Anteeksipyyntöjen suhde parisuhteessa

6-vuotisessa suhteessa olen pyytänyt anteeksi kaksi kertaa. Mies ei kertaakaan. Eikä ole ollut tarvettakaan. Emme riitele koskaan. 

Meillä se oli tuo 0/100, minä ainoana joka pyysin anteeksi.

Omasta mielestäni minä en kuitenkaan ollut ainoa, joka loukkasi. Joten ero.

Kuulin tänä keväänä ensimmäisen kerran anteeksipyynnön. Suhdetta takana 46 vuotta. 

En osannut vastata mitään, niin oudolta se kuulosti. Heh. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulin tänä keväänä ensimmäisen kerran anteeksipyynnön. Suhdetta takana 46 vuotta. 

En osannut vastata mitään, niin oudolta se kuulosti. Heh. 

Ohhoh. Aivosairaus?

En ole laskenut, yleensä pyydellään anteeksi puolin ja toisin. Toki joku näistä varmaan jotain tilastoakin pitää. Sillähän se suhde varmasti paranee.

Vierailija kirjoitti:

En ole laskenut, yleensä pyydellään anteeksi puolin ja toisin. Toki joku näistä varmaan jotain tilastoakin pitää. Sillähän se suhde varmasti paranee.

Jos kumpikin pyytää anteeksi, asia lienee tasapainossa. Ongelma on silloin, jos vain toiselta edellytetään sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin tänä keväänä ensimmäisen kerran anteeksipyynnön. Suhdetta takana 46 vuotta. 

En osannut vastata mitään, niin oudolta se kuulosti. Heh. 

Ohhoh. Aivosairaus?

Ehkäpä ei vain ole riitaa pahemmin ollut. Ei siis ole niin suurta juttua sattunut.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin tänä keväänä ensimmäisen kerran anteeksipyynnön. Suhdetta takana 46 vuotta. 

En osannut vastata mitään, niin oudolta se kuulosti. Heh. 

Ohhoh. Aivosairaus?

Ehkäpä ei vain ole riitaa pahemmin ollut. Ei siis ole niin suurta juttua sattunut.  

Meillä pyydettiin anteeksi, jos vaikka toinen unohti pitää ovea auki takana tulevalle. Eli aika pienistä jutuista. Ei se aina vaadi riitaa, että pyytää anteeksi. Tuntuu kummalta, jos kumpikaan ei 46 vuoteen ole tehnyt pienintäkään rikettä. 

Mitä mahtoi tapahtua, mikä lopulta aiheutti anteeksipyynnön?

Eksäni pyyteli helposti anteeksi, hänelle se oli tunnelman palauttamista. Se ei tarkoittanut että olisi ollut pahoillaan tai aikonut muuttaa käytöstään. Se oli vain sana muiden joukossa.

Mä pyydän meidän avioliitossa useammin anteeksi, koska mä saatan väsyneenä tai turhautuneena huomauttaa jostain asiasta, mikä miehen olisi pitänyt hoitaa ja, josta olen ystävällisesti jo muutaman kerran kysynyt.

Mutta aina, kun mä turhaudun ja sanon vähän napakammin, mulle tulee tosi huono omatunto ja sitten pyytelen anteeksi. 

Meillä ei riidellä koskaan tai huudeta toisillemme. 

Mieheni on itse sanonut monesti, että se on hyvä, että välillä vähän painostan, kun itse malaa elämää vähän suuremmalla pensselillä kuin minä ja on muutenkin sellainen taiteilijasielu. Minä taas olen rationaalisempi ja rutinoituneempi ja huolehdin, että käytännön asiat tulee hoidetuksi ajallaan. 

Mutta mistään isoista asioista ei onneksi ole koskaan ollut kysymys. Peruskilttejä ja kohteliaita tyyppejä ollaan molemmat ja tullan tosi hyvin toimeen keskenämme. Minä vähän tempperamenttisempi. Mutta aika pliisu olen minäkin. 

Meillä pyydetään anteeksi ainakin 15 kertaa päivässä, mutta ei tarkoiteta sillä mitään. 'Anteeksi, en huomannut sulkea ikkunaa; anteeksi, en ole vielä katsonut, tuliko postia; anteeksi, en ole vielä vilkaissut mainoksia jne.' Sellaista arkipäiväistä puhekieltä, jolla ilmaistaan, että olisin tuonkin voinut tehdä, mutta enpä huomannut/ehtinyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pyyteli helposti anteeksi, hänelle se oli tunnelman palauttamista. Se ei tarkoittanut että olisi ollut pahoillaan tai aikonut muuttaa käytöstään. Se oli vain sana muiden joukossa.

Olen aloittaja. Tää on hyvä pointti: anteeksipyyntö voi tarkoittaa jotain, tai olla tarkoittamatta.

Omassa suhteessani se ei juuri merkinnyt mitään. Kun minä pyysin anteeksi, se ei auttanut mitään, eikä palauttanut tunnelmaa hyväksi, ja puolisohan ei ikinä pyytänyt anteeksi, oli aihetta tai ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä pyydetään anteeksi ainakin 15 kertaa päivässä, mutta ei tarkoiteta sillä mitään. 'Anteeksi, en huomannut sulkea ikkunaa; anteeksi, en ole vielä katsonut, tuliko postia; anteeksi, en ole vielä vilkaissut mainoksia jne.' Sellaista arkipäiväistä puhekieltä, jolla ilmaistaan, että olisin tuonkin voinut tehdä, mutta enpä huomannut/ehtinyt tms.

Meillä on kanssa sama. Ja se on oikeasti tosi kiva, kun toinen pyytää anteeksi tai kiittää ihan jostain perusasioista. Siinä huomaa, kuinka tärkeää on huomioida toinen aivan pienissäkin asioissa.

"Kiitos, kun kävit kaupassa. Kiva kun teit ruokaa. Anteeksi, kun oon tänään ollut vähän väsynyt. Voisitko viedä roskat samalla, kun lähdet töihin." 

Aivan valtava ero siinä, miten asian esittää ja sen myötä kokee puolin ja toisin, että toinen arvostaa toista ja toisen tekemisiä. 

Tuohan riippuu ihan siitä, kumpi tötöilee enemmän. Jos toinen on ilkeä, pettäjä, pettää lupauksensa, vahingoittaa, rikkoo, jne. niin totta kai tämä pyytää enemmän anteeksi ja hyvittelee. Jos ei kykene niin kadulle

Ja sitten on ihmisiä, jotka vaan nauttii siitä jatkuvasta riitelystä ja sopimisesta ja näiden välillä palloilemisesta, että pysyy se kipinä tai jotain. Pahimmassa tapauksessa wtotaan ja palataan yhteen aina uudelleen ja uudelleen. 

Mulle ei kylläkään sovi yhtään ei niin ollenkaan. Kauheen raskasta. Ja aika vahingoittavaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on ihmisiä, jotka vaan nauttii siitä jatkuvasta riitelystä ja sopimisesta ja näiden välillä palloilemisesta, että pysyy se kipinä tai jotain. Pahimmassa tapauksessa wtotaan ja palataan yhteen aina uudelleen ja uudelleen. 

Mulle ei kylläkään sovi yhtään ei niin ollenkaan. Kauheen raskasta. Ja aika vahingoittavaakin. 

*erotaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni pyyteli helposti anteeksi, hänelle se oli tunnelman palauttamista. Se ei tarkoittanut että olisi ollut pahoillaan tai aikonut muuttaa käytöstään. Se oli vain sana muiden joukossa.

Olen aloittaja. Tää on hyvä pointti: anteeksipyyntö voi tarkoittaa jotain, tai olla tarkoittamatta.

Omassa suhteessani se ei juuri merkinnyt mitään. Kun minä pyysin anteeksi, se ei auttanut mitään, eikä palauttanut tunnelmaa hyväksi, ja puolisohan ei ikinä pyytänyt anteeksi, oli aihetta tai ei.

ap

Miksi anteeksipyyntö palauttaisi tunnelman hyväksi? Eihän niin edes tarkoitata. Se on vasta alkua luottamuksen uudelleenrakentamisessa.

Hyvä aihe taas - mullakin tarvetta puhua anteeksipyytämisestä ja -antamisesta.

Mä en muista että multa olisi koskaan pyydetty anteeksi paitsi yksi kerta mutta se tuntui niin jotenkin turhalta koska asia oli sellainen että siitä oli ikään kuin mahdotonta antaa anteeksi. Kun suhdetta ei enää ollut eikä tulossa jatkoa niin mitä se anteeksipyyntö merkitsisi kun en koskaan tulisi näkemään että tilanne/KÄYTÖS olisi mitenkään muuttunut.

Mitä mahdoin vastata tohon anteeksipyyntöön? Olisinko muka sanonut että saat anteeksi? En ihmettelisi vaikka olisin sanonut vaan 'joo'... eli mitä sekin muka tarkoittaa...

Sitten minulle tarjottiin kädenlyöntiä tuon anteeksipyynnön vahvistamiseksi. Se oli vaikea juttu koska minulla ei ole mitään muuta kokemusta tuosta kädestä kuin pahoinpitely - jos joku voi ymmärtää...

Sitten tapahtui hassu vahinko... vaikka en ole varma että se oli vahinko... hipaisu tai jonkinlainen kosketus... rintaani...

VOI OLLA ETTÄ MUNKIN PITÄISI PYYTÄÄ ANTEEKSI MUTTA KUN EN OIKEIN TIEDÄ MISTÄ KAIKESTA... PITÄISI ERÄÄN ENSIKSI KERTOA... ei kait voi olla sellainen tilanne että vain yksi tekee asioita joista päädytään johonkin hirveään tilanteeseen... jos joku putkia-aivo vois yksinkertaistaa asian niin sanoisi varmaan että kun sä et antanut miehelle p-a niin asiat menivät sekaisin, siltä meni kasvot, ajoit sen toisen naisen luo - kaiken voi vääristää joksikin ihan muuksi mikä se kunnon ihmisten päässä on... molemmilta mennyt kasvot ainakin kaksi kertaa... siinä ollaan tasoissa... 

Mä en muuten oikein osaa riidellä - ahdistun kyllä konfliktitilanteista jos ne on hankalia.