Te keiden perheessä tiukka kuri herkkujen suhteen

Ehkä ne rajoitukset on juuri sen takia, että hän söisi muuten kaiken. Se, että sinun lapset eivät mangu herkkuja, ei tarkoita, ettei joku muu niitä himoitsisi liikaa.

Mun perheessä oli tiukka kuri herkkujen suhteen koska ne pilaa hampaita + lihottaa. En osannut lapsena kaivata herkkuja kovin paljoa ja nykyäänkin koen, että mitä enemmän herkkuja syö, sitä enemmän niitä myös haluaa.

Jos tulevaisuudessa hankin lapsia niin en olisi niin tiukka herkkujen suhteen, muttei meininki myöskään voisi olla sellainen että niitä on kokoajan 24/7 saatavilla :D

Meillä oli jälkkäriksi pari palaa suklaata, pieni pala vaniljajäätelöä tai joku muu pieni herkku. Ei erillisiä karkkipäiviä. Hampaat sai levätä, kun herkut syötiin samassa happohyökkäyksessä kuin muukin ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ne rajoitukset on juuri sen takia, että hän söisi muuten kaiken. Se, että sinun lapset eivät mangu herkkuja, ei tarkoita, ettei joku muu niitä himoitsisi liikaa.

Tätäkin miettinyt mutta ei tunnu kyllä auttavan kun meillä on koko ajan kerjäämässä.

Nyt esitteli joku aika sitten ihan onnessaan sellaista puolen litran suklaajuomaa jonka oli saanut. Kertoi että äidille oli pitänyt kaataa siitä kolme lasillista ja hän sai loput. No eipä siitä paljoa jäänyt varmaankaan. Ennenkin kuullut kun sanonut että joutuu jakamaan sisaruksille. Kerran söivät meillä muroja tämän lapsen pyynnöstä ja oma lapsi söi lautasellisen. Kaveri jäi pöytään syömään ja veti neljä lautasellista! Seuraavana päivänä pyysi taas mutten sitten enää antanut enkä muutenkaan viitsi hirveästi mitään antaa mutta silloin tällöin jotakin plus sitten jos syö lapseni karkit ennen kuin ehdin hakea pois.

Mulla on myös serkku jolla oli lapsuudenkodissa tosi kova kuri syömisten suhteen. Esim. ranskalaiset perunat oli ihan nounou ja söi niitä ekan kerran teininä salaa. Aikuisena syömishäiriöinen jo koko ikänsä jojolaihduttanut.

Kyllä munkin lapset karkkia ym herkkuja pyytää muttei heidän tarvitse niitä ahmia siksi että saa niin harvoin ja/ tai  pitää jakaa muille vähästä. 

Ap

Mitä sitten tekisit ap lapsen kanssa, joka syö herkut taukoamatta?

sama järjestelmä toimii myös alkoholilla, runsaasti rajoituksia eikä anneta lasten maistaa jne niin taatusti ovat alkoholisteja aikuisina. Ihan hyvä vaan että lapsi kokeilee nuorena, mokaa ja oppii kun se että estetään oppimista ja opetetaan himoitsemaan ja ihailemaan kiellettyä.

Siinä mielessä varmaan sopisi paremmin kieltää lapsilta kokonaan toisen sukupuolen näkemistä tai puhumista niiden kanssa kunnes ovat 21v? :D Ai ompa allah viisas. Sitten himoitaan ihan hulluna ja saman tien kun saa naimisiin melkein kenen tahansa kanssa -syytä vanhempien järjestää ne liitot, seksiholisti lapsi tuskin osaa tehdä kovinkaan järkeviä valintoja- ja lapsia taitaa tulla aika nopeasti sen jälkeen ja tiuhassa tahdissa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten tekisit ap lapsen kanssa, joka syö herkut taukoamatta?

No en ainakaan kiristäisi entisestään herkkujen saantia. Ehkä antaisin joka päivä syödä jonkun pienen herkun jälkkäriksi ja karkkipäivänä saa sitten itse valita mieleisen herkun tietyllä summalla. Samalla kiinnittäisin huomiota syömisiin ja ruokarytmiin. En haluaisi että lapseni kerjäisi kylässä herkkuja kun ei kotona saa.

Ap

Vasu pois!

Entä te, joiden perheissä ei osata pronominien käyttöä, miten valitsitte tuollaisen linjan?

Meillä syödään ravinteikasta ruokaa (ei perustu suosituksiin) ja makeaakin on tarjolla lähinnä jälkkäriksi. Sellaista holtitonta mässäilyä ei esiinny.

Meillä rajoitetaan syystä että lapsilla ei oma itsehillintä pelaa. Vetävät aivan tolkuttomasti sokeria jos ei yhtään jarruttele.

En halua lapsistani mätähampaisia, ylipainoisia diabeetikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Entä te, joiden perheissä ei osata pronominien käyttöä, miten valitsitte tuollaisen linjan?

Kenen kenenkään keiden keidenkään

Vierailija kirjoitti:

Meillä rajoitetaan syystä että lapsilla ei oma itsehillintä pelaa. Vetävät aivan tolkuttomasti sokeria jos ei yhtään jarruttele.

En halua lapsistani mätähampaisia, ylipainoisia diabeetikkoja.

Jos kovin rajoitat niin oletko varma etteivät syö salaa? Tosi tiukat rajoitteet harvemmin toimii kun lapset kasvavat isoiksi. Päinvastoin saattaa olla karhunpalvelus.

Ap

Tämä on kyllä kiperä kysymys. Tuo avioliittovertaus sopii jollain lailla tähän, olen itsekin miettinyt,  sikiävätkö pahimmat perversiot yhteisöissä, joissa kaikki seksuaalinen kuuluu tiukasti avioliittoon? Riippunee yksilöstä, mutta varmasti luonnottoman tiukat säännöt altistavat kielletty hedelmä -ajatukselle.

Mä olin lapsena hieman pyöreä, jo syntyissäni. Ja neuvolassa todennäköisesti huomautettiin. No, mun muistikuvissa mun lapsuus oli yhtä ruokasirkusta. Herkkujen haluamisesta tehtiin iso numero, tyyliin sanottiin mua vieraiden kuullen persoksi ja oikein päiviteltiin minusta, että "Tiina tykkää sipseistä ihan hirveästi -jos niitä jossain kylässä vaikka on". Ja aina muistettiin siihen 80-luvun tyyliin sanoa suoraan, mikä on lihottavaa ja epäterveellistä. Heti kun sain omaa rahaa ja pääsin koulun jälkeen kauppaan, ostin karkkia ja piilotin pussin. 

Toisaalta, meillä ei ollut karkkipäivää, vaaan karkkia tms. sai pienen määrän jossain tilanteessa joskus. Saatettiin esim. sanoa kaupassa, että nyt ei osteta, kun eilen oli. Ja määrät oli tosi pieniä, niitä askeja usein. Mummolassa saattoi olla jäätelöä tai pullaa. Joskus harvoin käytiin hampurilaisella Carrolsilla. Tämä on se puoli mun lapsuutta, jota toteuttaisin omille lapsille, jos niitä mulla ois. Eli herkut kuuluu elämään joskus. 

Olen herkkuhimoinen ja ylipainoinen vieläkin enkä ole saanut painoa pois. Mulla on todennäköisesti vähän vinoutunut ruokasuhde, koska näen herkut ja varsinkin sipsit ja karkit ihanimpina asioina maailmassa. Uskon, että ruokariippuvaiseksi voi tulla jo lapsena. Ja tämä on se kiperä kysymys: annatko lievästi ylipainoisen syödä mitä vain, vai toppuutteletko? Voiko toppuuttelun tehdä lasta häpäisemättä? Aiheuttaako toppuuttelu häiriön vai onko se jo olemassa?

Mun mielestä täysi sokerikielto on luonnoton, mutta tottakai ihan ok sellaiselle, joka ei niin karkkia muutenkaan himoitse. Toisaalta, tämmöiselle persolle se todennäköisesti aiheuttaa sen, että luvan kanssa sokeria ei syödä, mutta salaa sitäkin enemmän.

Mun elämä on pyörinyt koko ikäni painon ja syömisen ympärillä. Mietin vieläkin, oliko lapsuudella mitään tekemistä edes mun painon kanssa vai lähtikö se pieni pyöreys siitä ryöpsähtämään, kun jouduin syömään salaa? (Mun vanhemmat on muuten hoikkia harrastamatta juurikaan liikuntaa, isän suvussa on melko tuhtejakin ihmisiä.)

Muistan tilanteita, jossa söin juuri kylässä ihan liikaa herkkuja. Kerran, kun leikimme serkkujen kanssa mummolassa, toisilla oli hauskaa, kun oli kavereita, mutta mä mietin, miten pääsisin livahtamaan keittiöön, kun satuin näkemään, että kaapissa on keksejä...

Lapsuudenperheessäni oli mielestäni erittäin terveellinen ajattelutapa. Ei ollut karkkipäiviä, herkuista ei tehty numeroa. Välillä niitä ostettiin, välillä ei. En muista koskaan himoinneeni herkkuja, sillä jos oikein teki mieli, niin sitten ostettiin jotain, mutta mietittiin aina yhdessä, että mitä tekee mieli ja päätettiin yhdessä. Herkut oli aina yhteinen juttu, jolloin keskittyminen oli enemmän siinä, että oli kivaa valita jotain yhdessä ja suunnitella sitä syömistä. Esim jos ostettiin karkkia, ehkä pidettiin maistelukekkerit ja arviointiin lemppareita. Jos ostettiin poppareita pidettiin leffailta yhdessä jne.

Edelleen näin aikuisena koen, etten koskaan ole himonnut herkkuja. Huomasin asuessani yksin, ettei tullut edes mieli syödä herkkuja, koska se yhteisöllisyys puuttui.