Urheilusta vieroitusoireita?
Yleisurheilun EM-kisat, Futiksen EM, seuraavana olmpialaiset.
En ole edes mikään fanaattinen urheilun seuraaja, mutta on aina jotenkin pöljä olo pitkien turnausten jälkeen.
Kroppa kysyy: "Mitä, eikö sieltä tulekaan futista tänään?"
Jotenkin sitä tottuu että joku peli siellä mölyää telkussa taustalla, vaikkei sitä tarkemmin seuraisikaan.
Mitäs nyt? Mistä sisältö elämään? Pari viikkoa menee palautuessa kisoista. Olympialaisista menee kuukausi.
Kommentit (6)
Silti olympialaisistakin pitää möllöttää kaikki, jostain naisten kävelystä lähtien, vaikka laji ei kiinnosta normaalisti pätkääkään.
Ja tämä ei ollut tarkoitettu loukkaukseksi naiskävelijöitä kohtaa, olipahan vain esimerkki hatusta.
Suurin osa noist tulee katsottua jotenkin koomassa. Ei muista edes, mitä tapahtui ja kuka voitti.
Pitää vaan möllöttää. Tai ainakin metelin pitää kuulua taustalla.
Jospa kyse on vain taustameteliriippuvuudesta?
Olemme ain niin tottuneita siihen, että aamulla ensimmäisenä TV auki ja aamutv. Autossa matkalla töihin pauhaa radio. Töissä pauhaa pomo ja tietokoneet, radiot taustalla.
Koko ajan mölyä. Hiljaisuus ahdistaa? Titityy sanoo tintti. Turpa kiinni tintti!
Viikko olympialaisiin.
Odotan jo kovasti, mutta en tiedä miksi.
Eihän sillä ole minulle mitään merkitystä, kuka siellä viskaa jotain kiekkoa tai keppiä pisimmälle.
Leipää ja sirkushuveja omaan tyhjään elämään.
Jos meinaa tehdä vallankumouksen, niin paras aika on futiksen MM-kisat.
Jenkeissä joku Superbowl ta baseball-loppuottelu.
Melko rauhassa saa tehdä vallankumousta. Ketään ei kiinnosta, kun on peli.
Leipää ja sirkushuveja.
Sama ilmiö täällä. Katsoinkohan EM-sisoista pari -kolme matsia silleen kunnolla ja keskittyen, muut pyöri taustahälynä. Joku maali saattoi säpsäyttää välillä katsomaan tarkemmin.
Silti ihan höperö olo, kun ei tulekaan enää sitä illan peliä.
Ja nyt joku sanoo, että voithan katsoa jotain muuta peliä.
NO EI SE OO SAMA!