Sinä parisuhde-eron kokenut, onko mitään mitä itse olisit voinut tehdä paremmin rai toisin? Tuleeko mitään mieleen?
Kommentit (27)
Puhua, avautua. Tunnistaa omat jaksamisen rajat. Ottaa omaa aikaa. Tehdä yhdessä enemmän, tai pyytää sitä eikä tyytyä tekemään yksin.
Myöntää miehenä koko mieskunnan puolesta että edustaa putkiaivo-ajattelua ja tämän myönnettyä kehittää itsestä parempi kuuntelija. Riitatilanteessa opetella katsomaan tilannetta ulkoapäin ikäänkuin lintuperspektiivistä miltä se näyttää.
Tätä et varmaan tarkoittanut mutta ainoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin: erota vuosia aiemmin. Ei jaksaa valehtelua, henkistä ja fyysistä vakivaltaa ja yrittää puhua ja toivoa että kaikki kääntyisi vielä hyväksi. Ei kääntynyt, kuvioihin tuli hiipimällä alkoholismi, pettämisiä ja väkivaltakin vain paheni. Mutta hengissä selvisin siitä suhteesta. Ei kukaan pysty yksinään suhdetta pelastamaan jos toinen ei yhtään yritä, ei kiinnosta. Vajaa 20 vuotta yritin.
Eipä tule mieleen, oli sellainen tilanne jota olis aivan turha ollu yrittää alkaa yksin pelastamaan
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt tarkemmin ja aikaisemmin kertoa miehelle mitä tekee väärin
Tämä
En. Eikä toinenkaan. Tuli klassinen ajauduimme erillemme. Muutuimme tai emme muuttuneet tarpeeksi.
Olisimme yhdessä edelleen, jos olisin hyväksynyt exän alkoholismin ja valehtelun.
Keskustelimme asiasta useita kertoja. Silti mikään ei muuttunut. En jaksanut enää olla äiti mieslapselle.
Vierailija kirjoitti:
Olisimme yhdessä edelleen, jos olisin hyväksynyt exän alkoholismin ja valehtelun.
Kaipaatko häntä? Voitko vielä kertoa hänelle, että hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on.
Viimeisimpään, 16 v kestäneeseen parisuhteeseen ei olisi koskaan pitänyt edes ryhtyä. Se oli vain yhteen ajautumista ja lopputuloksena olin aivan rikki ja menettänyt taidon iloita elämästä.
Erota aiemmin eikä edes yrittää suhdetta paperilla ok:n kanssa.
Erota aiemmin. Miehellä orastava huumeongelma, kiinnosti liikaa muut naiset, oli epäluotettava, eikä halunnut lapsia, vaikka halusi jostain syystä naimisiin.
En enää koskaan tyydy ihan hyvään, kädenlämpöiseen lempeen, vain koska toinen haluaa kihloihin ja muuttaa yhteen.
Aina sanotaan että laske rimaa ja anna ihan kivalle ok näköiselle mahdollisuus, mutta ei se vuosien varrella rakkaudeksi muutu. Tyytyminen on latteaa, ei ole kiihkeyttä, ei suuria tunteita, toinen on kämppäkaveri ja lopulta vain ärsyttää kun ei saa olla rauhassa.
Etten olisi alkanut suhteeseen ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En enää koskaan tyydy ihan hyvään, kädenlämpöiseen lempeen, vain koska toinen haluaa kihloihin ja muuttaa yhteen.
Aina sanotaan että laske rimaa ja anna ihan kivalle ok näköiselle mahdollisuus, mutta ei se vuosien varrella rakkaudeksi muutu. Tyytyminen on latteaa, ei ole kiihkeyttä, ei suuria tunteita, toinen on kämppäkaveri ja lopulta vain ärsyttää kun ei saa olla rauhassa.
Tätä aina jankutetaan. Laske rimaa. Sitten kun laskee niin sanotaan, että miksi otit tuollaisen. Eihän se ole sitä mitä hait...
Eronnut aikaisemmin. Eksän psyykkinen sairaus meni vain pahemmaksi, ja siihen liittyvä aggressiivisuus. Minä ymmärsin ja ymmärsin ja yritin lempein sanankääntein taivutella häntä hoitoon. Ei onnistunut. Jossain vaiheessa meidän eron jälkeen sitten päätyi ihan sairaalahoitoon.
Koko yliymmärtämiseni oli mennyt hukkaan ja annoin turhaan satuttaa itseäni ainakin vuoden ajan.
Lähteä aiemmin. Jos tunteet ei alussa roihua, ei ne koskaan sytykään.
Olisi pitänyt tarkemmin ja aikaisemmin kertoa miehelle mitä tekee väärin