Mulla on just tällä hetkellä sellanen olo etten jaksaisi enää sekunttiakaan..

valittajia on aika paljon.



Jättäkää ihmeessä pois:



alkoholin suurkäyttö

velkojen tekeminen

yövalvominen

bilettäminen aamuyöhön



niin jaksatte

Mistä päättelit, että ap:n ongelmat johtuvat juuri noista mainitsemistasi asioista?



Tsemppiä sulle ap! Onneksi sulla on aika jo varattuna. Yritä jaksaa vielä.

Voisitko ottaa yhteyttä esim kirkon diakoniin ja pyytää häntä juttelemaan seuraksesi?

jos ei ole mitään parempaa sanottavaa.

käyt töissä, niin sinulla varmaan on varaa tilata aika yksityiselle psykiatrille, jolle saat ajan jo huomiseksi.

Jos on oikein paha tilanne, soita kriisilinjalle, 010195202.

Ja on olemassa myös kriisikeskuksia ja päivystyvä sairaala.

Ei ainakaan meidän yksityisellä. Ajan saa ehkä noin parin viikon päästä.

Ei niitä aikoja sielläkään välttämättä ole, varsinkaan jos ei talossa ole vakituista psykiatria.

Niin miksi sun tarttee mennä kouluun tai töihin?



Sää menet lääkäriin ja kerrot tilanteestasi ja olet saikulla.



Jos sulla on lapsia niin lapsillesi tekee varmaan hyvää jos saat olla kotona yksin? Voisiko lapset sijoittaa hetkeksi muualle niin saat olla rauhassa apaattinen?

Ei ainakaan meidän yksityisellä. Ajan saa ehkä noin parin viikon päästä.

Ekaa aikaa odotin kuukauden. Eikä niitä voinut varata niin vaan viikoille 8, 9, ja 10 vaan se seuraava aika annettiin sitten kun käynti oli ohi ja taas sinne kuukauden päähän. Mitään hyötyähän tuollaisesta ole paitsi että lompakko ohenee.

En ole ennen viime aikoja saanut suutani auki tästä olosta, joskus olen yrittänyt mutta jotenki tuntuu, että tuolla sisällä on joku todella pahasti lukossa ja monessa solmussa. Tätä oireilua on jatkunut jo melkein kaksi vuotta. Välillä jaksan, tulee näitä "elämä kuntoon" projekteja.. sitten taas romahdan. Toisaalta tiedostan mitkä tapahtumat on johtaneet tähän oloon, toisaalta en ymmärrä yhtään, että miksi?..



Tämä on vaikuttanut mun elämässä moneen, koulu on aivan suoraan sanottuna perseellään ja olisi sitä nyt pakko käydä, että edes jotain kursseja tulisi suoritettua.. Ala mitä opiskelen on minulle niin "henkilökohtainen ja oikea", toivon että vielä valmistun. Tämä olo on johtanut pitän parisuhteen tuhoutumiseen ja uusien parisuhteiden muodostaminen on täysin mahdotonta. Uusien pysyvien ystävyys suhteidenkin muodostaminen on erittäin vaikeaa tällä hetkellä.(paljon "pinnallisia" tuttavuuksia)



Ehkä tuo kakkos vastaaja oli oikeassa, pakenen tätä pahaa oloa juomiseen, muitten huumaavien aineitten käymiseen, rajuu bilettämiseen. Nuori opiskelija kun olen, sitä ei katsota pahalla.. Keikkatyötä ole tehnyt vain sen verran, että laskut tulee maksettua ja bilettämiseen(=ongelmien pakenemiseen)on rahaa. Töitäkään en jaksaisi tehdä ja talous alkaa olla kuralla.. Ketään läheisistäni (niitä minulla onneksi vielä on) ei tiedä elämästäni pintaa syvemmälle ja ei se heidän vika todellakaan ole ole. Miten he voisivat tietää, kun en pysty olemaan avoin edes itselleni, nämä tunteet/tapahtumat ovat vaan niin kipeitä, että ne on helpompaa haudata tuonne syvälle sisälle..



Jotain sisua minussa on jäljellä.. pieni tippa siitä aurinkoisesta ihmisestä pääsee välillä esiin..mutta niin harvoin.. kun olin eräs ilta juomassa, tapasin miehen. Ehkä empaattisimman ihmisen ikinä, ulkomaalaisen, paljon minua vanhemman. Hän näki heti, että minulla on paha olla(miten siis miten??) ja sai minusta sen "lukon" auki etten pysty puhumaan näistä asioista.. Kukahan hän mahtoi olla? Kiitos hänelle. Viime aikoina on tapahtunut niin paljon, sen takia kaikki vanhat traumat on nousseet pintaan ja hainkin kouluni kautta sitten apua, koska tuntui etten sekunttiakaan enää kestä, enkä enää edes pysty esittämään, että asiat olisivat hyvin.. Monen viikon päähän sain ajan, silloin pitäisi alkaa ihan joka viikkoinen terapia.. mutta miten helvetissä minä jaksan sinne asti? Nytkin pitäisi olla koulussa, nyt on maanantai ja suunnittelen "ystäväni" kanssa ryyppy reissua..?



Häpeän tätä, en haluaisi olla tässä tilanteessa. Uskomatonta miten paha olo voi olla..



Kiitos kaikille vastanneille.(: Tuli lämmin mieli, tosiaan kun olen yrittänyt näistä asioista alkaa puhua pikkuhiljaa, olenkin yllätyksekseni huomannut et ihmisillä on halu auttaa. Kiitos.



-ap

Tämä uskomaton mies sai minussa sen "puhumattomuus lukon" auki. En tiedä, ilmaisinko sen ihan oikein tuossa avautumisessani..



-ap

vaikka kuinka yritän kirjoittaa, ihan näin anonyymisti netissä, että mitkä tapahtumat elämässäni ovat johtaneet siihme, että minulla on näin paha olla..niin en pysty.. niin kipeää ne tekee. Saako minua enää mikään korjattua?



-ap

apuahan saat nopeasti terveyskeskuksen kautta ja monista auttavista puhelimista. Totta että monet ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan.



Tuo on jo suuri asia, että olet löytänyt sinua kiinnostavan opiskelupaikan. Satsaa siihen niin paljon kuin jaksat. Joskus voi kyllä sairauslomakin olla paikallaan. Liiku paljon ja elä muutenkin terveellisesti. Siitä on paljon apua, vaikkei se nyt tietenkään kaikkea ratkaise. Sitten vaan yrität jaksaa, tunti kerrallaan, päivä kerrallaan.



Luota siihen, että kaikki järjestyy.