Valehteletko koskaan tekemisiäsi suorittajakeskeisille ihmisille?

Saatan vähän vetää mutkia suoraksi jossakin seurassa, jos sillä pääsee helpommalla. 

Päinvastoin. Minusta on mukavaa vastata kysymyksiin "Mitä teit..." - "En tehnyt mitään ja se oli mahtavaa!".

Ainahan sitä kaikkea tulee. Esim. Jos olen ollut kesälomilla niin kerron olleeni suljetulla yms.

Saatan tulla oikein korostaneeksi mitääntekemättömyyttäni ja lokoisaa oleskeluani kaikille suorittajille..

no sitten he alkavat puhua kuinka pitäisi rentoutua enemmän..harrastaa vaikka mindfullnessia.

Eivät raukat voi itselleen mitään!

en

Kerron että en ole tehnyt mitään ja nautin kiusallisesta hiljaisuudesta.

Todellakin, kukaan ei tiedä kuinka laiska olen kotitöissä. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin, kukaan ei tiedä kuinka laiska olen kotitöissä. 

Mä taas kyttään toisten tekemisiä 

Veljeni aikatauluttaa lomansa. Joka päivälle pitää olla etukäteen suunniteltuja aktiviteetteja. Itse taas otan jokaisen päivän vastaan sellaisena kuin se tulee. Toki esim. matkoille selvitän etukäteen, mitä kohteessa ylipäätään on nähtävää/koettavaa, mutta ei se maailmaa kaada, jos kaikkea ei ehdi/jaksa.

Yhdelle ex-tutulle valehtelin olleeni jo pitkään työttömänä, vaikka olin ihan ok palkkaisessa vakiduunissa. Se oli niin rasittava tapaus että halusin ihan tahallaan ärsyttää sitä esittämällä sossupummia.

Olen suorittajasuvusta- ja perheestä, joten olen oppinut sietämään sitä. Meillä on joskus serkkumatkoja, niin olen ainoa joka on kännissä ja makoilee puolille päivin kun muut ovat hölkänneet ja syöneet järkevästi aamiaisen. Valun vikana joka paikkaan, mutta kumma kyllä huumorini kelpaa. Ehkä se tulee juuri siitä, etten koe tarvetta suorittaa. Pääsin onneksi siitä addiktiosta eroon. 

Herätän pahennusta ja hämmennystä keksimällä uskomattomia tarinoita saamattomuudestani. 

Joo

Joo. Suurentelen rentouttani ja vähättelen tekemisiäni.

Vain jos haluan provosoida suorittajaa.

En.  En pidä erityisessä arvossa suorittamista. En valehtele tekeväni jotain mitä en arvosta. (En tosin muutakaan.) Sen sijaan voin kertoa jostain rennommista asioista jotain mukavaa.

Joskus kyllä. Yksi sukulainen on pakkomielteinen suorittaja ja kopioi muiden elämää. Hän siis haukkuu muiden harrastuksia ja sitten myöhemmin (useita vuosia myöhemmin) alkaa itse harrastaa samaa lajia. Taitaa olla narsisti, koska mitään omaa elämää tai aitoa persoonallisuutta hänellä ei ole. Kaikki on kopioitu muilta ihmisiltä. Seurustelukumppanit, sukulaiset, naapurit, työkaverit, entiset koulukaverit.

Kerran päätin valehdella ihan röyhkeästi. Sanoin harrastavani aikuisbalettia ja nykytanssia. Nykytanssi on totta ja minulla on siitä valokuvia somessa. Mutta balettitunneilla en ole koskaan käynyt. Nyt odotan huvittuneesti (mikropopcornit valmiina kaapissa) milloin tuo kusipäinen sukulainen alkaa kehuskella olevansa balettitanssija. Hän on äärimmäisen lyhytpinnainen ja kilpailunhaluinen päällepäsmäri (entinen koulukiusaaja) joten luultavasti vihaa tanssimista. Baletti ei ole kilpaurheilua eikä siinä jaeta mitaleita. Joudut käymään balettitunneilla monta vuotta ennen kuin osaat edes perusasiat jotenkuten. Treenaaminen on hidasta, kurinalaista, itsenäistä puurtamista. Joudut tekemään tuhansia toistoja ennen kuin liikkeet tulevat "selkäytimestä". Tiedän tämän, koska olin itse nuorena voimistelija. Nautin siitä puurtamisesta ja yksityiskohtien hiomisesta. Tiedän, että  sukulainen ei nauti yksilölajeista. Hän haluaa aina kilpailla muita ihmisiä vastaan. Myös treenaaminen on hänelle jatkuvaa suorituskeskeisyyttä ja numeroiden tuijottamista. Kuinka monta kilometriä juoksit tänään, kuinka pitkän lenkin teit pyörällä, kuinka monta kilometriä uit uimahallissa. Baletti on vastaveto kaikelle sille, mitä sukulainen pitää "tärkeänä". 

Olen aktiivinen baletin harrastaja KATSOJANA. Sukulainen tietää tämän, koska julkaisin somessa kuvia ulkomaanmatkoilta. Kävin muun muassa Lontoon kuninkaallisessa baletissa monta kertaa. Osaan siis tarvittaessa puhua baletista hyvin yksityiskohtaisesti ja selostaa eri tyylejä ja tekniikoita. Sukulainen ei koskaan arvaa, että minun balettitanssiharrastukseni on pelkkä huijaus. Katsotaan, alkaako sukulainen kopioida tätäkin harrastusta. Pari aikaisempaa harrastusta (jotka itse aloitin teininä tai parikymppisenä) hän jo kopioi. Menetti mielenkiintonsa melko nopeasti, koska ei pärjännyt näissä lajeissa yhtä hyvin kuin minä. Omasta heikosta suorituksestaan sitten veti herneet nenään ja lopetti. Ei ollutkaan kivaa helppoa. Hän pitäisi omasta mielestään saada huipputuloksia vähällä vaivalla, koska hänellä on aina jotain "tärkeämpää tekemistä" (työ, parisuhde) kuin ne urheilulajit missä hän epätoivoisesti haluaa päteä.

Sukulainen suuttui verisesti siitä, että minulla luki peruskoulun todistuksessa (numeroarvosanat + suullinen arvostelu) lisämaininta voimistelusta. "X on hyvä voimistelemaan". Sukulainen on kömpelö eikä pärjännyt voimistelussa ikinä. Todistusten vertailu on meidän suvussa yleistä huvia. Kaikki serkukset ovat melko hyviä lukuaineissa, mutta fyysisesti taitavia urheilijoita vain yksi. Minä. Ei tullut kenestäkään muusta voimistelijaa eikä nykytanssin harrastajaa. Kovasti tuo yksi sukulainen yrittää päteä kestävyyslajien puolella (juoksu, pyöräily, uinti) mutta saa aina turpiinsa muilta harrastajilta. Kilpailu on ankaraa. Samoissa urheiluseuroissa ja harrastuspiireissä pyörii monta muutakin ylisuorittajaa, jotka kilpailevat verissä päin. Sinne kun menet, niin saat kylmää kyytiä. 

Minua on aina kiinnostanut ns. "taidelajit" eli voimistelu, luistelu ja tanssi (nykytanssi, rivitanssi). Kaikkia näitä olen harrastanut ohjatusti eli opetellut tekniikat kunnolla. Balettitanssia olen harkinnut vakavasti. Ehkä aloitan sen oikeasti ja rupean puhumaan sukulaiselle niin paljon balettijuttuja, että hän kyllästyy ja lopettaa jankuttamisen omista liikuntaharrastuksistaan.   :D

Kyllä. Valehtelen tekeväni vähemmän kuin mitä teen. On mukava seurata tuollaisen kouhottajan ilmeitä ja nähdä kuinka hänellä alkaa verenpaine nousta.

Väitän tällaiselle ihmiselle, että vietän joka päivä aikaa vauva-keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Minusta on mukavaa vastata kysymyksiin "Mitä teit..." - "En tehnyt mitään ja se oli mahtavaa!".

Sama tyyli minulla. Kun joku kehuu leiponeensa niin ja niin paljon, totean että kaupasta saa valmiina. Lisään siihen vielä, että pullan ja kakkujen syönti lihottaa.