Mitä pitäisi alkaa tehdä jos ei tiedä mitä haluaa?

Ei kannata odotella. Tilanteemme poikkeaa siinä mielessä, että tiedän mitä haluan tehdä, mutta kanssaihmiset ovat jatkuvasti sotkeentumassa ja yrittävät vinkata mikä olisi sopiva ala. Luultavasti kiusallaan ehdottavat niitä aloja, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa, kuten hoito-, kaupan-, puhtaanapito yms. Vielä vähemmän kiinnostaa energiahoitajuus tai muiden vaihtoehtohoitojen tekeminen. 

 

Eli älä odottele ja jos mietit perheenperustamista niin ei se, että odotat paranna mahdollisuuksia vaan tapahtuu, jos on tapahtuakseen riippumatta siitä opiskeletko, oletko töissä vai odotatko kallista aikaa tuhlaten.

Päättämättä jättäminenkin on päätös.

Ihmiset on vinkeitä. Koitetaan näemmä elää toisten kautta. Mua ei kiinnosta kulissielämä tai perhe. Valitsen vapauden.

Mulla sama, paitsi ei tuo lapsijuttu. Lapsia jo on. Ikää jo yli 40, jotain muutosta haluaisin, mutta en tiedä mitä tehdä ja mitä haluan. 

Ensin sun pitää päättää, mitä haluat ja sitten alkaa tavoitella sitä. Ikinä ei ole takuita minkään asian toteutumisesta mutta se riski on otettava, jos jotain haluaa. Mutta, jos et aidosti tiedä, mitä haluat, niin sitten on vaikeampaa. Yritä siis tehdä päätöksiä vain niiden suotuisten lopputulosten kannalta, ei mahdollisten epäonnistumisten.

Jos todella todella haluat lasta niin tee se niillä hoidoilla. Jos taas et ole ihan varma niin älä tee. Ei lapsi paranna elämänlaatua. Hyvä parisuhde sen sijaan on paljonkin elämänlaatua parantava asia. Sen toivomisen kannattaa ehkä pitää mielessä. Mutta ei toki epätoivoisesti etsiä, mutta saahan sitä toivoa! 

Olen itsekin äiti ja kyllä se aina tunnistanut että isompi onni tulee hyvästä suhteesta kuin lapsesta. 

Tuosta työjutusta. Ei täällä mitään ihmeitä yleensä saavuteta kuitenkaan. Jos on nyt ok työ jossa ok tilanne niin se on ihan hyvä. Älä hae jonnekin vaan turhan päiten. 

Alkaa miettimään, että mitä haluaa tehdä. Ole hyvä.

Hyppää syvään päätyyn. Irtisanoudu myy kaikki mahdollinen, lähde maailmalle ihan vaan jonnekin. Teet jotain hanttihommia siellä täällä sen aikaa että elämä kuljettaa johonkin pisteeseen missä olet taas tyytyväinen.

Oma vinkki on että älä jää enää pitkäksi aikaa vaan odottelemaan, harvoin ja erittäin harvoille tulee niitä onnen kantamoisia missä jotain upeaa ilmaantuu juuri miulle ihan tyhjästä. 

Lisstaa asioita, ihan mitä vaan, mikä on sinulle mieleistä, mistä pidät tai haaveilet. 

Tiedäthän että rohkeus on menestymisen edellytys.

Mene johonkin lyhytterapiaan jossa sinua opetetaan ensin tuntemaan itsesi ja vahvistamaan päätöksentekokykyäsi. Olet kuitenkin jo nelikymppinen jolloin omaa aloitekykyä ja päättäväisyyttä pitää olla. Älä jahkaile enää kauan, kohta olet 45... sitten 50 ja sitten on hankalaa enää tehdä isoa muutosta jos ei ole todella rikas.

Just tuli aamutv:ssä aihetta liipaten ja viime aikoina olen myös törmännyt aiheeseen paljon, siis juuri tähän että ihmisillä on niin suuret tavoitteet mielessään. Pitäisi saavuttaa jotain TOSI isoa. Sellaista odotusta mielessään pitäen luo itselleen liikaa paineita ja tavallinen hyvä elämä tuntuu jotenkin vaillinaiselta, ikäänkuin ei olisi saavuttanut tarpeeksi. 

Toki siis, on hyvä että ihmisellä on tavotteita ja haaveita, mutta, ne myös pitäisi asettaa rehellisesti itselleen sopiviksi. Mihin minusta on, missä olen hyvä? Mitkä ovat heikkouteni?

Ja voisi myös miettiä, että onko se oma tavallinen elämä oikeasti muka nyt huonoa tai vaillinaista? Mitkä ovat elämän hyvät puolet? On avartavaa miettiä ihmisiä entisaikaan, ts. mieti millaista elämää vaikka isovanhempasi elivät. Tai millaista elämää ihmiset Ukrainassa elävät juuri nyt. Tai koditon ja syrjäytynyt Suomessa.

Tarkoitus on herätä huomaamaan ne asiat, jotka itsellä ovat hyvin, mutta jotka ottaa kenties itsestäänselvyytenä?