Lue keskustelun säännöt.
Mykkäkoulua miehen kanssa viime lauantai-illasta asti.
22.02.2011 |
Mulle riitti. En jaksa enää. Olen puhunut, mikä mua riepoo, olen yrittänyt selittää.
Pahin on se, että kotiäitiysvuosien jälkeen minun pitäisi edelleen tehdä kaikki se, mitä silloin tein (kaikki ruoasta pyykkäykseen, lasten asioista hoitamisesta siivoamiseen), enkä ehdi tehdä niitä yksin töiden jälkeen. En mitenkään ehdi "sovittaa" työtäni entisen kotiäitiaikani kylkeen.
Miehen työt menevät aina kaiken edelle, samoin miehen tarpeet. En pysty edes keskustelemaan unelmistani (muutto vuodeksi ulkomaille yms.), koska mies torppaa ne heti alkuun haihatteluna.
Tässä ei auta anteeksipyytäminen. Olisi myös keskusteltava. Ja mies luulee, että anteeksipyyntö molemmilta riittäisi ja jatkettaisiin taas. En enää palaa entiseen, pakkohan tässä on joku muuttua.
Kommentit (6)
kaiken paskan vaan olla.
Peset vain omat ja lasten pyykit ja tiskaat vaikka astiat vain itselles ja lapsille.
Mä annoin kämpän olla pari viikkoa ihan rempallaan ja lakkasin palvelemasta miestä, aika pian tajusi että kohta ollaan polvia myöten paskassa jos ei itse tee jotain.
Jos tuli vieraita, selitin rehellisesti mikä on tilanne. Lopulta sen oli itse pakko laittaa tiskit ja pestä pyykit kun en tehnyt mitään.
Imurin varteenkin löysi. Vessaa se ei pese edelleenkään mutta kun kaikki muu hoituu niin mulle riittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
helppo hoitaa, koska minä saisin parempaa palkkaa ulkomailla, voisimme asua tätini kakkosasunnolla (on itse ehdottanut sitä), mieskin saisi töitä, oma asuntomme on velaton ja saisimme siihen vuokralaisenkin vuodeksi.. Olen miettinyt tätä todella paljon, siksi olen ottanut selvää asioista. Mutta mies ei aloita edes keskustelua aiheesta, koska keksii olemattomia esteitä.
ap
Voithan sinä lähteä ulkomaille töihin. Ei ole lainkaan tavatonta, että pariskunta asuu tilapäisesti eri maissa.
Et voi pakottaa miestäsi lähtemään mihinkään, mutta jos koet itsellesi välttämättömäksi tuon ulkomailla työskentelyn, niin eiköhän ole toteutettavissa oleva asia.
jos mies ehdottelisi muuttoa ulkomaille. Sanoin jyrkän ein jo Sipoo-ajatuksille (asumme Helsingissä).
kotihommat, lapset, lääkärit jne. Koksa muutoin tuo ukko olisi näiden vuosien aikana tottunut, että minä aina hoidan kaiken kotiin liittyvän.
Miten sen vuoden ulkomailla toteuttaisi, molemmille työtä samasta maasta+kaupungista vuodeksi, entä sitten? Sanoisitteko asuntonne irti/hankkisitte vuokralaisia? Ja hirveä rumba taas vuoden päästä takaisin muuttaessa. Jos noin vaikeaa on kotimaassakin, niin ei se vuosi ulkomailla kovin realistiselta kuullosta.