Miten te, joiden aikuiset lapset on lähteneet töiden tai opintojen perässä ulkomaille. Niin ootte selvinneet siitä, ettei voi nähdä useasti?

Verenpainelääkkeet sain, mutta kyllähän sitä pitää kasvaa lasten mukana ja on tervettä että irtautuvat vanhemmistaan. 

Onneksi ovat palanneet Suomeen ja perustaneet perheet tänne, toinen tosin ulkomaalaisen kanssa. 

Kolmesta lapsesta kaksi lähti ulkomaille. Muutin lopulta itsekin (eri maahan vieläpä). Olen vain ylpeä ja kannustanut.

Vaikeaahan se on, varsinkin nyt, kun ovat perustaneet perheitä. Näemme kerran vuodessa sitten pidemmän aikaa lomalla, ja soittelemme facetimeja viikottain. Mutta ei siihen koskaan totu. Suomen kaikki etäisyydet tuntuvat nyt hyvin pieniltä, kun asuvat ulkomailla.

No ihan Suomessa välimatkaa on 1000km. Olemme kyllä paljon yhteydessä viestein ja puheluin, ei ongelmaa

Lapsen muutettua yliopistokaupunkiinsa välimatka reilut 300km ja silti näemme harvoin, viimeksi maaliskuussa. Näin 3v jälkeen olen jo asiaan ns tuntunut, tyytynyt kohtalooni jos niin voi sanoa, mutta ensimmäinen vuosi oli kamala😭💔

Ei ole kivaa ei.

Sivusta seuranneena minusta tuntuu, että eräskin tuttu leskenä elävä rouva on selvinnyt paremmin siitä, että toinen hänen tyttäristään asuu tällä hetkellä Kanadassa ja poikansa viime vuodet Singaporessa, jota ennen Lontoossa, jotka molemmat tapaavat äitiään kyllä vuosittain kerran tai kaksi ja ainakin kerran vuodessa yrittävät nähdä kaikki yhdessä. Kuin taas toinen /  etäisemmin tutut vanhemmat, joista kumpikaan ei ymmärtääkseni näe lastaan kuin sattumalta vaikka välimatkaa tuskin on 10 kilometriä. Näistä vanhemmsita toinen valittaa minulle toisinaan ettei ymmärrä miksei hänen lapsensa vastaa edes puhelimeen vaikka hän kovasti yrittää soittaa hanelle. - Ja edelleenn, kuinka ei ymmärrä sitäkään miten tämä lapsi XXX joka oli aiemmin niin älykäs ja viehättävä ja monen pitämä lapsi, joka sai hymypoika patsaankin (, oma arvioniehkä 25 vuotta sitten) on perkele saanut omakseen kun elää yhdessä toisen samaa sukupuolta olevan kanssa. 

Uskovainen mies

Yksi opiskeli vuoden maailman toisella puolella ja toinenkin sen verran kaukana että nähdään ehkä 3kk välein. Vanhin lapsista on keikkatöissä ympäri maailmaa välillä kuukausia ja minäkin asun etelä-Euroopassa n 5kk vuodessa. 

Ihan samoin viestitellään kuin Suomessa, wa viestejä, videopuheluita jne. Eipä ole ehtinyt tulemaan ikävä, tänäänkin saanut kuopukselta jo pitkän rimpsun viestejä:)

Olen jo iso tyttö. 

Kyllä siihen vaan tottuu, pari ensimmäistä vuotta vaikeinta. 

Mä näen toisen tyttäreni vain jouluaattona, vaikka hän asuu samassa kaupungissa.

Ei olla riidoissa. Hänellä on omat ystävänsä ja kaverinsa, joista useimmat tunnenkin.

En itsekään halua olla ripustautuva äiti. Oma äitini oli todella rasite, kun soitti kerran viikkoon vähintään.

Itsenäistyminen on terveellistä kaikille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen toisen tyttäreni vain jouluaattona, vaikka hän asuu samassa kaupungissa.

Ei olla riidoissa. Hänellä on omat ystävänsä ja kaverinsa, joista useimmat tunnenkin.

En itsekään halua olla ripustautuva äiti. Oma äitini oli todella rasite, kun soitti kerran viikkoon vähintään.

No ei oo hääppöset välit jos soitto kerran viikossa on rasite  😣

Vierailija kirjoitti:

Sivusta seuranneena minusta tuntuu, että eräskin tuttu leskenä elävä rouva on selvinnyt paremmin siitä, että toinen hänen tyttäristään asuu tällä hetkellä Kanadassa ja poikansa viime vuodet Singaporessa, jota ennen Lontoossa, jotka molemmat tapaavat äitiään kyllä vuosittain kerran tai kaksi ja ainakin kerran vuodessa yrittävät nähdä kaikki yhdessä. Kuin taas toinen /  etäisemmin tutut vanhemmat, joista kumpikaan ei ymmärtääkseni näe lastaan kuin sattumalta vaikka välimatkaa tuskin on 10 kilometriä. Näistä vanhemmsita toinen valittaa minulle toisinaan ettei ymmärrä miksei hänen lapsensa vastaa edes puhelimeen vaikka hän kovasti yrittää soittaa hanelle. - Ja edelleenn, kuinka ei ymmärrä sitäkään miten tämä lapsi XXX joka oli aiemmin niin älykäs ja viehättävä ja monen pitämä lapsi, joka sai hymypoika patsaankin (, oma arvioniehkä 25 vuotta sitten) on perkele saanut omakseen kun elää yhdessä toisen samaa sukupuolta olevan kans

Sinun näkemystäsi ei kysytty.

Siihen saattaa olla syynsä, että lapset lähtevät ulkomaille. Kannattaa päästää irti ja hankkia oma elämä.