Lue keskustelun säännöt.
Luotatko äitiisi?
20.07.2024 |
Tuon artikkelin luettuani aloin pohtia, että kuinkahan moni palstalla vaikuttava nainen on tietämättään samassa tilanteessa?
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000010518867.html
Kommentit (17)
Pääasia tytöt, että luotatte iisiinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Pääasia tytöt, että luotatte iisiinne.
Jos on hyvä isi.
En. Hän on alkoholisti ja alkoholistiin ei voi koskaan luottaa.
En luota kumpaankaan vanhempaani. Äiti on syyllistynyt pienempiin rikoksiin kuin siittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Joissakin asioissa ei voi luottaa ja joissakin ehkä vähän. Mutta jos on kipeänä, pitää muistaa ettei ehkä heti pääse tuomaan apteekista mitään. Tuntuu myös että äidit laittavat kalenterinsa ihan täyteen tekemistä ja ihmisiä. Jopa toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
En luota. Häneen ei ole koskaan pystynyt luottamaan mutta sellainen hänkin sitten vain on.
Eli äitisi ei kertonut oikeasta isästäsi?
Siitähän tuosta aloituksessa oli kysymys. Mutta kukaan vastaajista ei tainnut avata tuota linkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luotan kyllä äitiini ja isääni. Hyvät vanhemmat ovat olleet aina.
En luottanut. Ei minulla tosin koskaan ollut äitiä muuten kuin biologisessa mielessä. Ei meillä ollut välejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kolmesta on äitini johon voin luottaa käytännössä 100% ja hän tietää minusta oikeastaan kaiken.
Rippuu asiasta. On nyt rauhallisempi kuin nuorena, mutta muisti heittää. Mielialat heittelee edelleen vuodenaikojen ja elämän käänteiden mukana niin, että siitä voi olla haittaa.
Nepsy ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luota. Hän ei ole ikinä ollut minulle äiti. Täysi-ikäistyttyäni jouduin leikkimään hänelle äitiä, jonka vuoksi lopulta katkaisin välit. Äitini on siis ollut psykoosisairas koko elinikäni ja tahtomattaan tuhonnut elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa artikkelissa oli siis kyse siitä, että naisen äiti oli salannut, ettei se mies, jonka kanssa äiti on, ei ollekaan biologinen isä. Nainen oli alkanut ihmettelemään, että kun hänestä ei löydy mitään "isänsä" piirteitä.
Veljeni adoptoi vaimonsa lapsen (työkaverin kanssa oli suhde). Poika tumma ja komea, veljeni pieni ja vaalea. Poika hylkäsi veljeni tultuaan aikuiseksi-en tiedä miksi? Mutta kun veljeni kuoli yksinäisyydessä poika ilmestyi perintöä vaatimaan. Lain mukaan se hänelle kuuluu, mutta. Hän hylkäsi isän joka maksoi hänen koulut ym. Veljeni yritti usein ottaa yhteyttä poikaan siinä onnistumatta. Nyt kun äitimme kuoli on tämä adoptiopoika taas saamassa perintöä- kuinka kehtaa?
Eikö se ole äidin velvollisuus kertoa lapselle kuka isä on, me muut voimme vain arvailla.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni adoptoi vaimonsa lapsen (työkaverin kanssa oli suhde). Poika tumma ja komea, veljeni pieni ja vaalea. Poika hylkäsi veljeni tultuaan aikuiseksi-en tiedä miksi? Mutta kun veljeni kuoli yksinäisyydessä poika ilmestyi perintöä vaatimaan. Lain mukaan se hänelle kuuluu, mutta. Hän hylkäsi isän joka maksoi hänen koulut ym. Veljeni yritti usein ottaa yhteyttä poikaan siinä onnistumatta. Nyt kun äitimme kuoli on tämä adoptiopoika taas saamassa perintöä- kuinka kehtaa?
Eikö se ole äidin velvollisuus kertoa lapselle kuka isä on, me muut voimme vain arvailla.
Yksi syy hylkäämiseen voi olla yleinen asenne maassamme. Eli käytännössä annamme hiljaisen hyväksynnän noin moraalittomille naisille, vaikka oikeampi tapa olisi saada heidät elämään kunnollista elämää.
En luota. Häneen ei ole koskaan pystynyt luottamaan mutta sellainen hänkin sitten vain on.