Kyläily loppunut ADHD-lapsen myötä.

Joo, useampi vuosi meni noin. Oikean lääkityksen ja iän myötä helpotti. Tsemppiä!

Lääkitys!

Diagnoosi ei ole tekosyy antaa lapsen käyttäytyä kuin metsäläinen.

Me ei mennä eikä meille tulla. Itse käyn, mutta ei kukaan viitsi 1 puolisesti ikuisuuden pyytää

Lapselle kotiin lapsenvahti että joskus pääsette kyläilemään ja juomaan kahvinne rauhassa. Sekin on merkki lapselle, ettei huonokäytöksisenä pääse  mukaan.

Lähetä se vamma johonkin laitokseen.

Itselläni on ADHD

Kasvata lastasi. Se on tärkein vinkki. Tee selväksi että vaikka on ADHD kaikkialla ei saa riehua. Oma äiti uhkasi että jos riehun liikaa menen autoon odottamaan XD

Tiedän että voi olla raskasta ja toivon tsemppiä sinne <3. 

Kuitenkaan jos mikään ei toimi suosittelen lääkityksen ottamista. Voin sanoa että ainakin mulla toimii.

1. lääke auttaa lasta keskittymään hänelle tylsiin juttuihin hänelle huonoon aikaan

2. mene kyläilemään lapselle sopivaan aikaan

3. anna lapsen purkaa energia ennen kyläilyä

4. keskustele lapsen kanssa ennen kylään lähtöä miten siellä ollaan

5. syökää kotona runsasenerginen ateria ennen kyläilyä

se, että vanhempi ei pärjää lapsen kanssa ei johdu lapsen viasta tai erilaisesta persoonallisuustyypistä, vaan siitä, että vanhempi ei osaa asettua näkemään asioita lapsen näkökulmasta lapsen etua ajatelle tai ei viitsi muuttaa itseään

Vierailija kirjoitti:

Lapselle kotiin lapsenvahti että joskus pääsette kyläilemään ja juomaan kahvinne rauhassa. Sekin on merkki lapselle, ettei huonokäytöksisenä pääse  mukaan.

Tuo oli minulle lapsena palkkio ja tein kaikkeni, että sain rangaistukseksi määräyksen jäädä kotiin.

Tällaisena adhd-aikuisena osaan sen kertoa, että adhd-lapsien elämää rajoitetaan tosi paljon ns normi-ihmisten mukaisesti ja useinsilkkaa ymmärtämättömyyttäkin. Niin kuin naapurin nainen uikutti adhd-lapsestaan, niin mielestäni lapsi oli vain valtavan energinen ja häntä hyssyteltiin olemaan niin kuin aikuiset paikallaan sekä tekemään jotakin tylsää pikku juttua. Hulluksihan siinä adhd tulee. Ihan varmasti!

Olen kasvanut lapsia ymmärtävässä suvussa, johon on kuuluneet rajat, käytöstavat ja myös virikkeet. On touhuttu ja menty, joten sillä yhteisellä touhuamisella on valtava merkitys adhd-lapsen itsetuntoon. Ja hyväitsetunto auttaa myös ymmärrystä, ettei ole mikään paha lapsi. Ehkä olen onnekas aktiivisista vanhemmistani, jotka olivat riittävän älykkäitä ja herkkätuntoisia näkemään minussa myös hyvää ja osaamista.

Kyläpaikkaa varten harjoitellaan etukäteen. Adhd voi olla niin innoissaan vaihtelusta, ettei enää kuuntele järkipuheita. Joten treenatkaa sitä hemmetin istumista paikallaan ja vaikka palkkio lupaamalla, jos reissu sujuu hyvin. Ota mukaan jotakin käsissä pyöriteltävää ja kyläpaikassakin voi tehdä muutakin kuin levittää takapuoltaan tuolilla. Kukaan lapsi ei jaksa sellaista muutenkaan.

Laita pentu kuriin! Yhteiskunnassa on elettävä yhteisillä säännöillä.

70-luvulla ei diagnosoitu, mutta ymmärrän nyt että eräällä "vieteritytöllä" oli kai joku ADHD. Kun tulivat papan luokse kylään ja mekin olimme siellä, niin kolmannen riehumisen (tai se kyllä riekkui koko ajan) jälkeen sen vanhemmat "kopittivat" tytön komeroon. Aina puoli tuntia kaapissa kuulemma rauhoittaa kiukuttelut. Pakko kai papan oli lupa kopittamiseen antaa, vaikka olisi kai itse laittanut pennut pihalle polttamaan liiat energiat pois. Ilmeisesti tuo kaappiin laitto on ollut takavuosina kohtalaisen yleinen tapa. Olisiko se jos laittaisi kavereiden kanssa ulos leikkimään?

Vierailija kirjoitti:

1. lääke auttaa lasta keskittymään hänelle tylsiin juttuihin hänelle huonoon aikaan

2. mene kyläilemään lapselle sopivaan aikaan

3. anna lapsen purkaa energia ennen kyläilyä

4. keskustele lapsen kanssa ennen kylään lähtöä miten siellä ollaan

5. syökää kotona runsasenerginen ateria ennen kyläilyä

 

se, että vanhempi ei pärjää lapsen kanssa ei johdu lapsen viasta tai erilaisesta persoonallisuustyypistä, vaan siitä, että vanhempi ei osaa asettua näkemään asioita lapsen näkökulmasta lapsen etua ajatelle tai ei viitsi muuttaa itseään

Juuri näin! Adhd-aikuisena vahvistan saman asian, että tärkeää olisi osata katsoa myös adhd-lapsen näkökulmasta minne mennään ja mitä siellä voi tehdä. Lääke voi auttaa, mutta se ei ratkaise ongelman ydintä eli osaavatko aikuiset nähdä lapsessa myös idean järjestää ne vierailut aktiivisemmissa merkeissä. Me aikuiset istumme tosi paljon ja siksi joku adhd-lapsi voi olla hyvä syy lähteä porukalla kävelylle tai pelata korttia/lautapeliä/ulkopeliä. Jos seassa on liikuntarajoitteisia aikuisia voi kuitenkin ajatella,että hänkin voisi nauttia pyörätuolissaan/rollaa lykkiessä puistoretkestä jäätelölle. Adhd-lapsi voi kirmata sen aikaa hullun lailla puistossa ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

VAnhempani väsyivät minuun aika ajoin, mutta heissä parasta oli älykkyys, herkkyys nähdä hyvät puoleni ja touhusimme aika lailla. He pitivät liikunnasta, retkistä, taiteesta, niin olin aina mukana innolla. Selitettiin ja perusteltiin ja saatoin jäädä suu auki tuijottamaan taulua, jos äiti osasi kertoa siitä kiinnostavasti. 

Nyt kun tapaan adhd-lapsia säälin joskus heille asetettuja tiukkoja rajoja ja milloin he olisivat ns normaalien mieleen. Raastavaa, kun pienellä kikalla homman saisi toimimaan helpommin. 

Kiitos sinulle hyvistä ohjeista.

Lähes kaikki ne lääkkeet ovat siis HUUMEITA. Ne luokitellaan siis. Siitäkö haluatte ? Että ne, joilla on ADHD, ja lääkitys, ovat kuin huumattuja ? Itellä ollut ADHD monta vuotta, olisko ollut 1- luokalta lähtien.........nyt 48-v mä. Ja täysin ilman mitään lääkitystä. Sitä ilmankin pärjää mainiosti. Ite en haluu olla huumattu. Joku lääke ei ole luokiteltu huumeeksi, nimeä en nyt enää muista..........

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki ne lääkkeet ovat siis HUUMEITA. Ne luokitellaan siis. Siitäkö haluatte ? Että ne, joilla on ADHD, ja lääkitys, ovat kuin huumattuja ? Itellä ollut ADHD monta vuotta, olisko ollut 1- luokalta lähtien.........nyt 48-v mä. Ja täysin ilman mitään lääkitystä. Sitä ilmankin pärjää mainiosti. Ite en haluu olla huumattu. Joku lääke ei ole luokiteltu huumeeksi, nimeä en nyt enää muista..........

Mahtava kuulla että pärjäät hyvin. Mä en pärjäisi... Mulle olisi tosi vaikea tehdä töitä ilman lääkkeitä. Se ei oo kaikille samanlaista.

Tärkeintä on että lapsi tietää sen että diagnoosi ei ole oikeutus käyttäytyä miten haluaa. 

Sillä voi selittää asioita mutta se ei tarkoita että maailman pitäisi sopeutua sinuun eikä sinun tarvitsisi tehdä mitään. 

Liian moni ihminen luulee että diagnoosin varjolla saa käyttäytyä miten haluaa...