Puolisoa ei kiinnosta hyvinvointi.

Puoliso on koko suhteemme ajan ollut ylipainoinen. Nyt taas monta vuotta mennyt niin että painoa tulee koko ajan lisää. Itseäni tässä huolestuttaa lähinnä se, että hänen peruskunto on kovin huono. Hengästyttää helposti ja työmatkapyöräily onnistuu juuri ja juuri tavallisella ei-sähköavusteisella polkupyörällä ja silloinkin mummot ja lapset menevät hänestä ohi... Ruokaa hän syö paljon ja voisi syödä esim joka päivä pitsaa. Hedelmiä ei itse syönyt aiemmin lainkaan, mutta minä kun ostan niitä kotiin niin syö mielellään. Hänestä on ihan ok, että kaksi ihmistä syö 500 grammaa lihaa yhdellä aterialla eli hänen laittamat ruoka-annokset on todella suuria ja näillä ruokamäärillä ruokkisi nelihenkisen perheen. Me asutaan kaksin, ei lapsia kummallakaan.

Miehelle tulee nälkäkiukkua herkästi ja välillä tuntuu, että ruoka on joku lohtu hänelle. Paha ruoka, niin on paha mieli ja sitten ostetaan kaupasta sipsiä korvikkeeksi. Myöntää lähes jokaikisellä ruokailulla, että on jo ähky, mutta koska siitä 500 gramman jauhelihapaketista tulee yllättäen tosi paljon ruokaa kerralla, hän syö kaikki ruuat mitä on kokattu sinä päivänä.

Itse koen olevani tyypillinen liikkuja eli välillä liikun enemmän ja joskus vähemmän. Lapsesta asti ollut itsestään selvää, että ihmisen pitää liikkua, koko suku on oikeastaan aika urheilullinen. Syön kaikenlaista ruokaa, mutta esimerkiksi lounasbuffetissa otan vain yhtä ruokalajia eli en maista kaikkea lihaa ja kalaa ja kanaa ja pastaa mitä olisi tarjolla. Yksi herkuttelupäivä viikossa eli maksimissaan yksi mättöruoka (pitsa, hampurilainen) tai sipsit. Näillä keinoilla olen koko aikuisikäni kestänyt samassa painossa ja yleiskunto hyvä.

Olen koittanut keksiä meille yhteisiä, molempia miellyttäviä liikuntamuotoja. Esimerkiksi uimista, kuntosalia, ihan vain kevyttä kävelylenkkiä. Mikään ei puolisoa kiinnosta kuin kokeilun verran. Mitään liian raskasta lajia en ole koskaan ehdottanut ihan jo siitä syystä, että pelkään että juokseminen voisi rikkoa hänen nivelet kun ei ole lihaksia tukemassa niitä. Jaloissa hänellä on virheasentoa painon takia.

Pelkään sitä, että hän kuluttaa todella vähän, koska hän ei liiku käytännössä yhtään ja syö sitten taas kuin painonnostaja konsanaan. Lautasella saattaa olla kolmea eri lihalajia ja päälle vielä riisit ja pastat sun muut perunat. Minulla on useampi läheinen sairastunut, ihan tervekin ihminen. Epäilen, että puolisoni jos sairastuisi johonkin, niin hän ei ihan heti sängyn pohjalta nouse. Ainut sairaus mistä ylipainosta taitaa olla hyötyä on syöpä, joka luhistuttaa ihmisen kuin ihmisen. Lääkärissä hän ei ole käynyt. Työnataja on parisuhteen aikana vaihtunut, mutta niissäkin terveystarkastukset ovat olleet ilmeisesti vapaaehtoisia. Hän sanoo, ettei halua lääkäriin, koska siellä syytetään läskiksi. Minusta painon sijaan tärkeintä olisi löytää tasapaino ruuan ja liikkumisen välillä, jotta kestää veriarvot kunnossa. Ja syöminen pitäisi saada kuriin jo ihan sen takia ettei sokeriarvot heittelehdi, kuten nyt ne nälkäkiukusta päättelen menee miten menee.