vaan jotenkin häiritsevän kiilusilmäisen omistushaluisena. Ehkä syynä se ettei sillä esim ole minun lisäkseni muita ystäviä, eikä parisuhde tai suhteet vanhempiin ole mitenkään superrakkaudentäyteisiä niin nyt on tehty oma ihminen täyttämään nuo tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset hävii aina välillä erilaisiin kupliin. Ensin miehen kanssa rakkauskuplaan vaaleapunaiset lasit silmillä. Sitten seuraavaksi sukelletaan vauva-kuplaan. Tässä vaiheessa ensimmäisen kuplan aiheuttajasta yleensä etäännytään. Ekan kuplan aikana etäännytään ystävistä. Tulee vielä aika kun ystävällikin jää aikaa, viimeistään kun halutaan valitella sitä kurjaa elämää, joka jokaisella on ennemmin tai myöhemmin edessä erilaisten kuplavaiheiden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä hävisi naimisiin meno-kuplaan. Heti kun lapset kasvoi aikuisiksi niin yhteydenpito hiipui ja sitten ystäväni meni kolmannen kerran naimisiin. Tämän jälkeen hän katosi kuin pieru Saharaan. Ystäväni mies ei edes ole mikään hyvä, vaan kuulemma narkkari.
Naisen aivokemiat muuttuvat imetettäessä ja huomio kiinnittyy vauvaan. Se on ihan luonnollista. Voi myös olla niin väsynyt, ettei jaksa itse olla aktiivisesti yhteyksissä toisiin mutta ilahtuu, kun hänet muistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävä hävisi naimisiin meno-kuplaan. Heti kun lapset kasvoi aikuisiksi niin yhteydenpito hiipui ja sitten ystäväni meni kolmannen kerran naimisiin. Tämän jälkeen hän katosi kuin pieru Saharaan. Ystäväni mies ei edes ole mikään hyvä, vaan kuulemma narkkari.
Voi olla että mies on sairaalloisen mustasukkainen ja kieltänyt pitämättä yhteyttä keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Naisen aivokemiat muuttuvat imetettäessä ja huomio kiinnittyy vauvaan. Se on ihan luonnollista. Voi myös olla niin väsynyt, ettei jaksa itse olla aktiivisesti yhteyksissä toisiin mutta ilahtuu, kun hänet muistetaan.
Ei pitäis päästää imettäviä naisia mihinkään vastuullisiin töihin siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen aivokemiat muuttuvat imetettäessä ja huomio kiinnittyy vauvaan. Se on ihan luonnollista. Voi myös olla niin väsynyt, ettei jaksa itse olla aktiivisesti yhteyksissä toisiin mutta ilahtuu, kun hänet muistetaan.
Kyllä sen varmasti suurin osa ymmärtää, että hormonit, väsymys, uuteen sopeutuminen jne vievät huomion varsinkin ihan alkuvaiheessa. Mutta jossain kohti tulee raja ymmärtämisessäkin vastaan.
Olisi mielenkiintoista saada tähän ketjuun myös vastauksia näihin kupliin katoajilta. Ja kyse ei ole siitä, etteikö ainakin suurinosa ymmärrä sen,että esim. lapsi menee aina etusijalle, mutta miksi pitää ystävät hylätä sen vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti joiltakin katoaa lapsen saamisen myötä täysin kiinnostus muuhun maailmaan. Muiden elämä ja kuulumiset ovat vähäpätöisiä siihen omaan vanhemmuuteen verrattuna. Ei kai tuollaista kukaan jaksa pidemmän päälle.
Toisaalta niin käy helposti aiheen kuin aiheen ympärillä, kun vietät aikaasi melkein 24/7 tuota arkea.
Muita tällaisia ovat mm. intti- ja opiskeluaika sekä aikuisuudessa jokin hurahdus esim. uuteen parisuhteeseen, työhön, harrastukseen tai politiikkaan. Näiden ihmisten kanssa on käytännössä jonkin aikaa ensimmäisten vuosien aikana mahdotonta keskustella mistään, ettei keskustelua vietäisi takaisin omaan aiheeseen.
Pari vuotta menee eteenpäin niin alkaa usein ystävyyteenkin palaamaan vuorovaikutteisuus ja keskusteluyhteys. Kaikki ystävyydet eivät vain aina kestä tuota aikaa, mikä on ihan ymmärrettävää, jos hurahtaneet aivokemia ja ajatukset alkaa ylittää pakkomielteisyyden rajoja ja irtaantua todellisuudesta.
Näissä on joskus niin, että koska sille ihmiselle itselleen raskaus ja lapsi voi olla ihmeellisimpiä asioita maailmassa, niin he olettavat muiden kokevan samoin. Se on hämmentävää miten joillain tuntuu ajattelukyky sumentuvan lapsen saamisen myötä, ennen fiksut ja laajakatseiset ihmiset eivät pysty ollenkaan enää näkemään oman vinkkelinsä ulkopuolelle. Pahimpia ovat ne jotka alkavat pitää muiden elämää ja kuulumisia jotenkin vähäpätöisinä, koska heidän mielestään vanhemmuuden rinnalla mikään ei ole mitään.
Elämässä kaikelle on aikansa ja paikkansa