Eroperheet, yhteishuoltajat =D

Nauti omasta ajastasi. Minäkin kävin paljon treffeillä, ja muuten viihteellä. Aikansa sekin oli hurjan hauskaa. Muutoin valvoin myöhään, katsoin leffoja, luin, kävin kirppareilla, siivosin kaappeja, kävin kahvilla kavereiden kanssa, lenkkeilin...

Teen kaikkea sitä, mikä minulle tuntuu hyvältä. Pyrin kaikin puolin hoitamaan itseäni ja palautumaan kahden viikon yksinäisestä perhevastuusta, niin jaksaa taas seuraavat kaksi viikkoa.



Eli siis nukun, liikun, luen, tapaan ystäviä, rentoudun. Joskus myös teen joitakin kotihommia, mutta en usein, teen ne mieluummin lapsen kanssa yhdessä/lapsen nähden (etteivät isommatkaan hommat vain maagisesti hoituisi niin että lapsi luulisi ettei semmoisia hommia olekaan).



Viihteellä käyn äärimmäisen harvoin, kun menee se seuraava päivä pipariksi.



Joskus kävin treffeillä, etenkin kahtena ensimmäisenä vuonna kävin paljonkin. Nyt kun itsenäistä eloa on kahdeksas vuosi menossa niin en viiti käydä edes treffeillä, oon liian laiska/mukavuudenhaluinen. No, joskus yksinäisyys rassaa mutta voittopuolisesti ei, olenhan itse valitsemalla valinnut tämän tilanteen.

Jos siis on sellainen työ, jota voi tehdä viikonloppuna. Sitten ehtii viikolla hoitaa muita asioita tai olla lasten kanssa.



Ja nukkuminen on kivaa myös. Ja lukeminen. Ja ystävien kanssa oleminen.



Kyllä sitä tekemistä varmasti löytyy.

Erosta toipumiseen meni aikaa, samoin yksin olemiseen totutteluun. Olin lähinnä kotona, lueskelin, keitin kahvit, leivoin, kuuntelin hiljaisuutta ja katsoin telkkarista just mitä halusin. Vuodessa tottui tilanteeseen.

No teen usein töitä myös. Kotona siivoan. Käyn kaupassa täydentämässä varastoja (siis jauhoja, pastaa jne). Pesen pyykkiä. Käyn kuntosalilla. Nukun. Yritän ehtiä tavata ystäviä, käydä jossain leffassa, syömässä, teatterissa tms. Itse asiassa mun lapsettomat viikonloput menee älyttömän nopeasti, usein tuntuu etten ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi.

Nyt menen ripustamaan pyykit, laitan seuraavan koneellisen pyörimään, leivon sämpylöitä pakastimeen, kiinnitän verhotangon, laitan uudet verhot, pesen vessat,menen kuntosalille...

Seurustelen myös, mutta mies on viikonloput yleensä töissä. Päivisin kun olen yksin kotona, opiskelen, nukun pitkään, käyn lenkillä, kuntosalilla, uimassa, shoppailemassa, siivoan, luen kirjoja, teen ruokaa, ja katson leffoja tai tv:tä. Luen lehtiä, syön. Tapaan ystäviä jos mahdollista, käyn sukulaisia tapaamassa.

Iltaisin tapaan tätä uutta miestäni, ja kavereitani. Ollaan kotona tai käydään jossain kylillä.

Kyllä tääkin on tottumista tietysti vaatinut. Mutta yksinkin viihtyy.

tänään nukuin "pitkään" eli heräsin klo 10 maissa, join kahvit ja söin kunnon aamupalan, surffailin netissä, vähän siivoilin, kävin lenkillä ja päiväsaunassa. Nyt taas surffailen netissä ja mietin että laittasko sitä jotain ruokaa vai käviskö pitsan. Eilisen olin töissä ja miesystävän luona.



Ennen kuin aloin seurustelemaan, harrastin treffeillä käyntiä =D Parin vuoden aikana kävin treffeillä ehkä 30 miehen kanssa joista ~5 kanssa oli useemmatkin treffit. Lähes joka viikko oli vähintään yhdet treffit, joinakin viikonloppuina kahdet. Kun perjantai-iltana tavattu mies ei ollukaan hyvä, kerkes hyvin pe-yönä ja la-päivänä sopia vielä la-illaksi uudet tärskyt netissä.



Siihen aikaan tuli nähtyä kavereitakin paljon enemmän, ja juhlittua. Nuo kaksi sinkkuvuotta oli oikein mielenkiintoset, sai hyvin yhdistettyä perhe- ja sinkkuelämän :D