Lue keskustelun säännöt.
Miten olette ylipuhuneet puolisonne vauvantekoon?
14.02.2011 |
Kun niin monesti lehdissä lukee ja livenäkin kuulee, että "sain ylipuhuttua mieheni/vaimoni hankkimaan vielä yhden lapsen" jne. Miten se ylipuhuminen käytännössä toimii? Mitkä on ne maagiset sanat, että toinen myöntyy asiaan vaikka ensin empisikin? Onko jollakin teistä kokemusta?
Kommentit (8)
mitenkään "ylipuhua", niin ei ole silloin oikea ainakaan tuossa elämäntilanteessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsi tai ero"
ihmetellään, että mikä on, kun mies ei osallistu yhtään perhe-elämään. Ei hoida lapsia, ei voi minnekään mennä itse, kun mies ei osaa olla lasten kanssa. Huoh. V*tun idiootit...
"Lapsi tai ero"
ihmetellään, että mikä on, kun mies ei osallistu yhtään perhe-elämään. Ei hoida lapsia, ei voi minnekään mennä itse, kun mies ei osaa olla lasten kanssa. Huoh. V*tun idiootit...
sitten luvataan miehelle, että MINÄ kyllä hoidan sen ihan itse, sinun ei tarvitse tehdä mitään... Ja sama itkeminen käydään aaveella...
"Lapsi tai ero"
ihmetellään, että mikä on, kun mies ei osallistu yhtään perhe-elämään. Ei hoida lapsia, ei voi minnekään mennä itse, kun mies ei osaa olla lasten kanssa. Huoh. V*tun idiootit...
sitten luvataan miehelle, että MINÄ kyllä hoidan sen ihan itse, sinun ei tarvitse tehdä mitään... Ja sama itkeminen käydään aaveella...
Erona oli, että hän ei olisi uskaltanut vielä ns. kasvaa aikuiseksi (omien sanojensa mukaan). Lapset olivat kyllä olleet suunnitelmissa alusta asti, vain ajoituksen kanssa oli erimielisyyksiä.
Varmaankin toki hieman eri asia kuin sellaisessa tilanteessa, jossa toinen ei halua enää enempää lapsia/lapsia ollenkaan.
t:2
Ja kyllä sillä haluttomammallakin osapuolella on mielestäni vastuu omista toimistaan. Jos ei kertakaikkiaan halua jotakin, niin silloin valitaan se toinen vaihtoehto - eikä suostuta vain siksi, ettei toinen vain huuda ja sitten olla loppuelämää onnettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt meillä 4
ekalla kerralla mä muutaman kerran juttelin, et haluaisin vielä sen kolmannen. Se riitti.
Neljäs lapsi tuli mulle täytenä "yllätyksenä" olin jokusen vuoden puhunut neljännestä, mies ei halunnut. Meni muutama vuosi, ettei asiasta puhuttu kun mies yhtäkkiä ilmoitti, et tehdään sitten se neljäskin:) Kysyin et mistä moinen ajatus. Sanoi vain, et edelleen näkee, kuinka haluaisin lisää lapsia, vaikka siitä ei ole puhuttu.
Nyt meillä 4 ihanaa lasta ja mies osallistuu täysillä tämän neljännenkin hoitamiseen. Välillä jopa "kinastellaan" kumpi hoitaa vauvaa:)
Ei sitä voi toista ylipuha. ei siitä silloin hyvä tule.
Toimii tosin vain ekan lapsen kohdalla, jos aikoo jonkin moraalin säilyttää.
Mies ei ollut edes tajunnut, kuinka tärkeä asia oli minulle eikä suostunut pariin vuoteen edes keskustelemaan koko asiasta. Lopulta ahdistuin siitä jatkuvasta pois marssimisesta ja siitä, etten pystynyt vaikuttamaan omaan elämääni mitenkään. Ei se mikään ylpeyden aihe ole, mutta tulivatpa asiat selviksi.