Yhteiskunnalle tulisi huostaanottojen sijaan huomattavasti halvemmaksi tällainen vaihtoehto:

ajatus sinänänsä mutta harvan mt-ongelmaisen ongelmat sillä ratkeaa. Muutenhan tässä ei muuta tarvittais kuin pari terapialomaa ja avot, Suomen mt-ongelmat on poistettu.

ajatus sinänänsä mutta harvan mt-ongelmaisen ongelmat sillä ratkeaa. Muutenhan tässä ei muuta tarvittais kuin pari terapialomaa ja avot, Suomen mt-ongelmat on poistettu.

Meillä nyt ei ole alkoholi- tai huumeongelmaa, mutta olemme asuneet perhekuntoutuskeskuksessa puoli vuotta. Jakso jatkuu vielä reilun kuukauden. Syynä tänne pääsyyn on mm. minun masennukseni, miehen työttömyys, yhden lapsen adhd ja masennus sekä kahden nuorimman keskosuus. Minut nyt tästä tunnistaa, mutta so what.

Perhekuntoutus ei kylläkään ole mitään lomaa. Toki saamme täällä täysihoidon (asuminen, terveydenhoitomenot ym. maksetaan, samoin kohtuulliset vaate- ja harrastusmenot, ja lisäksi saadaan ruokarahaa viikottain), mutta olemme tehneet tosissaan töitä koko jakson ajan. Palavereita on useita viikossa: täällä käydään läpi mm. molempien vanhempien aikajana, eli mitä elämän varrella on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut omaan vanhemmuuteen. Lisäksi tehdään vanhemmuuden roolikartta, jossa pohditaan omia vahvuuksia ja heikkouksia vanhempana. Erityisperhetyöntekijät ovat mukana perheen arjessa tiiviisti, seuraavat rutiineja, toimintatapoja, kasvatuskeinoja ym. ja ottavat puheeksi niin hyvät kuin huonotkin asiat. Pysäytetään pohtimaan ja haastetaan tekemään asioita paremmin.

Tämä on ollut aivan mahtavaa aikaa. Ja todellakin olemme saaneet paljon eväitä. Kun lähtö täältä koittaa kuukauden päästä, olemme paljon parempia vanhempia kuin tänne tullessamme. Meillä on myös paljon parempi itsetunto, sillä täällä olemme saaneet tukea ja ymmärrystä arkeemme. Kun ennen sosiaalityöntekijät ovat lähteneet siitä oletuksesta, että meillä on vanhemmuus hukassa, nyt meillä on ammattilaisten todistus siitä, että näin ei ole. Alusta asti olemme saaneet kuulla, miten meillä on selvästi paljon keinoja ja pärjäämme olosuhteisiin nähden todella hyvin. Ja kun tämä viesti on välitetty myös kunnan sosiaalitoimeen, on heidänkin suhtautumisensa muuttunut. SIIS jos meiltä olisi viety tämä ADHD-poika, kuten jossain vaiheessa uhkana oli, se olisi ollut oikeasti turha huostaanotto. Me olemme toimineet oikein, mutta emme ole saaneet pojan ongelmia vastaavaa tukea. On ollut äärimmäisen lohdullista kuulla ammattilaisten suusta, että me emme ole toivottomia vanhempia, että me emme oikeasti liioittele pojan käytöstä, vaan jopa olemme suhtautuneet siihen positiivisemmin kuin mitä ehkä olisi ollut syytä. Siis alistuneet ja tottuneet vaikeuksiin, koska emme ole saaneet niihin tukea.

Joten ehdottomasti olen ap:n kanssa samaa mieltä. Mutta tuo "loma" on aivan väärä termi. Vai kuinka moni teistä jaksaisi päästää puoleksi vuodeksi lauman ulkopuolisia omaan kotiinsa, penkoa, tonkia, pohtia pohtimasta päästyään kaikkea. Ei, lomaa tämä ei ole ollut, mutta äärimmäisen antoisaa ja hyödyllistä. Olen erittäin, erittäin kiitollinen siitä, että olemme tämän avun saaneet!!