Minkä ikäinen esikoisesi oli, kun alkoi tuntua siltä, että olet voimissasi

kun alkoi tulla jo juttua ja pottailu sujui, söi itse ja pukikin jotenkin itse. Ja nukkui yöt:)

ensimmäiset 6kk meni pelkässä sumussa. Sitten alkoi helpottaa. Uudelleen tulin raskaaksi kun esikoinen oli oli 1v 3kk. Kuopuksen kanssa kaikki on ollut helpompaa. Osasi odottaan jo väsymystä jne. Mutta onnksi oli helppo vauva.

ja nyt pikku sisko ilona.enää en tekisi lisää.

tosin kakkonen oli tuolloin jo 1v3kk. Meillä ei mennyt niinkuin oppikirjoissa, vaan vaikean vauvavuoden jälkeen saimme vielä hankalamman taaperovuoden, mutta silloin olikin jo "pullat uunissa", kuten on tapana sanoa, eikä asialle voinut mitään.

Mutta esikoinen sai pikkusiskon vähän alle 3-vuotiaana.

Vauva on nyt 9 viikkoa ja minusta on jo kuukauden tuntunut siltä että voisihan tässä taas olla raskaana.

Esikoinen oli helppo vauva. Mutta jälkeenpäin ajateltuna ei ainakaan tainnu vielä hormoonit oleen ihan kohdillaan. Vaikka olin ollut jo puolivuotta imettämättäkin.

Olin siinä vaiheessa saanut nukkua puoli vuotta kutakuinkin kokonaisin yöunin. Yritys aloitettiin esikoisen oltua kaksivuotias.



Musta tuntui esikoisen kanssa ensimmäiset pari kuukautta, että toinen saisi tulla heti, jos on tullakseen. Sitten pikkuhiljaa hiipi väsymys. Raskausaika oli ollut ihana, imetys ei kuluttanut ja vauvan kanssa oli mukavaa, mutta ne yövalvomiset eivät ole mun juttuni. Kun esikoinen oli puolivuotias, ajattelin, etten enää ikinä halua lapsia, jos se on tällaista väsymyksessä tarpomista.



Toinen lapsi oli vielä pahempi valvoja. Molemmat ovat oppineet nukkumaan kuin taikaiskusta vuodenikäisinä, mutta esikoinen heräili siihen asti vielä 4-6 kertaa yössä ja kuopus keskimäärin 12-15 kertaa yössä (pahat allergiat vauvana). Ihailen niitä äitejä kenen psyyke kestää jatkuvan väsymyksen, mulla hajoaa pää.

ja silloin samantien raskauduinkin uudestaan. Nyt nuorempi on 5v enkä koe olevani valmis enää koskaan kolmanteen koitokseen!

Raskausaika ja synnytys olivat todella helpppoja, vauvakin oli helppo nakki.

Mutta pidimme mielessä että emme voi tietää millainen raskaus minulla on toisen aikaan ja millainen vauva sieltä tulee :) Joten ikäeroa tuli 2,5 vuotta :)

Minusta vähän paljon! Mutta se nyt meni niin :)

Noh, raskaus ja synnytys olivat taas todella helppoja, eikä se vauvakaan ollut mikään ongelmatapaus :)

Kolmas tulossa! ikäeroa tulee toisen ja kolmanne lapsen välille 1v10kk suurinpiirtein. Raskaus sujunut hyvin :)

kun ajattelin, että jaksaisin uuden raskauden.



En taida ihan olla vieläkään täysissä voimissa, lapsi 8 kk. Mutta voisi se toinen tulla silti :)

synnytystä, mutta vauvapuuhiin käytiin esikoisen ollessa vuoden.oli silloin nukkunut 12 tuntisia öitä jo puoli vuotta ja oli helppo vauva.Pikku sisko syntyi esikoisen ollessa vähän vajaa 1v10kk ja tää kakkonen olikin sitte vaikea koliikkivauva joka siis nyt 1v2kk ja heräilee vieläkin useasti,silti vaan kuinka ollakkaan se vauvakuume iski taas lapsen ollessa 1vuoden vaikka vakuutin itselleni etten enään koskaan halua enempää :)nyt tytöt leikkii ihanasti yhdessä ja pienenpikin on oikea aurinko

siis noin vuoden päästä synnytyksestä olisin jo halunnut raskaaksi. Se ei kuitenkaan heti onnistunut, koska imetin vielä ja minulla imetys on tehokas ehkäisykeino.



Kuitenkin mun ensimmainen (ja toinenkin) raskauteni oli aivan älyttömän rankka, koska oksensin ja voin pahoin alusta loppuun saakka. Raskauteen en siis koe koskaan olevani valmis, mutta lapsia olen aina halunnut tehdä ja uuden lapsen saamiseen olen valmis.



Raskauden jälkeen itselläni kesti melkein puolitoista vuotta että aloin tuntea itseni taas omaksi itsekseni. Siihen vaikutti varmasti paljon myös pitkä imetys ja imetyshormonit. Vasta kun lakkasin imettämästä, aloin pikkuhiljaa taas löytää itseni.

vastata tarkkaan, sillä tulin itse raskaaks, kun esikoinen oli 1 v 1 kk. Esikoisen kanssa olin ihan sumussa varmaan ainakin ekat puoli vuotta.



Toinen raskaus ja vauva meni tosi hyvin, vaikka olisi sitä kai voinut hieman isompikin ikäero olla.



Nyt lapset 4 v ja 2 v 2 kk ja todellakin sellainen olo, että olisin palautunut ennalleen. Kummatkin nukkunut hyvin jo pitkään, nuorinkaan ei käytä vaippoja edes öisin yms. on hyvin omatoiminen. Itsellä on kroppa kunnossa ja olen saanut ja ehtinyt tehdä omia juttuja tarpeeksi ja nyt olisin hyvin valmis kolmanteen raskauteen. Meillä se taitaa olla tosin ajankohtaista vasta parin vuoden päästä.

eli meillä lapsiluku jäänee tähän.

Sama juttu kakkosen kanssa, mutta lapsiluku jäi sitten kahteen, meistä riippumatta.

kun esikoinen oli n. 2-vuotias.



En tuolloin tosissani vielä edes harkinnut toista lasta, mutta silloin ajatus ei enää tuntunut katastrofilta :).

Mutta siinä vierähti kuitenkin melkein 10 vuotta.

enkä vielä halua uudelleen raskaaksi. Ajatus ei kuitenkaan enää tunnu ihan mahdottomalta, niin kuin vielä puoli vuotta sitten, mutta haluan (haluamme) nauttia tästä helposta ajasta yhden lapsen kanssa nyt rauhassa hetken ennen kuin aletaan yrittämään sisarusta.



Taustana: Raskauteni oli helppo, synnytys vähän kurja, vauva tosi kiukkuinen ekat 7 kk ja nukkui huonosti kunnes vähän alle 1-vuotiaana alkoi nukkumaan. Lapsi on edelleen muihin verrattuna todella aktiivinen ja nopea sekä liikkeissään että tunteissaan, mutta nykyisin onneksi iloinen ja nauravainenkin.

ja siitä se ajatus sitten lähtikin :) ja kolmaskin samalla kaavalla. Vielä olisin halunnut enemmänkin, mutta lääketieteellisistä syistä se on mahdotonta enää.