Punk-aatteen kauneuskäsityksestä

Mielenk. kysymys. Nostan.

Ei kiinnosta

Kauneushan on hyvin epämääräinen käsite. 

Se, että pitää erikseen sanoa että jollakulla on kaunis sielu, kertoo jotain siitä että kauneus koetaan joksikin minkä ihminen ensisijaisesti kokee silmillään, tai korvillaan. Voiko joku haista tai tuntua kaunilta?

Siitä taas, mikä on esteettisesti arvokasta ja mikä on taidetta, voidaan vielä 2000 vielä jälkeenkin keskustella tuntikausia.

Jotta meillä on käsite kauneudesta, pitää olla myös vastakohta, rumuus. Ja taas päästään estetiikan filosofiaan.

Jos rakastat, koet kauneutta. Sinulla on mielessäsi voima rakastaa ja muuttaa asennettasi. Kauneus on kaikessa, kun osaa asettaa näkökulman.

Reid loi visuaalisen tyylin punk-estetiikalle ja anarkismille kollaasimaisissa töissään, joita nähtiin esimerkiksi Sex Pistols -yhtyeen kansitaiteessa. Hänen estetiikkansa syntyi niin sanotusta leikkaaliimaa-tyylistä.Reid kritisoi yhteiskuntaa myös antamissaan haastatteluissa. Hän kertoi ajatuksiaan vuonna 2015 Guardianille.

Kulttuurimme nojautuu orjuuttamiseen. Ihmisten tulee suorittaa ennalta määrättyjä tehtäviä, erityisesti työpaikoilla. Olen aina yrittänyt rohkaista ihmisiä ajattelemaan sitä ja tekemään asialle jotain, Reid kertoi.

Toisaalta kuten vastakulttuurille voi pahimmillaan käydä, punk valtavirtaistui kovaa vauhtia. Reidin teoksia on nyt lukuisissa arvostetuissa museoissa, kuten Tate Britainin ja New Yorkin modernin taiteen museon kokoelmissa.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/343b400a-0c7a-4ff1-b004-3dc159…

Punk-filosofian mukaan esim. musiikissa soittajan ei tarvitse osata soittaa, eikä laulajan tarvitse osata laulaa, mutta esityksen pitää olla kovaääninen. Ei se ole kaunista, mutta kurjuuden estetiikkaa siinä on.

Se on vastaisku porvarilliselle "white picket fences"- kiiltokuvamaailmalle.

Punkin syntyhistoria on pitkä, mutta sen vahvuuden koin 1970-luvun lopulla Englannissa. Kyllä se oli kaikin tavoin tervetullutta rikkomaan sen aikaisia elämänarvoja sekä tuomaan yhteiskunnalliset ongelmat esille. Sen vaikutus tuntuu minussa yhä kuusikymppisenä. 

Taiteessa kauneuden määrittely on aina katsojan silmissä. Vastaako se katsojan arvomaailmaa ja odotuksia saati puhutteleeko millään lailla. Punkin nimissä syntyy paljon sontaakin "taiteena", mutta esim. Reid on minusta osannut ottaa punkin aatteen täysin hallintaansa ja tuomaan sen kadulle kaikille. MIksi sitä pitäisi sanoa kauniiksi, kun sitä voi sanoa myös hyväksi ja puhuttelevaksi taiteeksi? Eikö taiteen tavoite ole ilmaista jotakin jollakin tavalla, eivätkä kaikki taiteilijat pyri yleisesti hyväksyttyyn ja yleisöä viihdyttävään kauneuteen. Taiteen voimaa on juuri se rajaamaton luovuus kaikelle mahdolliselle. Punk ei tavoittele hyväksyntää, vaan herättää. Sen se voi vapaasti toteuttaa taiteen muodossa. Onneksi niin.

Minulle punk on energiaa, voimaa, anarkiaa, osa sitä, mitä haluan itsestäni myös ilmaista. Kaipaanko kauneutta, ja mitä se oikeasti on, tuntuisi ehkä tylsältäkin. Kyllästyisin ilta-auringon kultaaman järven tuijottamiseen, jos sitä pitäisi tehdä joka päivä joka vuosi koko elämäni ajan. Uteliaisuus voittaisi, että mitä sen vastapainoksi? Tarvitsen ajatuksia, pohtimista, heräämistä, huomioita, ja taide sekä ihmisen luovuus sisältäen myös musiikin antaa sitä.

Jos punkkia lähestyy vain kauneuden käsitteellä kysyjän pitäisi myös määritellä mikä on hänelle kauneutta. Suurpiirteinen lähestymistapa kauneuden käsitteestä punkkiin  rinnastaen ei anna lähtöä hyvälle keskustelulle. Voisit antaa esimerkin sinun mielestäsi kauniille taiteelle, niin ehkä keskustelua syntyisi enemmän. 

 

Usein rikkaiden hyvin perheiden lasten kapinaa