Jumala osaa yllättää :D

Olin naisporukassa (ystävien kesken) viettämässä yhteistä lomaa kylpylässä. Olen tullut puoli vuotta sitten uskoon, mutten ole saanut asiaa kerrotuksi ystävilleni, en tiedä miksi, jotenkin se on ollut mulle vaikea kakistaa ulos, kun tiedän etteivät ystäväni ole uskovaisia ja he pitävät uskovia ihmisiä "hihhuleina".



Itselle asia on kuitenkin ollut niin iso ja hieno juttu, että olisin halunnut kertoa sen muillekin. Vaikken siis saarnata aio tai ketään väkisin käännyttää.



No, sitten viikonloppumme alkoi olla lopuillaan ja harmittelin puolihuolimattomasti mielessäni, että ikävää kun en taaskaan saanut asiaa kerrottua, ei tullut mitään sopivaa, luontevaa tilaisuutta.



Ja sitten tästä hetken päästä, ollessamme syömässä, viereisessä pöydässä joku puhui jotain uskonasioita, jonka eräs ystäväni kuuli. Hän sitten naureskeli jotain ja ihan yhtäkkiä totesi/kysyi että meidän porukassa ei taida kukaan uskoa Jumalan olemassaoloon ja jatkoi että "vai ootko sä?" ja katsahti mua, jolloin tietysti sanoin että kyllä mä itseasiassa uskon.



Kaikki olivat silminnähden yllättyneitä, mutta ei kukaan ainakaan suoraan sitten sanonut mitään kummempaa, joku kysyi että millä tavalla uskon, ja sitten totesivat vaan ihan neutraalisti että kukin tavallaan.



Kukaan ei siis alkanut ainakaan heti syrjimään mua, tai nauranut päin naamaa, kuten olin "pelännyt" :)



Mutta musta tuntui siis niin yllättävältä, että juuri olin päässyt harmittelemasta ettei tullut sopivaa tilaisuutta, kun se sitten miltei samantien tulikin, ilman että itse otin asiaa itse mitenkään esille! Erikoista :)