Miksi toiset ihmiset eivät viihdy kotona?

Itse viihdyn paljon kotona arkena, en siis mielelläni ulkoile edes lasten kanssa vaan leikitään ja leivotaan ym. mieluummin sisällä omassa ihanassa kodissamme. Sitten lomilla nautin kyllä lomamatkoista muualla, tuo mukavaa vaihtelua. Mutta tuntuu, että tuota ulkoilumattomuutta niin paheksutaan. Kyllä toki ulkoillaan, mulla ilmeisesti paljon vähemmän kuin muut. Viihdymme kotona.

En ymmärrä myöskään tällaisia ihmisiä. Ahdistaako siellä kodissa jokin ja pitää paeta? Tuleeko fomo vai mikä?

Minulle koti on myös palautumispaikka ja siellä saa rauhoittua. Ehkä tällä on jotain tekemistä sen kanssa että olen introvertti ja tarvitsen palautumista sosiaalisen tekemisen jälkeen.

Koti on mun paikka. Saa olla juuri niinkuin huvittaa. Rentoutumista töiden jälkeen. Luonto on melkein kuin toinen koti. Käyn lenkilläkin ja missä milloinkin, mutten jatkuvasti

Koska ihmiset on erilaisia, jotkut haluaa olla koko ajan menossa ja kotona tylsistyvät.  Tai kotona on yksinäistä ja haluavat olla ihmisten ilmoilla.

Minä taas en ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat ihmetellä ja päivitellä ja rivien välissä paheksua niitä, jotka elävät eri tavalla kuin itse. Itse viihdyn kotona, viihdyn poissa kotoa ja olen muutenkin täydellinen.

Jaa. Jokaisella on varmasti omat syynsä mikseivät viihdy kotona. Minä nautin vaihtelusta ja kotona oleminen on tylsää. Tietenkin toisinaan kotona rauhoittuminen on ok, mutta muutoin olisin mieluummin huomattavasti aktiivisempi ja työkin saisi mielellään olla vaihtelevaa ja monipuolista.

Nyt ei kukaan paheksu mitään. Kysymys kuuluu vain, että miksi joku ei viihdy kotona. Mitä sellainen henkilö tekee ja puuhaa, joka on aina menossa. Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi jotkut viihtyvät aina kotona. Kai heilläkin on siihen syynsä.

Itse tykkään käydä harrastuksissa ja matkustella ja kotini on vain lepopaikka töiden ja harrastusten jälkeen. Näin sinkkuna kotona on mielestäni tylsää. 

Viihdyn kotona hyvin. on harrastuksia mitä kotona teen ja kaikkea muuta askareita.En käy oikeastaan kuin kaupassa ja pakollisilla asioilla.

Minulla on onneksi 2 kotia joissa olla. Molemmat viihtyisiä taloja isoilla puutarhoilla. Suomen kodin puutarhasta tosin on iloa vain n 5kk vuodesta joten muulle ajalle pitää keksiä muuta. 

Mutta maailmassa on vaan niin paljon kaikkea ihanaa etten malta olla 4 seinän sisällä! Käyn uimassa meressä ja järvessä, kiertelrn kyliä ja tapahtumia, touhuan ulkona sään salliessa, tapaan ystäviä jne

Onhan se myös ikäkysymys missä viihtyy ja mitä tekee. Nuorena oli enemmän menoja ja enemmän ystäviäkin. Näin eläkkeellä olevana viihdyn kotona oikein hyvin montakin päivää puuhailemalla vaikka mitä (ok-talo), jossa minulla on nk. verstas alakerrassa jossa maalaan ja teen pieniä puutöitä ym. Kerran pari viikossa tietty käyn kauppareissussa autolla, 12 km matkaa lähimpään kaupunkiin. Kyllä maaseudulla vilkkaassa kylässä on ihan täällä kylälläkin tekemistä. Yksinäisyyttä en tunne koskaan, olen ollut nyt 26 vuotta leskenä ja lapset asuu muissa maissa, harvemmin nähdään ja yleensä kesällä.

Joillakin on pakonomainen tarve suorittaa. Kotona ei pysty lepäämään, koska on tunne, että koko ajan on jotain tehtävää. Siksi ainut tapa rentoutua, on lähteä pois kotoa 

Mua ihmetyttää eniten työkaverit, joilla näyttää toimisto voittavan kotiolot. Konttorilla ollaan esim 7-18 tai 12-21. Ilmeisesti kotona on joku pirttihirmu. Nämä on vanhempia miehiä, joilla ei lapsia enää kotona.

Enemmän ymmärrän nuoria miehiä, jotka ottaa kaikki työreissut mitä saa kun kotona on pienet lapset. Enkä sano että hyväksyn, mutta ymmärrän.

Huono sisäilma.

Lisäksi se, että kyseessä on väliaikainen asunto, joten ei halua panostaa asunnon viihtyvyyteen (rahallisesti).

Vihaan olla kotona. En pysty rentoutumaan siellä ja koen tylsyyttä. Olen kahden kouluikäisen lapsen äiti. Kotona vain odotan että tunnit kuluvat ja pääsee nukkumaan tai selaan puhelinta. Toki teen pakolliset kotihommat.

En tiedä mistä johtuu. En ole koskaan viihtynyt kotona. En myöskään tykkää mistään kotoilujutuista, kuten leipomisesta tai käsitöistä saatikka sisustuksesta.

Niillä on päässä jotakin... krhm. Myöhemmässä elämässään joko tekevät itsemurhan tai oppivat viihtymään kotonakin.

Mä rakastan olla kotona, viihdyn myös itseni seurassa ihan kamalan hyvin ihan missä vaan.

Toki käyn välillä aina vaikka ja missä ja nään ystäviä ja perhettä, mutta paras hetki on joka kerta se, kun pääsen kotiin. Sama oli silloin, kun lapset oli pieniä, koti on meille sellainen akkujen lataamispaikka ja missä on hyvä olla. Mutta tiedän myös ihmisiä, jotka eivät pitkään kotona viihdy ja se heille suotakoon, jokainen kun tykkää eri asioista.