Vaimon sisko on sellainen että

häntä ei häiritse sitten mikään. Se on tietysti kiva hänelle, mutta hän olettaa että muutkin ihmiset ovat samanlaisia.

Esimerkiksi käydessään perikunnan mökillä nukkuu samassa sängyssä samoilla lakanoilla missä mekin olemme nukkuneet. Ei siinä mitään, mutta hän ei myöskään vaihda lakanoita käyntinsä jälkeen, koska hänen mielestään ne nyt eivät parin nukutun yön jälkeen ole miksikään menneet. 

On myös mm. pessyt hampaansa minun harjallani (tämä kävi ilmi vasta paljon myöhemmin, ja itse käytin harjaa tietämättäni tuon jälkeen), koska hänelle se nyt on ihan se ja sama. Itse en ikipäivänä pesisi hampaitani kenenkään toisen harjalla!

Kokemuksia tällaisesta, miten pitäisi reagoida?