Toki aikaisemmin ollut puhetta ihmistä, jotka puhuvat liian paljon?

Mikä siinä on oikeasti, kun tapaan ihmisen, niin puhuu koko ajan monologiaa, niin ei pääse lainkaan väliin puhumaan omista asioistaan? Ja jos sanoo näille, niin ärsyyntyvät ja sanovat, että kyllä minä kuuntelin sinua. Kun eivät oikeasti kuuntele lainkaan, jos puhut omia asioita, niin vastaus on vain joo ja jatkavat omaa juttuaan monta tuntia? Mikä siinä on oikeasti, että sitä vastavuoroisuutta ei synny lainkaan? Itse ole täysin puhki näiden ihmisten jälkeen, kun ei mitään taukoa puheessa tai eivät kysy lainkaan sinulta yhtään mitään? Mikä siinä on vikana, kun mielestäni toisen tapaamiseen kuuluu se vastavuoroisuus molemmin puolin. Kuunnellaan ja puhutaan, Miten se on niin vaikeaa näiden kanssa, jotka puhuvat koko ajan vain itsestään?